Kuukausi: marraskuu 2012

Rokkipipo

Lähtökohtana oli pipo rokkihenkiselle ystävälle. Ensin sen piti olla pääkallokangasta, mutta eihän sitä riittänyt enää pikkupoikien paitojen jälkeen kuin pieneen applikaatioon. Keksin musta-vaaleanpunaisen raitakankaan, kun aloin miettiä omia vaatteitani pikkujoulu-synttäribileisiin. Pukukoodina on nimittäin vaaleanpunainen, jota kaapistani ei löydy (tanssivaatteita lukuun…

Streeeetchiä!

 Ou jea mama! Tämä äiti ommella surautti itselleen farkut monen vuoden farkkutauon jälkeen. Jos näihin ei huomenna ilmesty valtavia polvipusseja, niin sanoisinpa näiden olevan vallan kelvolliset! Vähän oli pakko tehdä jotain ekstraa, ettei elämä kävisi liian yksitoikkoiseksi. Tai sitten mulla…

Ihan oikeat farkut!

Vilho alkoi jo olla sen verran iso poika, että hänellä täytyi ehdottomasti olla yhdet ihan oikeat farkut. Serkkupoikien perintönä kaapissa on ennestään yhdet lököfarkut, jotka ovat kuitenkin ihan mahdottoman löysät vyötäröltä, eivätkä tahdo pysyä ylhäällä. Muita farkkuja juniorilla ei ollutkaan….

Ihastuin Käpysen aamu satamassa -kuosiin jo ennakkoesittelyvaiheessa. Kuosi tuo välittömästi mieleen oman lapsuuteni. Merimiehen tyttärenä maisema oli niin tuttu ja tunteita herättävä, etten harkinnut kahta kertaa tämän tullessa (alennus)myyntiin Kankaiden yössä. Halusin tämän kankaan myötä siirtää pienen osan omaa lapsuusromantiikkaani…

Isälle ja pojalle

Isänpäivä. Tapanani ei ole ollut lahjoa miestäni isänpäivänä, mutta tällä kertaa tein yllättävän poikkeuksen. Oikeastaan olin ostanut tämän kankaan häntä varten jo ajat sitten, mutta en ollut saanut aikaseksi ommella sitä paidaksi. Nyt sitten keksin, että tässähän olisi mitä mainioin…

Brum brum sanoo auto

Vilhon ainut velour-oloasu, Tutan junapuku, alkaa käydä jämptiksi, joten oli korkea aika tehdä varastoon uusi kotisetti. Tenttikiireissäni ompelu sai jäädä vähäksi aikaa tauolle ja sen jälkeen tuli niin paljon muuta ajateltavaa, etten ehtinyt tai jaksanut pysähtyä miettimään Vilhon vaatteita. Onneksi…

Back to top