Autoja, autoja, autoja!
Murunen sai tänään ihanaisen autohaalarin! Piti äkkiä kurttailla tämä kokoon ennen muskaria, sillä viime kerralla Vilholla oli tyttöjenpunaiset vakosamettihousut ja me&I-syysmetsäbody.. No ei sentään siksi 🙂 Sain kankaan leikattua viikonlopulla, mutta ompelu jäi tähän aamuun, sillä minulla ei ollut sopivaa vetoketjua haalariin. Äitin varastoista löytyi kuitenkin juuri (ohjeen mukaan) oikeanmittainen vetoketju, joten minun ei tarvinnut lähteä vetoketjuostoksille. Mielestäni tuo vetoketju on aavistuksen lyhyt.. Jos olisin jättänyt kaula-aukon resorin vetoketjun ”ulkopuolelle”, ketju olisi ollut ihan sopiva. Se olisi minusta näyttänyt kuitenkin ihan hassulta. Tämäkin kangas on lojunut kangaslaatikossani ties montako kuukautta.. Minulle alkoikin jo tulla hätä, että pian kangasta on liian vähän haalareihin. Onneksi tuota oli juuri riittävästi, ja kangasta jäi vielä puolet jäljellekin. En taida kuitenkaan tehdä toisia samanmoisia 🙂 Testaamaan ei olla vielä päästy, sillä murunen nukkuu vielä päikkäreitään 🙂 Nämä syntyivät siis yksien päikkärien aikana, joten ei ollut mikään valtava urakka!
Kirjoneule kullalle
Neulomishimo iski yllättäen. Ostin nämä langat jo joskus vuosi sitten, jolloin ajattelin tekeväni niistä haalarin ja villatakin noin puolivuotiaalle. Mutta kappas, langat lojuivat laatikossa vieläkin, vaikka edessä häämöttivät jo 9kk-synttärit. Nyt kuviteltu tarve tuntui olevan pitkähihaiselle välihaalarille. Kaivoin esille käsityölehdet ja aloin selailla sopivia malleja, jolloin kävi selväksi, etten uskaltaisi lähteä neulomaan haalaria näistä langoista. Tein täyskäännöksen ja selasin lehdet uudelleen läpi villatakkeja silmällä pitäen. Lankana villatakissa on Debbie Bliss baby cashmerino, jota minulta löytyi 3 ruskeaa kerää, 2 punaista ja yksi vaaleansininen. Lähdin iloisesti neulomaan kaunista kirjoneuletakkia sen tarkemmin ohjetta lukematta. Yllättäen olin valinnut aloitusvärin väärin ja huomasin virheen vasta kirjoneuleraidan alussa. En jaksanut purkaa jo neulomaani alkua, joten malli piti soveltaa sopivaksi.. Eihän tämä muistuta nyt alkuperäistä mallia ainakaan kuvioiltaan juuri lainkaan, mutta oikein sievä siitä tuli! Lankaa paitaan kului vähän reilu kerä ruskeaa, puoli kerää punaista ja vähän sinistä eli noin 250 g. Lopuista langoista teen myssyn,…
Asusteita merinovillasta
Vilho-poika sai vihdoin ja viimein ihanan pehmoiset merinovilla-asusteet. Olihan näitä sitten odotettukin jostain syksystä saakka… Eihän tuo muutenkaan mennyt kuin Strömsössä, sillä mikäs ompelus se olisi, jota ei kertaalleen purkaisi 🙂 Kumpaankaan ei ollut varsinaisia kaavoja, vaan piirsin ne itse toisesta kypärämyssystä ja kaulurista. Mallin kypärämyssyyn otin Ruskovillan myssystä, jonka ostin viime viikolla. Tämä on nyt vähän Ruskovillan myssyä pienempi, hiukan iso vielä muttei ihan valtava. Kaulurin malli on H&M:n akryylikaulurista, jota Vilho on joutunut tähän saakka käyttämään. Joka kerta sitä pukiessa olen tuntenut huonoa omaatuntoa, sillä kauluri on tosi kamalan tekokuituisen tuntuinen. Hyvin se silti ajoi asiansa syksyn ajan ja oli varmasti koko neljän euron hintansa arvoinen. Kaulurin ”nurjapuoli” oli tummanruskeaa fleeceä, samaa kuin applikoitu norsukin. Jotenkin ajauduin taas tekemään pienen applikoinnin, olisihan tuo ollut ilman sitä ihan valtavan tylsän näköinen, eikö..? Norsuapplikaation idea tuli tästä. Pääsin myös testailemaan saumurin kapeita ompeleita, ja varmaan ensimmäistä kertaa vaihdot ompeleesta toiseen…
Palaneen nuotion sävyjä ystävälle
Lahjahuivin neulomisen aloitin suhteellisen ajoissa, jo joulukuun alkupuolella. Eihän tästä ensin pitänyt mitään lahjaa tullakaan, itselleni minä nämä langat ostin, mutta jossain vaiheessa aloin laskemaan hartiahuivejani ja totesin, että voisin hyvin antaa tämän lahjaksi jollekin. Koska hartiahuiveista oli ollut puhetta ystäväni kanssa, päätin antaa tämän hänelle. Toiveena tosin oli ollut puuvillainen pitsihuivi.. Vaikka tämä oli kaikkea muuta, lahja kuului olleen kovasti mieluinen 🙂 Huivi on neulottu helmineuleena Novitan Noki-langasta vähän ohjeistusta suuremmilla puikoilla.
