Taikametsässä ensimmäistä kertaa
Tein ensimmäisen retkeni Taikametsään eilen. Kaavat ovat Ottobresta (5/2012) vähän muokattuina. Pipo sen sijaan on suurennettu lasten koosta. Jossain vaiheessä projektia unohdin täysin, että minun piti värjätä tämä kangas! Mutta eipä tässä näin harmaanakaan mitään vikaa ole. Varmuuden vuoksi laitoin tähän kuitenkin harmaat resorit, joten värjääminen on periaattessa vielä ihan mahdollinen vaihtoehto, vaikka tuskin siihen enää päädyn. Musta kangas resorin alapuolella on minihame. En osaa kulkea pelkissä legginseissä ja tunikassa 🙂 Kaula-aukon rypytys oli jotenkin kettumainen. Koitin ensin rypyttää sitä vain kaavoihin merkityltä alueelta, mutta se oli ihan hölmönnäköinen, ja kaula-aukon yläosa rypyttyi itsekseen.. Niinpä päätin rypyttää reunaa pitkin matkaa säästäen isoimmat rypyt keskelle. Ompelin tuon kai kolmeen kertaan… Samaan syssyyn valmistui myös kaksi paitaa pojalle. Meinasin ensin kohdistaa kissapaidan kuviot, mutta koska olin onnistunut leikkaamaan etu tai takakappaleen ihan hullusta kohdasta, olisi tähän yhteen paitaan tuhraantunut melkein koko kangas. Laitoin nuo nyt niin, ettei kohdistamattomuus satu ainakaan omaan silmään.…
Perusvaatteita ja yhdet villasukat
Tarkoituksenani oli tehdä yhdet legginsit, mutta sitten homma karkasi käsistä. Sain lähes kaikki vaatteet saumuroitua kasaan aamupäikkärien aikana noin tunnissa. Tehokasta, sanoisinko! Vain peitetikkaukset ja osa resoreista jäi iltatyöksi. Retronorsukankaasta tehty setti on Ottobren numerosta 6/2010. Housut ovat Pitkä Jussi ja paita Villi Viikinki -kaavoilla, molemmat koossa 92. Aioin ensin tehdä yhdet housut testimielessä Jätti-Rätin kankaasta, mutta sitten totesin tekeväni samalla vaivalla toisetkin. Molemmissa legginseissä – tai pitkissä kalsareissa – sininen trikoo on Ikasyrilta ostettua Moonkidsin 2-laatuista superpehmeää ohutta trikoota. Resorit ovat omista varastoista, ja retronorsun ostopaikka on unohtunut, sillä olen ostanut sen jo joskus ajat sitten. En ole oikein lämmennyt tuolla kankaalle aiemmin. Nytkin käytin sen vain siksi, etten keksinyt, mistä muusta nuo ompelisin. Nyt täytyy kuitenkin myöntää, että hyvännäköiset noista tuli (jos kaula-aukon kiertävää resoria ei lasketa…). Vihreät dinopaidat syntyivät sivutuotteena, kun odottelin pojan nukahtamista. En voinut alkaa heti huristella koneella, vaan piti keksiä jotain hiljaisempaa puuhasteltavaa, joten…
Keltainen kirahvisetti
Kirahvikankaan jämistä syntyi vielä Vilholle paita ja pipo – ja hyvätpä syntyivätkin! Ensikokeilussa tämänaamuisessa muskarissa vaatteet keräsivät katseita ja vähän kehujakin. Kysyttiinpä jopa, myynkö näitä jossain. Kirahvipaita (OB 6/2011, Toy Dog) oli odotellut työpöydällä kasausta jo jonkin aikaa. Minulla ei kuitenkaan ollut sen enempää sopivaa keltaista kuin ruskeaakaan resoria. Kesällä ostamani tummanruskea resori osoittautui kotona suklaanruskeaksi pippurinruskean sijaan, eikä se ole nyt sopinut oikein mihinkään. Pippurinruskeaa resoria myyvistä verkkokaupoista otetaan