Brum brum, sanoo auto matolla!
En edes muista, koska aloitin tämän automattoprojektin. Se jämähti alkutekijöihinsä ja hautautui kangaslaatikkoon. Tässä joitan päiviä sitten löysin sen ja päätin ommella sen valmiiksi. Matto on ommeltu (taas kerran) jämäkankaista. Ruskeaa puuvillaa oli suunnilleen tuon verran, sininen pilkkupuuvilla kului kokonaan, eikä raitakangastakaan paljoa jäänyt. Talot, puut sun muut olen leikellyt Majapuun Autokorjaamo-puuvillasta, josta ompelin joskus Vilholle kauluspaidan ja Einolle sitterinpäällisen. Kangasta on vieläkin jäljellä iso pala! Tämä on koottu periaattena mennä sieltä, missä aita on matalin. Ei kikkailuja, eikä ihmeellisyyksiä. Pari siltaa tein joen yli. Pohjana on paksu markiisi (90-luvulta) ja kankaiden välissä on vanulevyä, jota jäi yli sohvan verhoilusta. Kooltaan tämä mätsää yhteen aiemmin tekemäni autorullan kanssa, joten nämä voi rullata vaikka sisäkkäin, mikä onkin aika kätevää. Tämä tuntuu kelpaavan mainiosti poikien leikkeihin, vaikka onkin kooltaan pienehkö.
Tehotuotettuja t-paitoja
Tein tänä viikonloppuna jotain, mitä en yleensä tee ikinä: ompelin ison kasan vaatteita samoilla kaavoilla. Eino sai kaksi kesäsettiä ja pari t-paitaa, Vilho sai kaksi pyjamaa ja t-paidan. Kaikki tarvikkeet löytyivät kotoa ennestään, ja suurin osa oli jämäkankaita, joista olen jo joskus aiemminkin ommellut jotain. Ensimmäisenä on Aarrekidin kankaasta tehty paita. Hihat ovat Noshin raitaa. Kaavan Einon paidoissa on Ottobren Papana koossa 92. Sovituskuvassa Einolla Me&I:n shortsit kokoa 98/104. Sopivat kätevästi jo pienemmälle säädettävän vyötärön ansiosta. Nämä ovat vanhaa ilmeisesti paljon nykyistä kapeampaa mallistoa, sillä uusista shortseista mitkään eivät ole enää sopineet meidän pojille. Lakit ostin PoPin Outletista. Vilho valitsee jo itse vaatteitaan, joten hänellä on puna-vaaleanpunainen hattu, pikkuveli sai tyytyä äidin valintaan, turkoosi-vihreään. Lakit ovat käännettäviä. Tässä loput sarjan t-paidat Einolle. Vasemmalta ensimmäinen on Noshin raitaa yhdistettynä Sari Ahokaisen satenkaaripupuihin, toinen on Kesämies Kekkosta Ikean kangastusseilla väritettynä ja kolmas on Noshin raidoista koottu. Kaikki on ommeltu Papanan kaavalla koossa…
Pitsiä kesäpäiviin!
Ostin tämän kankaan Ikasyrilta jo aikoja sitten, mutta en jotenkin osannut tehdä siitä mitään. Osasyynä oli se, että pihiyksissäni tilasin sitä vain 60 senttiä. Eihän se tuntunut riittävän mihinkään. Eilen lapset nukkuivat pitkästä aikaa yhtä aikaa pitkät päiväunet, ja aloin tuijotella kankaitani. Mallasin tätä ensin paidaksi, mutta totesin, etten halua tästä paitaa. Kangas oli jo lähdössä myyntikasaan, kun yhtäkkiä keksin kokeilla sitä hameeksi. 60-senttiä oli juuri sopivasti, kun vyötärön laski lantiolle ja helma oli kääntämättä. Eipä siis kuin ompelemaan. En jaksanut alkaa selata mallilehtiä, enkä viitsinyt ihan vapaalla kädellä saksia tätä, joten kaivoin kaapista kaavakassin, joka sisältää iänkaikkisenvanhat kaavani. Vanhimmat ovat 90-luvulta. Rulla päällä luki ”suora hame”. Otin kaavan, leikkasin sen suikaleiksi ja kellotin helman. Ompelin hameen kasaan ja lisäsin helmaan alkuviikolla Jätti-Rätistä ostamani pitsin. Kankaasta jäi jäljelle muutama pikkupala. Ne suorastaan huusivat pääsyä yläosaksi. Kaapista löytyi kaveriksi kaksi palaa mustaa jerseytä ja paria erilaista pitsiä. Yläosan leikkasin käyttäen mallina…
Vähän luksusta arkeen
Tein eilisen ja tämän päivän aikana pari pientä laukkua. Molemmissa nahka on kierrätetty isäni vanhasta takista ja vuori on harmaata satiinia. Mitäs tykkäätte? Onko tällainen hitti vai huti ja toimiiko tuo pitsivetoketju tuossa ollenkaan? Itse en pitsivetoketjuista pidä, joten olen vähän jäävi sanomaan siitä mitään. Pitsivetoketjullinen laukku on mahdollisesti tulossa myös myyntiin. Se ei ole ihan priima, joten harkitsen vielä asiaa. Se saattaa myös päätyä lahjaksi 🙂 Alemman tein itselleni.
