DC vai CD vai mikäsenytolikaan?
Siskonpoika toivoi 8-vuotissynttärilahjaksi DC:n hupparia. Noh, koska kaupan paidat olivat ihan superankeita (ja kalliita), tämä täti päätti tehdä mokoman itse! Elikkäs menin ja ostin mustan hupparin ja valkoista collegekangasta. Piirsin DC:n logo tietokoneen ruudulta paperille, leikkasin logon sekä liimakankaasta että collegesta ja silitin kankaan kiinni hupparin etumukseen. Tuo onnistui jopa paremmin kuin odotin 🙂 Toivottavasti lahjan saaja on samaa mieltä. Vähän mieleni keveni, kun kuulin pojan pyytäneen mummiaan kutomaan villapaidan, jossa olisi DC:n logo 🙂
Puoliviralliset puolivuotiskuvat
Tässä olohuoneeseen viritetyn kotistudion satoa:
Applikaatioharjoitus!
Ensimmäisen applikointiharjoitukseni tein joskus viime talvena. Tällä viikolla olisi tarkoitus saada aikaiseksi applikointi lahjapaitaan, joten ajattelin, että tekniikkaa voisi ehkä ensin harjoitella johonkin omaan vaatteeseen 🙂 Idea tähän applikaatioon tuli tuosta taskun kirahvikankaasta. Teen myöhemmin paremmalla ajalla housuihin collegetakin tuosta valkopohjaisesta kankaasta. Yllättäen housujen malli on taas Me&I-kopio. Olen kertakaikkisen ihastunut tähän malliin, ihan ehdottomat kestopyllylle 😉 Tuonne mahtuu mukavasti vaikka minkälainen vaippa! Lisäksi tiukat resorit nilkoissa takaavat pitkän käyttöiän. Vaikka housut ovat vielä reilun mittaiset, niitä voi jo hyvin käyttää, sillä jalat eivät huku pitkiin lahkeisiin. Applikoinnin aloitin etsimällä netistä ohjeen ja lueskelemalla sen ensin läpi. Olin jo aiemmin ostanut Jättirätistä (ilmeisen huonoa) kaksipuoleista tukikangasta. En saanut tukikangasta kiinnittymään collegeen kunnolla, enkä oikeastaan ymmärtänyt, miksi sen liimakankaan piti olla kaksipuoleista.. Ilmeisesti minulta on nyt jäänyt jokin työvaihe huomioimatta. Sain tukikankaan joten kuten kiinni collegeen, kiinnitin palan hyvin nuppineuloilla ja ompelin reunat kiinni. Silmien mustuaiset ompelin käsin. Koko projekti tuli…
Voihan villasukka!
Vilholla on ollut tässä jo jonkin aikaa huutava villasukkapula. Nyt – vihdoin ja viimein – tämä äiti sai itseään niskasta kiinni ja kutoi pojalleen ihka oikeat villasukat. Sukat on kudottu Novitan Puro-langasta, joka on 100% villaa. Saapassukkana tuo lanka ei kestäisi, mutta tuollaisen puolivuotiaan sukkana se on mitä oivallisin. En halunnut tehdä pojalle enää mitään vauvatöppösiä, sillä ne tuntuvat pysyvän niin huonosti jalassa. Näiden varsissa on mittaa polviin asti ja kantapää on tehty perinteiseen tapaan puolipatenttina 😀 Koko on aika jämpti. Ja minä kun kuvittelin tekeväni ihan valtavia sukkia! Noh, en päässyt kerässä vielä ensimmäiseenkään vaaleaan raitaan, joten taidan tässä joku ilta kutoa toiset sukat – vähän isommat. Mutta on nämä ihanan pehmeät ja varmasti lämpimät!
