Kolme tunikaa
Töiden alkaminen piiiiitkän loman jälkeen alkaa olla jo ihan ovella. Vilkaisu vaatekaappiini ei ollut kovin rohkaiseva: sieltä löytyi enemmän pois lahjoitettavaa kuin päälle puettavaa. Oli siis aika ryhtyä tuumasta toimeen ja huristella itselle muutama vaate. Alkujaan minun piti tehdä harmaaraidallisesta kankaasta jotain ihan muuta. En kuitenkaan uskaltanut ihan kylmiltään lähteä saksimaan epäilyttävää kaavaa Metsolan kankaasta, joten tein testiversion tästä Jättirätin trikoosta. Kavensin Ottobre 5/2011 -lehdestä löytyvää raglanhihamallia vyötäröltä, vaikka kaavat ovat jo valmiiksi kokoa 34. Nyt tämä istuu kuitenkin päälläni haluamallani tavalla. Metsolan bambikankaan kaverina on Jättirätistä ostettua mustaa interlocktrikoota, kaula-aukko on kantittu mustalla resorilla. Viimeinen on Ompeluelämää-ryhmän ns. tissitunika. Tosin näillä tisseillä sen etuliitteen voi yhtä hyvin jättää pois 🙂 Pilkoin siis joitain vuosia sitten ompelemani (epäonnistuneen) kesämekon palasiksi ja kokosin siitä tällaisen. Aika kätevää 🙂 Kaavat on piirretty vastaavanmallisesta paidastani, ja niissä on jonkin verran parannuksen varaa…
Bubble pocket -tunika
Tuli sitten ommeltua jotain vaihteeksi itsellekin. Innostuin Facebookin ompeluryhmässä olleista Ottobren (5/2011) Bubble Pocket -tunikamekon kuvista ja päätin omella sellaisen itselleni iäisyyksiä laatikossa lojuneesta jerseytrikoosta. Tiesin etukäteen, että kaava on iso, joten leikkasin koon 36 ilman saumavaroja. Tein tunikaan myös hihat, mutta ne eivät istuneet nätisti, joten jouduin jättämään ne pois. Ensimmäisen version olkaimet olivat liian pitkät, mikä aiheutti sen, että rintaliivit näkyivät kainalosta. Lyhensin siis ensitöikseni olkaimet sopiviksi. Näin mekko nousi kokonaisuudessaan ylemmäs. Jo valmiiksi vähän ylhäällä olevat taskut nousivat vyötärölle ja vyötärö jonnekin pallean tienoille. Purin siis taskut irti, siirsin ne alemmas ja kavensin tunikaa sivusaumoista. Jes, nyt näyttää hyvältä ja siltä miltä pitikin! Seuraavaksi pitäisi keksiä, mitä ihanaa ompelen Metsolan bambikankaasta itselleni… 🙂
Polkupaita
Valmistuihan tämäkin sitten viimein! Ostin langat Citymarketin alekorista muistaakseni joskus kevättalvella (vai olikohan se jo syksyllä..). Lanka on siis Novitan Polku ja värit ovat porkkana ja punajuuri. Vajaa kaksi kerää tähän kului, joten ainakaan siinä mielessä arvokkaasta neuleesta ei ole kyse.. Vaivan arvo onkin sitten ihan jotain muuta 🙂 Malli on 6/2010 Modasta, eikä muuten ollut mikään helpoin mahdollinen! Kuvio sinänsä oli yksinkertainen, mutta kuviota oli seurattava tarkkaan ruutupiirroksesta neuleen alusta loppuun. Pikkuletit ja keskikuvio eivät menneet mitenkään erityisen kivasti yhteen, vaan ne kulkivat eri rytmeissä. Ostin keriä kolme, kaksi punajuurta ja yhden porkkanan. En ollut varma, riittäisikö tähän kaksi kerää, joten aloitin kerien vaihtelun heti alussa. Yhdenväriset kerät olisivat kuitenkin hyvin riittäneet, mutta toisaalta oranssi ja vihreä ovat enemmän minun värejäni kuin violetti, joten ehkä tämä oli hyvä valinta. Yksi kokonainen kerä tätä kuitenkin vielä jäi.. Paita tuntui jossain vaiheessa todelliselta ikuisuusprojektilta, kun sain yhdessä illassa pari kierrosta valmiiksi.…
Geishatunika
On tätä odotettukin! Pääsin siis viimein ompelemaan MEKON! Tämä kertakaikkisen ihanainen mekko menee ristiäislahjaksi veljentyttärelleni. Malli on uusimmasta (3/2012) Ottobresta ja kangas on samaa kuin meidän ”lastenhuoneen” verhoissa, vuoria varten ostin ohutta puuvillakangasta Jättirätistä. Malli oli helppo ja lopputulos ihana. Voi, kunpa minulla joskus vielä olisi oma tyttö, jolle ommella mekkoja!