Joulunäpertelyjä
Pääsin aloittamaan lahjaompelukset vasta joulunalusviikolla. Vähän meinasi mennä kiireeksi noiden kanssa, mutta lahjaksi tulevat pääsivät kyllä ajoissa paketteihin. Ensimmäisenä oli vuorossa applikoidut collegehousut anopille. Olin saanut kankaan näitä varten jo vuosi sitten, mutta aikaa ei ompelulle ei ollut löytynyt.. Noh, näin joulun alla sitä tunnetusti on riittämiin 😉 Pöllöapplikoinnin idea taisi tulla Vilhon bodysta ja värit äidin varastoista löytyneistä paloista. Repäisykangasta käyttämällä applikointi on vain niin ihanan helppoa! Pöllöhousujen valmistuttua aloitin kummipojan oloasusetin ompelun. Kuten arvata saattaa, ongelmia oli luvassa.. Saumuri kenkkuili minulle, Vilho ei osannut nukkua saumurin nakutuksessa kuin päiväuniaan, eikä toisaalta jaksanut katsella, kun äiti ompeli… Kaksi iltaa ja yksi aamupäivä settiin lopulta tuhraantui, suurimmaksi osaksi vain purkamista ja korjausta. Nurjalta puolelta varsinkin paita on sen näköinen, ettei paljoa kannata esitellä 😀 Ilmeisesti multa on tuon saumurin asetuksissa jotain opittavaa, sillä collegea kone ompeli kuin unelma, trikoota valtavien taistelujen saattelemana. Setin housut ovat siis (Nanson) collegea ja paita…
Pitsiä hartioille
Aika monta viikkoa sain kulutettua tämän pitsihuivin seurassa, mutta tulihan se lopulta valmiiksi – eikä päivääkään liian myöhään! Huivi on neulottu Novitan Tico Tico -langasta, jota löysin muutaman kerän syksyllä Citymarketin alelaarista. Huiviin kului yksi kokonainen kerä ja pikkupätkä toisesta kerästä. Hintaa tälle tuli siis pari kolme euroa, jos sitäkään. En edes muista enää, mitä nuo langat maksoivat. Liukuvärjätty lanka arvellutti vähän, mutta ihan jänskä tuosta tuli. Varmaan näyttää vielä paremmalta käytössä, kun huivi on käärittynä päälle. Huivia neulottiin kolmeen suuntaan ja yläreuna virkattiin, joten liukuvärit vaihtavat muutamaan kertaa suuntaa 🙂 Näin jälkikäteen ajatellen olisin voinut valita helpomankin mallin. Vaikka tuo oli periaatteessa ihan yksinkertainen, moneen suuntaan neulominen vaati sen verran ajattelutyötä, ettei samaan aikaan oikein voinut esimerkiksi katsoa televisiota..