Kalliolle kukkulalle…
Kävimme eilen kääntymässä omilla mailla. Kaivikone oli jo valmiustilassa peltotiellä, ja muutama työmieskin oli päässyt paikalle. Tontillemme alettiin siis nyt kaivamaan kunnallistekniikoita valmiiksi. Vilho kävi kerran kesällä tontilla, mutta sen jälkeen tonttipuuhissa onkin ollut hiljaiseloa. Nyt, lähestyvän puolivuotispäivän kunniaksi ajattelin, että Vilhon oli aika päästä tutustumaan omaan metsään ja kallioihin! Vilho oli minulla kantorepussa, kun kiipesin kallion ylimmälle kohdalle. Sammaleiset kalliot olivat liukkaita ja niillä sai todellakin kiipeillä kieli keskellä suuta, sillä jalassa olivat superliukkaat Hai-saappaat. Metsä oli täynnä suppilovahveroita! En käynyt poimimassa yhden yhtäkään sientä tänä syksynä, sillä viimevuotisetkin ovat vielä syömättä. Nyt kuitenkin naapurit olivat jättäneet sienemme rauhaan, joten kai ne on sitten itse mentävä sieltä poimimaan pois! Ennen kotiinlähtöä ehditiin vielä vaihtaa muutama sana tulevan naapurin kanssa. Heille oli kesäkuussa syntynyt myös poika. Voin niiiin sieluni silmin nähdä 4-5-vuotiaiden Vilhon, Urhon ja Nestorin juoksemassa pitkin metsiä ja tekemässä kaikkea kiellettyä 🙂 Yllä olevassa kuvassa näkyy grillitasannekallio 🙂…
Makea marsipaanikakku
Kerrotaan nyt aluksi, että mä en ole koskaan (ennen) kunnostautunut erityisen hienonnäköisten leipomusten saralla. Olen aina uskonut sananlaskuun Moni kakku päältä kaunis, silkkoa sisältä ja turvautunut perinteiseen kermakakkuun nonparellikoristeilla. Nyt halusin tehdä erityisen ihanan kakun kahdelle rakkaimmalleni, jotka viettivät tänään yhteisiä syntymäpäiviä – toinen puolivuotispäiväänsä ja toinen.. noh, jätetään ne vuodet mainitsematta 🙂 Tämän kakun malli on ihanaisesta kakkukirjasta Unelmakakut, jonka ostin joskus miehelleni lahjaksi. Sisällä on perinteinen sokerikakku mustikka-banaanitäytteellä ja päällinen on marsipaania. Sininen marsipaani on ”marmoroitu” eli oikeastaan vain värjätty epätasaisesti, mustat mustekalat on muotoiltu valmiiksi mustasta marsipaanista. Näkinkengät ovat sokerimassaa ja rantahiekka mantelirouhetta!
Yhteinen takki äidille ja pojalle
Puolijoukkuetelttani – jota kantotakiksikin kutsutaan – on nyt valmistunut! Nyt me pääsemme ulkoilemaan (ja shoppailemaan) kätevästi yksissä ulkovaatteissa. Vilhon pukeminen ja riisuminen olikin aiheuttanut minulle loputonta päänvaivaa. Erityisesti kaupungilla vaatetus muodostui ongelmaksi nyt ilmojen viiletessä. Ulkona vaatteita piti molemmilla olla reilusti, sisällä puolet piti taas saada riisuttua pois – tosi kätevää. Tässä teltassa matkustavat mukavasti sekä äiti että poika. Testikävelyllä Vilho lähinnä keskittyi syksyn värjäämiin lehtiin puissa 🙂 Takki on päältä säänkestävää laminoitua mikrokuitukangasta ja sisällä on tikkivuori. Mikrokuitukankaan tilasin Myllymuksuilta, mutta tikkikankaan hain taas kerran Jättirätistä. Takki on reilunkokoinen 38. Kevyellä trikoopaidalla takki jää valtavan kokoiseksi minulle, mutta toisaalta kylmemmällä ilmalla sen alle mahtuu vielä villapaitakin. Takin kaavoihin törmäsin Suuri Käsityö -lehden numerossa 8/2008. Ohjeen mukaan kangasta piti ostaa 2,4 metriä, mutta minulle siinä oli 60 senttiä ylimääräistä, vaikka pidensin hihojakin muutaman sentin. Hetken aikaa tuo harmitti, sillä mikrokuitukangas ei ollut ihan edullisimmasta päästä, mutta sitten keksin, että saan…