siis vinkkejä vastaan… Eilen illalla ompeluhuonetta siivotessani törmäsin aiemmin ompelemiini velourhousuihin, jotka odottivat vyötärökuminauhaa. (Niissä käyttämäni Jättirätin lörppöresori ei riitä pitämään housuja ylhäällä.) Olin heittänyt puolitekoisen paidan kyseisten housujen päälle. – Ja siitä se ajatus sitten lähti… Huomasin, että paita housut sopivat vallan erinomaisesti yhteen ja keksin kokeilla paitaan punaista resoria! Ainakin kotoa löytyvistä vaihtoehdoista tämä oli ehdottomasti paras. Ruttupipo on vähän liian pitkänmallinen. Leikkasin tämän valmistumisen jälkeen kaavasta (OB 4/2012) reilun pätkän pois, etten tee toista yhtä isoa pipoa.…
Helpotusta paitavajeeseen
Olen täydellisen kyllästynyt bodeihin. Muutamana päivänä olen pukenut sellaisen Vilholle päälle, mutta viimeistään parin pottakerran jälkeen body on vaihtunut paitaan. Paitoja on kuitenkin ollut vähän liian vähän (tai ne ovat vähän liian tylsiä). Koska elokuu on epävirallisesti kankaaton kuukausi, en saa ostaa tässä kuussa uusia kankaita. Yksi paketti on Saksasta vielä tulematta, joten ihan pelkkien vanhojen palasten seurassa ei kuukautta tarvi viettää. Vasemmalla olevaan paitaan käytin tonttu-sienikankaan jämiä sekä palan Ikasyrilta aiemmin tilaamastani (Moonkidsin?) lörppötrikoosta. Kaava on sama kuin muutamassa aiemmassa paidassa. Lähikuvassa näkyy helman ensimmäisen tikkauksen jälki. Vihreä kangas on todella ohutta ja jotenkin liukasta, ja se meni ryppyyn ensimmäisellä kerralla. Tein uuden tikkauksen vähän isommalla taitteella kuin ensimmäisen, sillä alkuperäisessä oli liian niukka käänne. Alla oleva junapaita on tehty samoilla kaavoilla mutta vain pitkähihaisena. Junatrikoo on uutuus kangasvarastossani. Se saapui alkuviikosta Kestovaippakaupan paketissa. Kuvassa kaula-aukko ei näytä pyöreältä. Kun katsoin muita samalla kaavalle tekemiäni paitoja, ongelma oli myös…
Juhannusruusuja
Pyörittelin käsissäni tätä Metsolan joustofroteekangasta ties miten pitkään ennen kuin keksin, mitä tästä voisi tehdä.Olin vähän kahden vaiheilla kuosin suhteen. En osannut päättää, olisiko tämän liian ”tyttömäinen” pojalle, lähinnä kukkakuosinsa takia. En oikein osannut nähdä tätä itsellänikään. Ostin kankaan hetken mielijohteesta Metsolan alesta, kun siitä tuli niin vahvasti mieleen oma lapsuus 80-luvun alussa. Ei tarvi varmaan kertoa, että murehdin ihan turhia? Tämähän on aivan syötävän ihana! Malli on yllättäen sama vanha hyväksi havaittu, taas koossa 92. Paita on samaa mallia ja kokoa kuin norsupaita, kankaat siihen ovat Jättirätistä ja löytyivät omista varastoista. Keltainen trikoo on todella yllättävän hyvälaatuista, pehmeää, suoraa ja tukevaa. Täydellisen täsmäävä resori on myös rättikaupasta 🙂 Saumurikuulumisia pitää kirjoittaa sen verran, että katsoin saumurin langoitukseen kuluvan ajan. Normaalista saumurisaumasta vaihto peitetikkiin vei kokonaiset kaksi minuuttia! Että se siitä vaivalloisuudesta! Uskon, että olen huimasti onnellisempi kahden kuin kolmeen erillisen koneen kanssa. Jos olisin tajunnut, että nykysaumureihin pitää ostaa merkkineuloja ja…
