Kirjoittaja-arkistot: Riinu

Tämä ihanainen velour saapui samassa paketissa turkoosin interlock-trikoon kanssa Ikasyrin verkkokaupasta. Samasta kankaasta on jo leikattu myös haalarit, mutta ne ovat vielä palasina äitini luona. Nämä syntyivätkin vähän ex tempore, sillä kankaasta jäi haalarien jälkeen juuri sopivan kokoinen pala 🙂 Kaavoina käytin valkoisten collegehousujen kaavoja, eli nämäkin on tehty Me&I-verskojen mallin mukaan. Tosin nämä karamellipöksyt ovat vielä aavistuksen valkoisia housuja isommat, toisin sanoen reilusti kokoa 74 tai 80.

Remonttievakon aikana ompelin äitini saumurilla (joka muuten omaani verrattuna toimii kuin unelma) ja ompelukoneella Vilholle uusia vaatteita. Tarve collegetakille alkoi olla akuutti, ja muut osat syntyivät ikään kuin sivutuotteena, kun kerran pääsi ompelun makuun. Olin ostanut turkoosin interlocktrikoon jo aiemmin keväällä, mutta pojan kasvaessa huikeaa vauhtia en viitsinyt ommella siitä aiemmin mitään. Nyt olikin ihan viimeiset hetket tehdä ainakaan bodya kankaasta, sillä kangasta oli pituussuunnassa juuri ja juuri tämän 74-senttisen puvun verran. Takki ja verskat on ommeltu alkujaan vaippakankaaksi ostamastani luomubambusta. Totesin nimittäin jossain vaiheessa, etten todellakaan tarvitse enempää vaippoja ja päätin ommella kankaasta vaatteita. Kaavat bodyyn ja huppariin otin Ottobre-lehdestä, verskojen kaavat piirsin vanhoista Me&I-verskoista, tosin isommassa koossa. Me&I:n kilppariverskat ovat olleet niin hurjassa käytössä mielettömän istuvuutensa ansiosta, että samalla mallilla täytyi saadat isommatkin! Lopulta setin suunnitteluun kului enemmän aikaa kuin ompeluun. Verskat hurautin kasaan muutamassa minuutissa pelkällä saumurilla, eikä noissa muissakaan montaa ompelukonesaumaa ole. Kyllä nyt pitäisi pojan…

Lue Lisää

Kävimme eilen Uudenpellontiellä toisen kerran tänä kesänä. Siis toisen kerran. Siinä on ainakin neljä kertaa liian vähän käyntejä yhdelle alkukesälle… Pelto oli kertakaikkisen pahan vallassa. Ohdakkeet ja peltosauniot rehottivat villeinä ja puna-apila oli vallannut kaiken lopun tilan. Ainut monivuotinen pellolle kylvetty lajike, joka oli selvinnyt noiden alkuperäisten ahdistuksessa oli keltasauramo. Sitä pellolla kasvoi valtavasti! Pahalaiset siis kitkettiin käsin, jonka lisäksi Miska niitti osan pellosta viikattella. Kesäkukka-alueelta löytyi uusiakin tuttavuuksia, joiden nimet täytynee tarkistaa kasvikirjasta 🙂 Alla olevista oikeanpuoleisin on idänunikko, mutta muista ei (vielä) ole tietoa. Idänunikoita kylvimme peltoon viime kesänä. Ihan standardiversio tuo ei ole, sillä eihän kukintojen kuulu olla kerrottuja! Mutta tuollaisia meidän kotipihallakin kasvaa 🙂 Vanhoista kavereista paikalle olivat kasvaneet ainakin aurankukka, ruiskaunokki, keltasauramo ja kamomillasaunio. Tosin tuossa kuvassa taitaa kyllä olla peltosaunio. Itse en erota kamomilla- ja peltosauniota kuin hajusta, sillä osa peltosaunioista on pienikokoisia. Muistaakseni niiden mykiöissäkin oli jotain rakenteellista eroa ja lehdetkin ovat erilaiset,…

