Veljekset kuin ilvekset
Miau! Tämä ihana karvakangas löytyi äitini varaston kaapista, kun etsimme nahan paloja. Nappasin tekoturkiksen heti itselleni, sillä näin välittömästi sen kissankorvahupparina. Isoveljen hupparin jälkeen kangasta jäi sopivasti vielä pienemmän tumpuiksi ja myssyksi. Nyt meillä on aika makeat ilvesveljekset 🙂 Huppari on Ottobren Windy Days -kaavalla tehty, pikkuveljen myssy on Muraveinik. Huppuliivi on kokonaan vuoritettu iänkaikkisuus sitten hankitulla interlocktrikoolla, myssyssä ja tumpuissa on Ikasyrin puhelinjerseytä vuorina. Tumpuissa on kosteussuoja kämmenpuolella, myssyssä on tuulisuojat korvilla. Myös body syntyi samassa rytäkässä Kisuliinin kaavoilla. Nämä oli oikeat hyvän mielen ompelukset!
Karkkihame
Tilasin Pastel Polkan Noshilta sillä ajatuksella, että tekisin siitä itselleni hameen. Kangasta oli 50 cm. Ompelin kankaan ensin renkaaksi. Sitten viistosin toisen reunan. Asettelin sitä mekoksi päälleni, mutta se oli ihan tyhmännäköinen. Otin pätkän resoria ja ompelin se yläreunaan. Resori oli liian löysä, ja koko viritys tippui päältäni. Leikkasin resorin pois, lyhensin sitä ja ompelin uudelleen. Ihan hirveä. Ompelin alareunan kiinni ja mekosta tuli haaremihousut. Aina vain paheni. En menisi siinä edes pihalle kitkemään rikkaruohoja. Asettelin housuja päälleni niin, että vedin lahkeet ihan ylös. Toimisiko se näin? Jalkojen väliin jäi lörpöttämään pidempi ”mekko”, sivuilla näytti ihan hyvältä. Sitten syntyi ajatus pallohameesta. En ollut koskaan tehnyt tällaista, mutta muistan sellaisen pääpiirteittäin lapsuudestani. Kaivoin kaapista ohuenohutta läpikuultavaa valkoista trikoota ja leikkasin siitä summittain suht työistuvan hameen. Leikkasin haaremihousujen lahkeet pois ja ompelin pallohameen helman kiinni valkoisen alushameen helmaan. Alushame on noin kolmanneksen pallohametta lyhyempi. Koska leveyttä oli pallokankaassa reippaasti enemmän, ompelin taitoksen…
Pandajumppis pikkuiselle
Olen niin rakastunut tähän kankaaseen. Se tuntuu ihalta ja näyttää ihanalta. Pinnassa on jännä hopeinen kiilto, mutta kangas on silti superpehmeää, kuten kaikki Vilhojaminpuodin kankaat, joita olen hypistellyt. Ainut miinus tässä kankaassa oli valtava pölyn määrä. Aivastelin ja niiskutin, kun koko ompeluhuone peittyi pieneen kangaspölyyn. Koneiden päälle laskeutui pölykerros ommellessa. Ei siis todellakaan mikään allergisen unelmamateriaali, vaikka muuten onkin ihan unelma… Kaavana on aiemmista jumppiksistani tuttu Indian Elephant, mutta suurensin tämän kokoon 86. Mallin koot loppuivat kokoon 80. Lisäsin malliin (taas) kauluksen. Tällä kertaa vetoketju ei jatku kaulukseen asti – sillä minulla ei ollut riittävän pitkää vetoketjua – vaan kauluksessa on kaksi Käpyseltä ostettua tähtinepparia. Hihan rillipääpandan lasit väritin vihreiksi Ikean kangastussilla 🙂 Tykkään tämän kapeasta mallista, ja se istuu minusta erinomaisesti Einolle. Tämä on vaan niin ihana ❤
Arvonnan uusintakierros!
Harmillisesti kävi niin, etten saanut yhteyttä ensimmäisen arvonnan voittajiin parin viikon odottelun ja useamman viestinkään jälkeen. Näinpä päädyin sitten suorittamaan arvonnan uudestaan. Onnea Anita ja Alex sekä Ouppa! Laittakaahan viestiä osoitteeseen riinu(a)riinu.net 🙂 Toivottavasti saan yhteyden uusiin voittajiin, sillä tämä oli viimeinen uusintakierros!