Tuhu tuhu tuhu tuhu – eli junasetti
Asumme junaradan varrella, ja ohitsemme menee joka päivä monta kertaa tavarajuna ja muutaman kerran pelkkä veturi. Siitä huolimatta – tai siitä johtuen – Eino on hillitön junafani. Junat ja traktorit ovat hänelle tällä hetkellä ehkä maailman hienoimpia juttuja. Sisällä ollessa hän juoksee aina ikkunaan kuullessaan junan ja hokee: ”Tuhu tuhu tuhu tuhu”. Joka päivä. Monta kertaa. Myöskään traktorit eivät ole erityisen eksoottisia, sillä niitäkin näkyy täällä maaseudulla päivittäin. Ehkä ne ovatkin ne päivittäiseen elämään liittyvät asiat, joista tulee niitä tärkeimpiä? Vilho rakasti pienenä busseja. Asuimme silloin Liedossa Hämeentien varressa, ja hän katseli busseja päivittäin. Kuljimme silloin myös Turkuun välillä monta kertaa viikossa bussilla. Eino ei ole niinkään innostunut busseista, sillä niitä täällä ei näy juuri koskaan. Sitten itse vaatteisiin. Tarkoituksenani on tyhjentää kangaskaappia kesän aikana ja ommella vaatteiksi loputtomilta tuntuvia kangasvarastojani. Ostin tämän junakankaan joskus muutama vuosi sitten Vilholle, mutta livenä väri ei miellyttänyt ja pintakin nukkaantui ensimmäisessä pesussa, joten…
Olkalaukku neljävuotiaalle
Olen tässä viime aikoina ommellut paljon laukkuja, ja niitä on nyt muutama myynnissäkin Facebook-sivun puolella. Tämä on kuitenkin laukku, jonka Vilho (4v) tilasi minulta tänä aamuna. Hän sanoi haluavansa vähän vanhaa laukkuaan isomman laukun, ja sen parasta ennen -päivä on tänään, sillä hänellä on huomenna suuri kesämuskari, jota varten hän tarvitsee isomman laukun. Vilho pitää meille täällä kotona siis lähes päivittäin muskareita, kiitos Turun seudun musiikkiopiston innostavien muskarituntien! En siis hankkinut Vilhon laukkua varten mitään uutta. Mikki-neuloksen sain joskus siskoltani. Neuloksessa on kaunis satiinisenhohtava pinta, mutta se on kammottavan liestyvää, eikä tämä luultavasti tule kestämään siistinä kovin pitkään. Vuori on samaa kuin Einon ulkoiluhousuissa ja nauha on jostain. Siinä oli toisessa päässä joku muovilenksu ja toisessa päässä tarranauha, joten se on kierrätetty jostain. Keräilen aina tällaisia tarvikkeita, kun niitä osuu eteen. Hihna on lyhyempi kuin vanhassa laukussa, sillä vanhan laukun hihna oli aina solmussa ja lopulta se katkesi. Kuvassa näkyy…
Minä, minä, minä!