Musta puku pienen pojan makuun
Ylihuomenna pitäisi lähteä häitä juhlimaan, eikä pojalla ollut mitään uutta päällepantavaa. Olihan se sitten tartuttava kangaskasaan ja saumuriin ja hurautettava kasaan uusi vaatekerta. Pääosassa on musta collegekangas ja mausteena on käytetty Ikasyriltä ostettua pupukangasta (joka valitettavasti on myyty loppuun!). Kaavaat pukuun poimin Suuri Käsityö-lehdestä numero 9/2010. Simppelit peruskaavat, jotka kuitenkin tuntuivat toimivan ihan hyvin. En tosin noudattanut kaavoja ihan täysin. Kaavoissa yläosa ei ole edestä auki ja taskutkin ovat erilaiset. Housujen takapuoleen kokeilin taas applikointia. Tällä kertaa tein ohjeiden mukaan, sain tukikankaan kiinnittymään kunnolla ja käytin taustalla myös repäisykangasta. Ei se kovin suuri ihme taida olla, että tällä kertaa applikointi oli tuhat kertaa helpompaa kuin aiemmin! Muistin jopa kiinnittää kokomerkin ja pesuohjeenkin mukaan 🙂
Iloisiin uniin
Havahduimme eilen akuuttiin yöpukupulaan, kun toisteksi viimeinen puhdas yöpuku oli päiväunien jäljiltä märkä. Koska kotoa sattui löytymään ihania trikookankaita, päätin ryhtyä tuumasta toimeen ja ommella Vilholla uuden yöpuvun. Tämä on taas tällainen harjoituskappale. Koskahan nämä alkavat onnistua niin, että kehtaan tehdä muillekin?! Toivottavasti joskus.. Noh, peitetikki aiheutti – jälleen kerran – ongelmia. Ihan kohtullisen siisti tuosta silti tuli, vaikka yläosaan tuhraantui luvattoman kauan aikaa. Housut sen sijaan hurautin kasaan muutamassa minuutissa. Sekä kalastavat karhut että raitakangas ovat Ikasyrin valikoimista. Pesin kankaat etukäteen varmuuden vuoksi, sillä olin lukenut noiden mahdollisesti kutistuvan reilusti. Minun kankaani eivät kuitenkaan kutistuneet miksikään 40 asteen pikapesussa. Aika viehkeä tästä lopulta tuli, toivottavasti tässä unetkin ovat iloisia!
Välikausihaalarit takkikankaanjämistä
Olen etsinyt sopivan näköistä ja sopivan hintaista välikausihaalaria Vilholle jo jonkin aikaa. Yksi Reiman ihanuus tuli Pikkusiili-kirppiksellä vastaan, mutta se oli hintalaputon ja väärän myyjän paikalla, joten haalaria ei voitu myydä. Prismassa tuijottelin Cirafin kolmenkympin haalareita, mutta niistä taas ei ollut tarpeeksi isoa kokoa jäljellä.. Jossain vaiheessa ajattelin jättää koko välikauden huomioimatta ja odotella Talvea. Ja mitäs vielä! Nyt on marraskuu ja ulkona kymmenen astetta plussaa! On aivan turha kuvitella pukevansa tuolle pienelle hikipallolle minkäänlaista toppahaalaria näillä lämpötiloilla. Lopulta luovutin, piirsin Ottobresta (4/2009) kaavat ja leikkelin kappaleiksi kantotakista ylijääneen kankaan. Taskut eivät ihan onnistuneet mallinmukaisiksi, mutta se ei haittaa ainakaan minua 🙂 Haalarit ovat kokoa 86, joten kaiken järjen mukaan niiden pitäisi mahtua Vilholle vielä keväälläkin. Ruskea kangas on siis laminoitua mikrokuitukangasta ja vuori osittain tikkikangasta, osittain (bambu)interlocktrikoota. Tikkikangasta on vyötäröleikkauksesta vähän polvien alapuolelle asti. Vilholla on ennestään yksi tuulitakki, jota voi sitten pitää näiden haalareiden kanssa. Sitä paitsi takin…
Halloweeninvärinen norsupaita
Uudet ihanat kankaat kotiutuivat Ikasyriltä perjantaina, enkä voinut vastustaa niitä! Kankaat ovat toinen toistaan sievempiä, ihanampia ja pehmeämpiä. Kuvan norsutrikoo on superpehmeää bambukangasta ja pääsi ensimmäisenä ommeltavaksi halloweeninoranssin värinsä ansiosta. Body toimi myös harjoituskappaleena saumurille. Saumurini on yhä uudenkarhea, enkä ole kaikilta osin vielä sinut sen kanssa. Ainakin peitetikkien kanssa olisi vähän harjoittelunvaraa. En tiedä pitäisikö näitä interlocktrikoita ommellessa käyttää saumurissakin pallopääneloja vai mikä tässä oikein mättää.. Kokeilin tässä toista kertaa ”venekaula-aukkoa” ja totesin taas, ettei se taida olla hyvä idea. Vaikka sen ompelu on helppoa, kaula-aukko venahtaa normaalia paljon nopeammin ja enemmän. Seuraavana ompelulistalla on pyjama Vilholle ihanaakin ihanammasta karhukankaasta. Tosin voi olla, että juhla-asu tuleviin häihin kiilaa pyjaman edelle. Noh, se taitaa riippua muista kiireistä. Tässä sivussa on nimittäin valmistumassa myös pitsihuivi omaksi juhla-asusteeksi 🙂