Onnellisia norsuja
Ompelin tänään pikapikaa pienen norsupaidan Vilholle. Kankaat olivat olleet leikattuina jo jonkin aikaa, mutta aikaa ompelulle ei ollut ollut – kenties kauniiden säiden ansiosta. Sadepäivän iloksi sain vihdoin ajeltua tämänkin kasaan. Viime ompelut kariutuivat saumurin neulan katkeamiseen. Eilen kliksuttelin kuitenkin netistä parilla kympillä uusia merkkineuloja koneeseen ja uskalsin jatkaa ompeluksiani. Auts, miten kallista kaikki onkaan! En enää edes muista, mistä ostin tämän kankaan. Samassa paketissa kotiutui kuitenkin myös sävy sävyyn sopivaa turkoosia vakosamettia, joka tosin odottaa vielä leikkauspöydällä.Tälle on tarkoitus tehdä kaveriksi yksinkertaset housut, ilman mitään henkseleitä tms. Yllätyin siitä, miten paljon enemmän kangasta kului raglanhihaiseen paitaan normaaliin verrattuna. Tätä ei nimittäin juuri jäänyt ylimääräistä. Ehkä siitä jotain pientä vielä tekee, vaikkapa pipon.. Viimeisimmät neppariostokset osuivat siinä mielessä nappiin, että nämä ovat edellisiä pienempiä, 10-millisiä. Ai niin, ja kaavat ovat yllättäen taas Ottobresta (4/2010) ja koko on 86.
Kyllä, lisää pupuja!
Pupukangas on ollut ”jonkin aikaa” kangaslaatikossani odottamassa. Nyt, kun minulla on lainassa läjä Ottobre-lehtiä, sain tämänkin vihdoin ommeltua. En enää viitsinyt tehdä bodya, sillä sellaisen tekemisessä on suhteettoman suuri työ suhteessa siihen, miten edullisesti sellaisen ostaa kaupasta. Lisäksi Vilholla on selvästi nyt suuntana yläilmat, joten paidatkin alkavat pysyä jo päällä paremmin. Paita olisi ollut superhelppo ja nopea, mutta ongelmat saumurin peitetikin kanssa jatkuvat… Täytyy mennä liikkeeseen ihmettelemään asiaa ensi viikolla. Puoli vuotta olen pian harjoitellut, eivätkä nuo luonnistu vieläkään.
Joulunäpertelyjä
Pääsin aloittamaan lahjaompelukset vasta joulunalusviikolla. Vähän meinasi mennä kiireeksi noiden kanssa, mutta lahjaksi tulevat pääsivät kyllä ajoissa paketteihin. Ensimmäisenä oli vuorossa applikoidut collegehousut anopille. Olin saanut kankaan näitä varten jo vuosi sitten, mutta aikaa ei ompelulle ei ollut löytynyt.. Noh, näin joulun alla sitä tunnetusti on riittämiin 😉 Pöllöapplikoinnin idea taisi tulla Vilhon bodysta ja värit äidin varastoista löytyneistä paloista. Repäisykangasta käyttämällä applikointi on vain niin ihanan helppoa! Pöllöhousujen valmistuttua aloitin kummipojan oloasusetin ompelun. Kuten arvata saattaa, ongelmia oli luvassa.. Saumuri kenkkuili minulle, Vilho ei osannut nukkua saumurin nakutuksessa kuin päiväuniaan, eikä toisaalta jaksanut katsella, kun äiti ompeli… Kaksi iltaa ja yksi aamupäivä settiin lopulta tuhraantui, suurimmaksi osaksi vain purkamista ja korjausta. Nurjalta puolelta varsinkin paita on sen näköinen, ettei paljoa kannata esitellä 😀 Ilmeisesti multa on tuon saumurin asetuksissa jotain opittavaa, sillä collegea kone ompeli kuin unelma, trikoota valtavien taistelujen saattelemana. Setin housut ovat siis (Nanson) collegea ja paita…