5130 neliötä puutarhaunelmia
Nyt alkaa kesä kääntyä kohti syksyä, ja pihassamme on suurimmat raivaustyöt tehty. Harmillista, etten tajunnut kuvata kaikkea ENNEN työn aloitusta. Onneksi kännykällä tuli napattua edes muutama kuva alkutilanteesta. Raivauksen alkuvaiheessa kuljin kuitenkin pisin pihaa koputellen kuokalla heinikkoa löytääkseni vanhoja umpeenkasvaneita kukkapenkkejä ja kiveyksiä. Tässä siis kuvia. Puhukoot ne puolestaan. Kaikista autenttisimmat alkukuvat ovat kuitenkin nämä. Ensimmäinen on terassin takaa ja toinen sen vierestä. Heinikon alla on piilossa myöhemmin esiin kaivamani kiveys. Terassia ympäröi myös kolmelta sivulta valtavat angervopensaat. Pensaat kaivettiin ylös kahdelta reunalta ja tuohon etureunaan tein niiden tilalle kukkapenkin. Tässä ideointia odottava osa. Luultavasti kaivamme tuosta ylimääräiset mullat pois, siirrämme keskellä kasvavan ruusun toisaalle ja täytämme kallion edessä olevan montun isoilla kivillä, joita on metsän puolella valtavasti lisää. Jonkinlaisen vesiaiheen haluaisin siihen ensi kesänä. Etupihan vuorijalava, ihan vauva vielä: Kasvimaa pihaltamme puuttui kokonaan. Pihalla olleista painokyllästetyistä lavereista mieheni kokosi yhden puutarhalaatikon minulle:
Vanha rouva koeajossa
Minulta kysytään silloin tällöin suosituksia koneiden hankintaan. Tässä syyt siihen, miksi minun on aika vaikea mitään kovin kummallista niihin kyselyihin vastata! Aiemmin ompelukoneenani oli Husqvarna Viking Daisy, jossa oli useampi kuin yksi vika. Ommelvalitsin ei enää liikkunut alas asti, joten osaa jousto-ompeleista ei voinut käyttää. Neulaistukka siirtyi ompeleita vaihtaessa mihin sattui, eikä neula ollut koskaan suoraa ommelta ommellessa keskellä, paininjalan merkin kohdalla. Napinläpeä en ollut koskaan saanut sillä siististi ommeltua. Myös tikinpituus heitteli satunnaisesti. Alalangan kireyttä sai säädettyä vain purkamalla ”puoli konetta”. Kaksoisneulan ommel kiristi aina, sillä alalangan kireyttä ei saanut löysitettyä sopivaksi, sillä lanka irtosi ohjureista kokonaan. Ylälankaa kiristämällä kaksoisneulaompeleesta sai siistin paksummilla materiaaleilla, mutta ohuet menivät ruttuun. Applikoinnit olivat epäsiistejä heittelevän tikinpituuden takia. Olisiko tuossa jo syitä riittämiin? Tämä vanha rouva tuli minulle äidin kautta. Hän osti itselleen uuden (vanhan) koneen, kun tämän ikäluokan vanha Husky kärähti viime talvena. Se siis kirjaimellisesti paloi loppuun. Ompelukilometrejä sille oli kertynyt…
Savanniveiviä
Perjantaiveivi olikin tällä kertaa lauantain kimppaveivi. Perjantaina piti suunnitella vaatteet kaverin kanssa ja lauantaina ommeltiin yksin tai yhdessä, tässä tapauksessa yksin. Koska kankaita oli haastavan vähän, menivät viikolla tekemäni suunnitelmat perjantaina paketin avattuamme uusiksi. Mietimme vaatteet ja jaoimme kankaat. Veivikankaat olivat siis oranssi seepra ja mustavalkoinen neulos. Tulostin kuvansiirtopaperille itse piirtämäni logon tuotemerkistämme ja silitin kuvat puuvillalle. Kankaalle jo todella outo muovikalvo, johon en todellakaan ollut kovin ihastunut, muuten nämä omat laput oli aika käteviä. Einon setti, body ja housut koossa 80 Vilhon setti koossa 110: Ja lopuksi vielä sovituskuvat 🙂 (3-vuotiaasta on tosi kivaa olla kuvattavana…) Tällainen kuvauskaveri löytyi tänään.
Onnea voittajille!
Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille! Onni (ja random.org-numerogeneraattori) suosi tällä kertaa nimimerkkejä Eufemia, Smirge ja Tiia N! Eufemialle ja Smirgelle luvassa olisi vaatepalkinto ja Tiialle lahjakortti!