Peppibloom-tunika
Tämä ihana kangas on houkutellut minua jo keväästä asti. Ostin itselleni kasan kankaita juuri ennen positiivista raskaustestiä, ja enin osa jäi silloin odottamaan ”parempia aikoja”. Nyt päätin, että ihania kankaita tulee AINA UUSIA! Muokkasin aiemmin tekemäni imetystunikan kaavaa (SK 4/2008) vähän. Lisäsin tilaa tisseille ja pienensin hihanaukkoja. Käänsin ja väänsin kankaanpalaani, kunnes sain sen riittämään tähän ja kuviotkin kohdistuivat tyydyttävästi. Kangasta jäi ohuiden suirojen lisäksi yksi kämmenenkokoinen pala 🙂 Tällä kertaa tein takakappaleen yhdestä palasta, sillä alkuperäinen poikkisauma oli lähes suora. Ihana Peppibloom on muistaakseni Selialta (on myynnissä tällä hetkellä ainakin Royal-tuotteella) ja musta trikoo Jätti-Rätistä. Olen rakastunut. Sekä tähän malliin että kokonaisuuteen.
Ennen ja jälkeen -paita
Löysin vanhasta Suuri Käsityölehdestä (4/2008) imetyspaidan kaavat ja pitihän niitä sitten kokeilla. Valitsin vanhasat tottumuksesta pienimmän koon eli koon 36 ja leikkasin sen todella pienillä saumavaroilla. Hihat jäivät silti tosi löysiksi, eikä tämä nyt ainakaan tiukka ole muutenkaan, kun möllykkämahakin mahtuu siihen ihan ilman kankaan venymistä. Luultavasti keräilen tässä vielä kilon jos toisenkin ennen talvea, joten uskoisin tämän olevan sopivankokoinen ainakin jossain vaiheessa 🙂 Perhosmetsä-kangas on Royal-tuotteelta, samoin resori. Valkoisen trikoon löysin varastoistani. Jos en olisi lupautunut olemaan ostamatta kankaita, tilaisin tätä lisää! Aivan ihanaa. Mätsäävät housut ovat vielä kesken. Taidan muokata tätä kaavaa vähän ja tehdä vielä toisenkin 🙂
Perhosia vatsalla
Ikasyrin ihanat perhoset lensivät suoraan sydämeeni! Kun vielä satuin kuulemaan, että ne ovat samaa superpehmeää luomujerseytä kuin leijonatkin, päätös oli tehty. Tätä meille, ja mieluiten mahdollisimman paljon 🙂 Aika pitkä pätkä tätä vihreää ja samaa harmaana odottaa vielä leikkuuta ja ompelua. Mallia otin edellisestä ompelemastani topista mutta levensin helmaa A-malliseksi. Tämä on I-H-A-N-A!
On piilossa puutarhan…
Joo! Poseerataan sillai hauskasti maaten oranssilla matolla! Ööö… Jotkut ideat olisi vain parempi jättää toteuttamatta. Puutarhapiilotunika ei kuitenkaan ole yksi noista ideoista. Tähän tähtäsin jo silloin, kun tein testipaidan. Tästä paidasta en keksi pahaa sanottavaa. Se on yksinkertaisesti mielettömän ihana! Oman paitani pohjana on siis samainen Burdan kaava kuin aiemmassakin paidassa. Pidensin kuitenkin helmaa reilusti ja suoristin sen samalla. Toinen hiha on ihan normaalisti istutettu, toinen on raglanmallinen. Raglanhiha on kiinnitetty paitaan vain kainalosta ja kaula-aukosta, joten päällä oleva rypytetty hiha liikkuu vapaasti. Vilhon paita on samalla mallilla tehty kuin muutkin viimeaikaiset raglanpaidat. Tiikerin maalasin tekstiiliväreillä sivellintä käyttäen. Oranssi resori taitaa olla Majapuulta ja musta ihanan pehmeä jersey Jätti-Rätistä. Puutarhapiilo on Selialta. Loppuun vielä mainittakoon, että musta helma on erillistä hametta, ei osa tunikaa 🙂
Sieniä lapsenvahdille
Halusin tehdä mummille, joka toimii meidän perhepäivähoitajana, lahjatunikan. Kaavat ovat Ottobresta, mutta en kyllä enää muista, mikä malli on, sillä tämä on ollut keskentekoisena sen verran pitkään. Hihansuut on pussitettu puuvillapitsillä, samaa on myös helmassa. Rinnan alle lisäsin framilonrypytyksen, sillä paita oli valtavan löysä ja huononmallinen ilman rypytystä. Saaja oli enemmän kuin tyytyväinen 🙂 Muistathan arvonnan, joka päätty ensi sunnuntaina!
Eihän sydämiä voi olla liikaa?
Toivottavasti ei, sillä näitä olla luvassa myöhemmin vielä LISÄÄ! Tämän malli on sama kuin kesällä tekemässä hupparissa. Hihoja on levennetty kolmisen senttiä alkuperäisestä, taskut on laskettu alemmas ja pituutta tuli sen verran kuin kankaasta sai. Arvoin alavaran kangasta pitkään. Kysyin mielipidettäkin, mutta tein silti oman pääni mukaan. Ja valinta on minusta täydellinen! Sydänvelourit ovat Ikasyriltä, resori muistaakseni Majapuulta, vetoketju Jätti-Rätistä ja norsukangas omista varastoista. ..ja mikä parasta, sydänveloureja jäi vielä isot palat varastoon, vaikka leikkasin samalla kerralla myös Vilhon keväthaalarin näistä samoista kankaista 🙂
Vadelmia ja mustaa pitsiä!
