Synttäripaita pari kuukautta myöhässä..
Puuh. Miten väsynyt mä oikein olen, kun nämä kuvatkin on nyt tällaisia?! Vilhon kesäyöpuku jäi bloggaamatta kokonaan, kun en saanut siitä mitään järkevää kuvaa. Ehkä joku toinen kerta sitten.. Tämä on kuitenkin ihana paita. Sen piti valmistua Vilhon 3-vuotissyntymäpäiväksi huhtikuussa, mutta eipäs valmistunutkaan. Pikkuveljen liivi samasta kankaasta valmistui jo toukokuussa, tämä nyt. Oikeastaan tämä valmistui jo hetki sitten, sillä se on ehtinyt jo käydä käytön jälkeen pesussakin. Ja koska olen laiska ja väsynyt äiti, en jaksanut silittää sitä pesun jälkeen. Ehkä jaksan ryhdistäytyä näiden kanssa sitten, kun olen saanut nukkua vaikkapa kokonaisen viikon enintään kahdella yöheräämisellä.. eli joskus ensi jouluna kenties?
Tribute to Ikasyr
Saumanvara-ryhmän perjantai-illan haastessa oli tällä kertaa aiheena tribuutti jollekin kangaskaupalle, jolla on erityinen merkitys ompelijalle. Huomasin haasteen illalla viittä vaille yhdeksän, menin kangaskaapilleni ja tuijotin vaihtoehtoja: tätä ja yhtä Paapiin kangasta. Valitsin Ikasyrin, sillä sieltä olen (muistaakseni) tilannut ihka ensimmäiset nettikangaskauppaostokseni Vilhon syntymän jälkeen. Olen pähkäillyt, mihin käyttäisin tämän kankaan ja jossain vaiheessa mietin jo tämän myymistäkin. Levitin kankaan eteeni paidaksi, mutta sitten laskinkin sen alemmas ja näin lopputuloksen: tuubimekko! Tällaista minulla ei ole IKINÄ ollut! Alle sopivat kivasti mustien rintsikoiden olkaimet, sillä en todellakaan aio liikkua tässä (ainakaan kotipihan ulkopuolella) ilman liivejä – sen verran on kahden lapsen imetys verottanut rintavarustustani. Täytyy sanoa, että äitiyslomalaisena autottomana keskellä metsää lököhousuissa lasten kanssa puuhailun rinnalla tämä mekko sai minut piiiiitkästä aikaa tuntemaan itseni muuksikin kuin pelkäksi maitoautomaatiksi, hyppyyttäjäksi, nukuttajaksi, leikittäjäksi, syöttäjäksi ja mitä näitä nyt onkaan.. MUTTA, jotta tämä olisi myös käytännöllinen, tässä on myös helppo imettää 😀
Sipulipöksyt ja jellonapaita
Saumanvara-ryhmässä oli taas kerran jokaperjantainen SavaWay, ja yllätyspaketista löytyi tällaista ”sipulikangasta”. Retroähkyssäni ahdistuin ensin täysin, mutta illan mittaan ajatus selkeytyi. Lopulta leikkasin märästä kankaasta shortsit ja lippiksen Einolle. Kaapista löytyi väreihin sopivaa leijonakangasta ja siinähän se sitten olikin. Ja onhan tää ihan älyttömän söpö setti, vaikka niin kovin retrovärinen onkin! Housujen kaava on Ottobren Soccerplayer (3/2014), t-paita Spot Fish (3/2014) ja lippis on Muraveinik (4/2011), johon olen lisännyt (liian ison) lipan.
Retroähkyn hoitoa
Kärsin kauheasta retroähkystä. En halua ommella retrovärisiä vaatteita. ”Jouduin” retroilemaan vielä eilen, kun osallistuin Savawayn haasteeseen (päivitys tulossa lähiaikoina), mutta tänään sain jo helpotusta tilaani. Tänään oli valmistujaispäivä, ja mekin kävimme juhlimassa yhtä tuoretta ylioppilasta. Aamulla kuitenkin tajusin, ettei nuorimmaisella ole mitään päälle pantavaa. Eipä siinä auttanut kuin ommella jotain 🙂 En tiedä, mitä peitetikkikoneelleni on tapahtunut, mutta se on toiminut moitteettomasti jo monta päivää! Käsittämätöntä! Vaatteita valmistuu kuin liukuhihnalta! (Kumpa joku jaksaisi myös kuvata ja blogata kaiken 😉 ) Liivi ja housut on molemmat ommeltu Majapuun joustocollegesta. Ihania molemmat 🙂 Raitaresori on myös Majapuulta. Liivin kaava on Ottobresta, mutta en muista mallia. Housut ovat Ottobren (1/2013) Tiikerit. Lisäsin niihin ommellut prässit, pidensin lahkeet ja lyhensin resorit. Mä tykkään ihan valtavasti!
Pandoja pienelle
Olemme asuneet omassa talossamme nyt vähän yli kuukauden. Sisustus on yhä kovasti vaiheessa, kun aika menee vielä pakollisemmissa hommissa kuten kylpyhuoneremontti ja lastenhoito. Lisäksi poikien päiväuniajan käytän tenttikirjan parissa. Iltasin olen kuitenkin liian väsynyt lukeakseni ruotsiksi kirjallisuuden historiasta, joten silloin ompelen. Eilen illalla tein vihdoin reunasuojuksen pinnasänkyyn. Kyllästyin lopullisesti tuttien kaivamiseen sängyn alta keskellä yötä. Niinpä valikoin varastoistani Viljamin pandapuuvillan ja mustan lakanan jämät ja ryhdyin toimeen. Tukena on vanhan reunasuojuksen superlonit, ja suoja on vähän pienempi kuin sängyn mitat, joten se ei jää lörpsöttämään kuten vanha. Sängyn yläpuolelta puuttuu vielä pienet lasiset lukuvalot, sillä niiden seinäpidikkeet ovat yhä hukassa muuton jäljiltä. PaaPiin ihana kissataulu kuitenkin pääsi jo seinälle. En voinut vastustaa sitä. Päiväpeitto ei ehkä sovi tuonne parhaalla mahdollisella tavalla, mutta olkoon nyt siellä. Talviverhot ovat kuitenkin viininpunaiset.. Iloitse tästä päivästä sillä se on elämä itse aitona ja sykkivänä. Sen kaari on lyhyt, mutta siinä on kaikki mikä on…
Huh hellettä!