Tuunattua Tuttaa
Sain viime viikonloppuna tällaisen Tutan t-paidan kaveriltani. Paita oli kokoa 130, mutta kokoisekseen todella pieni, ihan perus t-paita kuitenkin siis. Aloitin muokkauksen purkalla paidasta hihat irti. Sen jälkeen kavensin vartalo-osan ja ompelin paidan takaisin yhdeen osaan. Tosi söpö kesämekko siitä sitten tuli 😀 Vähän mä mietin, että pitääkö tuo säästää suoraan serkkutytölle! Mutta ehkä Vilho voi kuitenkin kesällä juoksennella kotipihassa tuo päällään…?
Mittatilauksena, kiitos!
Nämä kaksi tunikaa valmistuivat jo tovi sitten, mutta pitkittyneestä vatsataudista johtuen tämäkin päivitys viivästyi kuten myös paitojen toimitus uudelle omistajalle. Pidempi tunikoista on oikeastaan mekko. Se on ommeltu suklaanruskeasta bambuneuloksesta. Lyhyempi herkullisenvihreä kilpikonnatunika sen sijaan on joustofroteeta. Yhden perustavanlaatuisen suunnitteluvirheen tein näitä tunikoita miettiessäni. Ruskeassa mekossa on nimittäin samanlainen vetoketju edessä kuin aiemmin itselleni tekemässäni oravatunikassa. Bambuneulos paljastui kuitenkin – ainakin tämän ompelijan laitteilla – helvetilliseksi materiaaliksi. Kangas luisui, lipsui ja venyi, eikä saumurin peitetikkiversio suostunut ompelemaan sitä. Vetoketju ei varsinaisesti muodostunut miksikään taidonnäytteeksi, joten se on strategisesti toisen tunikan takana. Vähemmän se venyi kuin omassa tunikassani, mutta tikkaus epäonnistui. Tämä mekko olisi ehdottomasti pitänyt ommella ilman vetoketjua (joka kuitenkin on vain koriste). Kilpparikangas sen sijaan oli unelmanhelppoa ommeltavaa. Ilman kummempia kommervenkkejä tuo vihreä valmistuikin yhdessä hujauksessa. Tämä on tehty pelkkää saumuria käyttäen, eli resorit ja helma on ajeltu peitetikillä.
Oravamekko
Metsolan oravakankaasta syntyi ensimmäisenä MINULLE liivihame/tunika. Kaavat mekkoon nappasin 10/2011 Suuri Käsityö -lehdestä (liehukemekko). Liehukkeita tästä saa hakemalla hakea – eikä siltikään löydä – mutta mekon malli oli juuri oikeanlainen. Tämä käy siis talvella farkkujen kanssa ja kesällä ihan yksikseen. Ohjeesta poiketen laitoin vetoketjun eteen, sillä nyt tuo mekko sopii myös imetysvaatteeksi 🙂 Kangas on ihanaa pehmeää joustofroteeta, ja sitä jäi jäljelle niin paljon, että Vilho saa tästä vielä jossain vaiheessa haalarin (autohaalarin kaavoilla). Tämän aamun suurin ilo kuitenkin oli se, että sain saumurini peitetikin pelittämään! Jee! Nyt voin vain ihmetellä, että miten sen tajuamiseen, että käyttää väärää langoitusreittiä, voi kulua kuukausitolkulla aikaa… Tänään luin ohjekirjan läpi oikein ajatuksella, langoitin koneen ja kas! Saumuri ompelee peitetikkiä kuin unelma!
Puuvillatunika pitkän kaavan mukaan
Aloitin tämän puuvillatunikan neulomisen siis todellakin viime vuoden heinäkuussa. Tuolloin ostin ihanat suklaanruskeat Muscat-langat Lankabaarista ja hain ohjeen Drops designin sivuilta. Aloittelin työtä heti lankojen hankkimisen jälkeen ja sainkin tunikaa tehtyä jonkin matkaa.. Elokuun alussa totesin kuitenkin olevani raskaana, ja tunikan neulominen jäi siihen. Aloin nimittäin ajatella, että mitäs ihmettä mä tällaista s-kokoista tunikaa teen, johon en edes tule varmaan ainakaan vuoteen mahtumaankaan… Motivaatio katosi siis totaalisesti. Tämän vuoden kesäkuussa kaivoin keskeneräisen paidan käsityöarkusta ja jatkoin sen neulomista. Olisi muuten ollut varsin mukavaa, jos olisin merkinnyt ohjeeseen, mitä kokoa olen neulomassa.. Yllättäen vuoden aikana moinen yksityiskohta oli päässyt unohtumaan. Jouduin siis laskemaan silmukoita jonkin aikaa ennen kuin varmistuin koosta. Pienestä alkukankeudesta ja muista luonnollisista hidasteista huolimatta tunika valmistui melko nopeasti. En uskaltanut sovittaa keskeneräistä tunikaa lainkaan, sillä pelkäsin, etten mahdu siihen 😀 Pelko oli kuitenkin turha. Vaikka tunika onkin nyt varmasti tyköistuvampi kuin mitä se olisi ollut viime kesänä, niin…