Näin tämän ihana tunikan ja sain vision. Kaavojen pohjana käytin aiemmin ompelemani tunikan kaavaa. Pituutta lisäsin niin paljon kuin kankaassa oli mittaa ja rintojen alle lisäsin poikkisauman ja sisäänotit. Poikkisauma tuli kuitenkin väärään kohtaan, liian alas. Ainoana ratkaisuna ongelmaan näin pitsin, mustan pitsin. Koska minulla ei ole pitsejä, päätin virkata sellaisen. Mikäs sen kätevämpää? Erityisesti, kun aikaa on vähän ja tekemistä suhteellisen paljon, kannattaa tosiaan valita mahdollisimman hidas tekniikka. Onneksi rakas äitini ilmoittautui vapaaehtoiseksi pakkotyöhön ja virkkasi avukseni helman leveän pitsin. Tossut jäivät vielä ilman pitsejä, sillä minun täytyy vielä vähän pienentää niitä. Tossuissa on vuorina fleeceä ja pohjassa 90-luvulla ostettua kohopainettua velouria. Lanka-arkusta löytyi sopiva puuvillalanka ja netistä englanninkielinen ohje. Syötävän ihana vadelmaneulos on Majapuulta ja tunikan kaavat Ottobresta 5/2012.
Taikametsässä ensimmäistä kertaa
Tein ensimmäisen retkeni Taikametsään eilen. Kaavat ovat Ottobresta (5/2012) vähän muokattuina. Pipo sen sijaan on suurennettu lasten koosta. Jossain vaiheessä projektia unohdin täysin, että minun piti värjätä tämä kangas! Mutta eipä tässä näin harmaanakaan mitään vikaa ole. Varmuuden vuoksi laitoin tähän kuitenkin harmaat resorit, joten värjääminen on periaattessa vielä ihan mahdollinen vaihtoehto, vaikka tuskin siihen enää päädyn. Musta kangas resorin alapuolella on minihame. En osaa kulkea pelkissä legginseissä ja tunikassa 🙂 Kaula-aukon rypytys oli jotenkin kettumainen. Koitin ensin rypyttää sitä vain kaavoihin merkityltä alueelta, mutta se oli ihan hölmönnäköinen, ja kaula-aukon yläosa rypyttyi itsekseen.. Niinpä päätin rypyttää reunaa pitkin matkaa säästäen isoimmat rypyt keskelle. Ompelin tuon kai kolmeen kertaan… Samaan syssyyn valmistui myös kaksi paitaa pojalle. Meinasin ensin kohdistaa kissapaidan kuviot, mutta koska olin onnistunut leikkaamaan etu tai takakappaleen ihan hullusta kohdasta, olisi tähän yhteen paitaan tuhraantunut melkein koko kangas. Laitoin nuo nyt niin, ettei kohdistamattomuus satu ainakaan omaan silmään.…
Ikioma linnunratani
Sain tällä viikolla postipaketissa palan Linnunrataa Käpysen verkkokaupasta. Rakastuin kuosiin ensisilmäyksellä, ja tunne vain voimistui, kun sain kankaan käsiini. Kangas oli myös siinä suhteessa harvinaislaatuinen, että heti paketin avattuani näin mielessäni tulevan tunikan. Ja tässä se nyt on toteutettuna. Oranssin Linnunradan kaverina on samassa paketissa kotiutunutta ruskeaa trikoota sekä aiemmin Raision Linnan-Kankaasta ostamaani ruskeaa resoria. Kaavojen pohjana oli aiempien tunikoiden kaavat. Muutin tämän yläosan vain kaarrokkeelliseksi, sillä en halunnut oranssia liian lähelle kasvoja. Resorin lisäsin helmaan vasta sovitettuani kanttaamatonta paitaa. Jotenkin paita näytti loppuvan kesken ja vartalo-osa oli jotenkin löysän näköinen. Tuo ruskea raita helmassa rytmittää värejä kivasti. Kaavojen hihanpituutta lisäsin likimain 15 cm, sillä halusin gorillankäsilleni varmasti riittävän pitkät hihat. Nekin ovat nyt ihanan pitkät – hihat nimittäin! Miten voikin kesäloma painaa ihmisen näin ryhdittömäksi! Onneksi ensi viikolla alkavat taas omat tanssitunnit, ja tämä pitkä ruoto on vedettävä taas suoraksi oppilaiden edessä. Hävettävän huonoryhtinen kuva.
Havajihenkinen Bubble Pocket
Tämän ihanuuden kankaat löytyivät äidin kangaskaappien uumenista. Oikestaan minun piti tehdä vain testitunika ilman taskuja, mutta sitten päätin, että kai siitä voi kokonaisen käyttövaatteenkin tehdä.. Ihan kauhea tämä ei minusta ole, sillä kehtasin sen jo töihinkin laittaa, vaikka äitini puhuikin tästä siivouspaitana 🙂 Käytin tässä samoja kaavoja kuin edellisessäkin Bubblessa, mutta pidensin kaavoja vyötärön paikkeilta pari kolme senttiä, kavensin mallia entisestään ja muutin hihansuut hihoihin sopiviksi. Aikamoinen kuosi, eihän tähän muuta voi sanoa 🙂