Inhoan kameran edessä olemista. Se on minulle äärimmäisen epäluonnollinen paikka. Lisäksi olen laiska laittautumaan, enkä halua ikuistaa itseäni pihatöistä pölyisenä ja hikisenä, tukka huonosti. Tukka on huonosti näissäkin, mutta yritin muuten tsempata! Olen viimeksi käynyt kampaajalla maaliskuussa, ja se näkyy. Seuraavan kerran minulla on varaa käydä kampaajalla lokakuussa, joten tällä mennään. Auttaisikohan värjäys? Kaapissa olisi vielä yksi paketti kuutisen vuotta vanhaa hennaa… Mutta asiaan. Ekassa kuvassa on farkkuneuloksesta ommeltu neulostakki. Kaavana on Ottobren Melange Knit (2/2015) jonkin verran muokattuna. Leggaritkin ovat omatekoiset, mutta jo jonkun vuoden takaa. En tiedä, olenko ikinä blogannut niitä. Ne ovat Lillestoffin farkkujerseytä. Yläosan farkkuneulos on paikallisesta, ihanan kevyttä ja laskeutuvaa. Tämä kesämekkonen syntyi vanhasta (kauheasta) imetystopista, jota en käyttänyt kertaakaan. Kangasta oli juuri uuden yläosan verran jäljellä. Mallailin ensin lakanasta päälleni tuon yläosan ja käytin sitä sitten kaavana. Ei ihan helppoa yksikseen! Onneksi äiti auttoi vähän noiden olkaimien takakiinnityksen kanssa. Selässä on alkuperäisen raglanpaidan muoto…
Kesäriiviöille Riivalia
Paikallisen kangaskaupan alennuksesta tarttui mukaan yksi raportti Riivalia. En oikeastaan ollut suunnitellut ostavani tätä, mutta materiaali oli yllättävän erilaista verrattuna sinapinkeltaiseen Riivaliin. Tämä nimittäin on todella pehmeää ja joustaa mukavasti! Yhdestä raportista sai juuri kaksi t-paitaa.Iso kuvio oli raportinpätkässä niin ylhäällä, etten meinannut millään saada sitä ehjänä paitaan. Lopulta sain vinkin siirtää olkasaumaa etukappaleelle, ja niin teinkin. Kuvissa se näkyy huonosti, mutta olkasauma on 3cm etukappaleen puolella ja siinä on musta koristetikkaus. Toinen t-paita on kokoa 92 ja toinen 116. Shortsit ovat samaa kokoa, mutta jätin pienemmistä sivukaitaleet pois ja isommat ovat leveydestä 110 ja pituudesta 116. Pojat ovat nyt noin 88 ja 112 cm pitkiä, joten kumpikin osuu juuri kokojen väliin niin, että pienempi koko alkaa olla pieni mutta isompi on vielä vähän iso. Shortsien farkkuneulos on toisesta paikallisesta hamstrattua. Näitä farkkuneuloksia on nyt ihan muutama metri varastossa! Molemmat shortsit ompelin Turun sivutikkiläisten laneilla viime viikonloppuna. Itse olin paikalla…
Hihattomia huppareita
Ei ole varsinaisesti ollut vielä tänä keväänä – tai kesänä – sellainen olo, että pitäisi ommella hellevaatteita! En nytkään tehnyt shortseja, vaan collegehousut hihattoman hupparin kaveriksi. Kaikki kankaat ovat kaapista löytyneitä jämiä. Koitan nyt ihan oikeasti saada kangasmäärää vähenemään radikaalisti. Sen pitäisi nyt olla vähintäänkin mahdollista, sillä saan kesällä pelkän kotihoidontuen, josta ei riitä enää ylimääräistä harrastusten rahoitukseen. Muistin housujen kaavan olevan ihan kohtuullisen kokoinen, mutta näistä tulikin ihan kauheat lökarit. Onneksi kangaskin on aika kauheaa, joten nämä toimivat varmasti vallan mainiosti hiekkalaatikolla! Hupparin kaava on Ottobren Hello Shark (3/2015). Tämä on minusta tosi kiva ja oikein mainio tällaisena vähän isona (koko 92). Ja vielä ihanan vihreät kuvat meidän Koivumäeltä! On huikea tunne ajella tuolta peltojen keskeltä kotiin ja todeta aina uudelleen, että tämä on ihana paikka asua. Piha on kaikessa monimuotoisuudessaan sekä loputon työmaa että loputon ilon lähde. Maata kaivaessa murheet unohtuvat vähintään yhtä tehokkaasti kuin ommellessa! (Odotettavissa on…
Hui, hai!
Muutaman tunnin varoitusajalla syntyi miehen ensi syksynä koulun aloittavalle veljenpojalle synttärilahjaksi penaali. Sain kuulla kutsusta edellisenä iltana, mutta vasta muutama tunti ennen lähtöä tajusin, että lahjakin pitäisi olla. Hain Pinterestistä kuvia tällaisista penaaleista ja piirsin sitten kankaalle palat. Ensimmäisestä haista tulikin lahna tai kampela. Joku sellainen lättänä ja leveä. Purin sen, otin talteen vain evät ja leikkasin uuden pidemmän ja kapeamman kalan. Tästä tulikin niin hauska (ja kiltti), että jopa meidän kaikkea pelkäävä Vilhomme olisi halunnut tämän omakseen!