Neuletakki isoilla puikoilla
Tämä villatakki on jo ollut käytössäkin viikon päivät, mutta vasta nyt sain aikaiseksi päivittää sen tänne blogiin. Aloitin tämän neulomisen jo joskus kesällä, mutta jostain kumman syystä nämä neuleet tuntuvat tällä hetkellä edistyvän kovin hitaasti 🙂 Kesätakki tästä piti tulla, mutta eiköhän se sovi yhtälailla syksyynkin. Lankana oli Jättirätin laarista löytämäni luonnonvalkoinen sekoitelanka, jossa on ihana pehmeä kiilto. Ohjeen neuletakkiin nappasin Dropsin sivuilta – ja kerrankin valmis neule näyttää suht samalta kuin ohjeen kuvassakin! Lankaa kului vähän enemmän kuin ohjeen mukaan olisi pitänyt, mutta lankakin oli erimerkkistä. Onneksi lankaa löytyi myöhemmin lisää Jättirätistä, tosin 50 gramman kerissä, kun alkuperäiset olivat 100 gramman keriä, muutoin olisi tämä neule jäänyt keskeneräiseksi. Neuletakki on siis neulottu poikittain, keskeltä takaa eteenpäin. Yksi syy työn jumiutumiseen oli sen outo ulkonäkö. Minulla oli neulottuna puolikas toisesta puolesta, enkä lainkaan tajunnut, miten palasta ikinä voisi muodostua villatakki 😀 Toisen mutkan matkaan toi ensimmäisessä kappaleessa alusta asti toistunut…
Koekappale uudella saumurilla
Ostin viime viikolla pitkän ja hartaan harkinnan päätteeksi uuden saumurin, Huskylock s21:n. Viikonlopulla raahasin koneen mukanani äitini luo, sillä mieheni meni sinne tekemään vessaremonttia koko viikonlopuksi – eihän uudesta saumurista voi olla erossa kokonaista viikonloppua?! 🙂 Olin käynyt hakemassa Jättirätistä kasan trikookankaita ja resoreita testivaatteita varten. Varastossa on läjä Ikasyrin ihanaisia kankaita, mutta ne ommellaan vasta sitten, kun kone on ajettu sisään ja vaatteiden kaavat on testattu hyviksi. Koekappaleen materiaaliksi valitsin interlocktrikoon, jota vanha koneeni ei jaksanut ommella, ja malliksi unipussin. Kaavoja unipussiin ei ollut valmiina, joten piirsin ne itse käyttäen apuna Tutan haalareita ja Po.P:n bodya. Olin keskustellut mallista mieheni kanssa, ja olimme molemmat sitä mieltä, että alhaalta avattava unipussi/yöpaita on paras vaihtoehto edestä avattavan vetoketjullisen sijaan. Ompelin kaikki unipussin saumat taso- tai peitesaumalla, joten pussin nurjalla puolella ei ole kohollaan olevia saumoja lainkaan. Hihansuut voi myös kääntää ilman, että rumia ulkonevia saumoja tulee näkyviin. Ilmeisesti onnistuin (taas keran)…
Retropalloja: osa 2
Lopusta velourista tein Tutan haalareita kaavoina käyttäen iloiset retrohaalarit. Ihan nappiin ei kaikki osat menneet, mutta eiköhän nuo ihan käyttökelpoiset ole silti. Yläosan nappilista ei ajatusvirheen vuoksi tullutkaan ihan keskelle, mutta päätin olla korjaamatta sitä, sillä päällä virhe tuskin edes näkyy. Ensimmäisiksi prototyyppihaalareiksi nämä onnistuivat kuitenkin kohtuullisesti. Pikkuvirheet korjaamalla mallista saa varmasti toimivan. Kangaskin piti pilkkoa vähän pieniksi paloiksi, sillä sitä ei ollut kovinkaan paljoa.. Ruskea resorikin valikoitui haalareihin sattumalta, kun muutakaan sopivaa ei ollut käsillä, ja ompeluinto oli kova 🙂