Kai tämä tästä.. Piha on vielä alkutekijöissään, sillä olemme keskittyneet lähinnä sisätilojen laittamiseen. Olen saanut verhotangot ikkunoihin ja muuttolaatikot on litistettyinä autotallin nurkassa. Sisällä vallitsee luova kaaos, josta haluaisin kuitenkin oppia pois. Minua ei tavara siellä toinen täällä juurikaan häiritse, mutta on ärsyttävää elää pienessä – tai välillä isommassakin – sekasotkussa kaiken aikaa. Nyt on kuitenkin ollut niin ihan toukokuiset hellesäät, ettemme ole juuri sisällä käyneet kuin nukkumassa! Muutamia kesäkukkia hankin, sillä pihassa ei kasva juuri mitään kukkivaa. Olohuoneen ikkunan alle olen istuttanut 20 liljaa, mutta katsotaan nyt, minä vuonna ne lähtevät kasvamaan.. Syntymäpäivälahjaksi sain siskoltani kirsikkapuun! Hän oli varmasti lukenut ajatuksiani, sillä olin mielessäni haaveillut kirsikkapuusta, mutta en ollut maininnut asiaa edes miehelleni. Kasvupaikaksi valitsin etupihan rinteen keittiön ja työhuoneen ikkunan välistä. Talon edusta onkin nyt kovin tyhjä, sillä kuudesta tuijasta on jäljellä vain yksi. Kaikki muut olen kaivanut pois ja kolme on saanut uuden kodin alarinteestä. Keittiö on…
Hellenorsuja
Hellehaalari pääsi tänään jo käyttöön, kun ulkona lämpö nousi hyvinkin hellelukemiin. Ompelin tämän siis jo ajat sitten, mutta teknisten ongelmien vuoksi en saanut kuvia aiemmin kamerasta ulos.. Kaavat ovat Ottobresta (3/2013) Star-star koossa 74. Se onkin Einolle juuri sopiva nyt 🙂
Onnellisen imetyspaita
En erityisemmin ihastunut tähän kankaaseen nähtyäni sen ensimmäisen kerran. En myöskään saanut ensin ommeltua siitä mitään. Viime perjantaina kuitenkin innostuin FB:n Saumanvara-ryhmän SavaWaysta, jossa piti inspiroitua runosta. Mikä tekee minut onnelliseksi? No ainakin hyvin onnistunut imetys – jo toista kertaa. Olen myös laihtunut ulos – tai oikeammin sisään – lähes kaikista imetyspaidoistani, joten tarvitsen niitä lisää! Vaikka kangas ei kankaana ollut erityisesti mieleeni, tämä valmis vaate on IHANA! En ole pitänyt muuta paitaa koko viikonloppuna 🙂 Värikin on minulle kuin tehty, juuri oikea! (ja hei, huomatkaa uusi kevyt kesätukka ja muutenkin täysin naturelli kesälook 😉 ) Kankaan sain Sari Ahokaiselta vappuylläripaketissa.
Perhosia pikkupojille
Sari Ahokaiselta saapui uutuusyllätys vapun alla. Vilho valitsi kahdesta värivaihtoehdosta välittömästi tämän oranssin itselleen. Hän rutisti kangasta sylissään ja totesi: ”Tämä on ihana. Tämä on minun. Äiti ompelee tästä MINULLE!” Ja näin tapahtui. Leikattuani isoveljen paidan mietin, että kaipa tuo pikkuvelikin voi samoissa väreissä kulkea.. Vilhon paita on koossa 110 ja liian iso. Saattaa olla, että pienennän sitä vähän. Tämä ei ehkä ole lempiväri enää ensi kesänä 😉 Housut on hyvät, vaikka poika väittikin niiden olevan ahtaat pyllystä. Piirsin housujen kaavat ITSE! Vähän niitä pitää tosiaan väljentää ylhäältä, mutta aika hyvät noista tuli. Tuollaiset poikien legginsit. Pikkuveli sai Ottobren kaavoilla Baby Whale -bodyn (74) ja Baboon-housut (74). Näissä on kasvunvaraa, mutta onhan tässä kesäänkin vielä aikaa.
Amppari-Eino
Halusin testata Ottobren Villikon (1/2013) kaavan ennen kuin ompelisin siitä mitään erityistä. Testikankaaksi valikoitui muutamalla (kahdella tai kolmella) eurolla ostamani pätkä Metsolan joustofroteeta. Resori on Majapuun avoimista ovista ostettu, joten tämän ihanuuden hinnaksi tuli alle vitonen 🙂 Valitsin kooksi 74, ”jotta siinä olisi kasvunvaraa”. No eihän siinä mitään varaa ole! Mulla on jo ihan jättivauva 🙂 Kaavaan lisäsin korkean kauluksen, joka voisi olla lyhyempi/löysempi. Hihat jäivät lyhyiksi, joten korvasin puuttuvan pituuden pidemmillä resoreilla. Ihanasti jaksoi pieni kuumepotilas vähän hymyilläkin kameralle 🙂