Lue Lisää

Vaipparumba on kestänyt meillä nyt likimain kolme kuukautta. Lähes koko tämän ajan olemme myös kestoilleet ainakin osittain. Koko kestoilun ajan myös vaippojen säilytys on ollut enemmän tai vähemmän puheen- ja pohdiskelunaiheena. Ensin tarkoituksena oli hankkia vaipparoskis, mutta emme saaneet päätetyksi, millainen sen pitäisi olla. Mahdollisuuksia oli monenlaisia. Joko vaippoja voisi kuivasäilyttää kannellisessa roskiksessa tai märkäsäilyttää niitä etikkavedessä. Etikkavesi kuulosti jotenkin hankalalta ja suttuiselta. Lisäksi luin keskustelupalstoilta kuivasäilytyksen eduista. Harkitsimme myös mahdollisuutta vaippojen kuivaamiseen ja säilyttämiseen sitten muiden pyykkien joukossa. Päädyinkin keskustelupalstojen selailun jälkeen säilytyspussiin. Roskis tuntui siksikin huonoimmalta vaihtoehdolta, että kylppärissämme on muutenkin rajallisesti lattiatilaa. Oman tilansa vievät jo Hilman vessa ja vaippalaatikko puhumattakaan kaiken maailman vanhoista löylykiuluista, joita nurkkiin on jäänyt lojumaan… Pussi on tehty PUL-kosteussulkukankaasta. Yläreunaan ompelin nauhakujan, jonne pujotin vaaleansinistä puuvillanyöriä. Pussi roikkuu kylppärin seinässä olevasta pyyhetelineestä. Pusseja on nyt kaksi samanlaista. Tarkoitus olisi, että pussi kerätään täyteen, tyhjennetään pesukoneeseen ja heitetään sinne sitten mukaan. Kun toinen…

Lue Lisää

Vilho kasvoi ulos NB-vaipoista jo jokin aika sitten. Palautin pikkuruiset vaipat omistajalleen ja sain vaihtureina ison laatikollisen isompia vaippoja. Nämä ovat nyt sellaisia, joiden pitäisi mennä Vilholle koko jäljellä olevan vaippa-ajan. Lainavaippojen ainut ongelma ovat kuivurin syömät kuminauhat. Lupauduinkin vaihtamaan kuminauhat uusiin… Laskeskelin, että noita korjattavia vaippoja on ainakin 18. Niistä muutama on nyt jo korjattu, mutta taitaa noiden kanssa puuhasteluun tällä tahdilla vielä muutama tovi vierähtää. Päätin purkaa kuminauhat pois, vaikka se on jonkin verran työläämpää kuin niiden leikkaaminen. Vaipoista olisi tullut turhan kapeita, jos sivusaumat olisi leikannut auki ja todella kapeita, jos myös kuminauhat olisi vain leikannut pois.Osassa vaippoja kuminauha on lisäimutaskussa, jolloin mitään saumoja ei tarvitse purkaa. Hankalissa tapauksissa (kuten vasemmalla kuvassa olevissa ruskeissa) kuminauha on kankaiden välissä, jolloin minun täytyy ensin purkaa saumurisaumaa sen verran, että saan vaipan käännettyä nurin päin. Kaiken lisäksi juuri näissä ruskeissa kuminauha on vielä jäänyt osittain saumurisauman väliin, jolloin sitäkin on…

Lue Lisää

Aloitin tämän puuvillatunikan neulomisen siis todellakin viime vuoden heinäkuussa. Tuolloin ostin ihanat suklaanruskeat Muscat-langat Lankabaarista ja hain ohjeen Drops designin sivuilta. Aloittelin työtä heti lankojen hankkimisen jälkeen ja sainkin tunikaa tehtyä jonkin matkaa.. Elokuun alussa totesin kuitenkin olevani raskaana, ja tunikan neulominen jäi siihen. Aloin nimittäin ajatella, että mitäs ihmettä mä tällaista s-kokoista tunikaa teen, johon en edes tule varmaan ainakaan vuoteen mahtumaankaan… Motivaatio katosi siis totaalisesti. Tämän vuoden kesäkuussa kaivoin keskeneräisen paidan käsityöarkusta ja jatkoin sen neulomista. Olisi muuten ollut varsin mukavaa, jos olisin merkinnyt ohjeeseen, mitä kokoa olen neulomassa.. Yllättäen vuoden aikana moinen yksityiskohta oli päässyt unohtumaan. Jouduin siis laskemaan silmukoita jonkin aikaa ennen kuin varmistuin koosta. Pienestä alkukankeudesta ja muista luonnollisista hidasteista huolimatta tunika valmistui melko nopeasti. En uskaltanut sovittaa keskeneräistä tunikaa lainkaan, sillä pelkäsin, etten mahdu siihen 😀 Pelko oli kuitenkin turha. Vaikka tunika onkin nyt varmasti tyköistuvampi kuin mitä se olisi ollut viime kesänä, niin…

Lue Lisää

Kesän ensimmäiset oreganot on nyt poimittu! Nyt jo kolmatta vuotta puutarhassa viihtyvä oregano yritti jo aloitella kukintaa, joten sato piti äkkiä kerätä talteen, kun se vielä oli parhaimmillaan. Huumaava oreganontuoksu levisi koko takapihalle, kun oreganopuskaa vähän kävi pöyhimässä. Nyt tuoksu on siirtynyt keittiöömme, kun oreganonoksat ovat siellä kuivumassa.

Ajattelin kokeilla kestovaipan tekoa ihan itse.. Vilholla on aikalailla oikea määrä noita S-koon sisä- ja ulkopöksyjä, joten tein tästä valmiiksi M-koon. Nyt päätös tuntuu vielä paremmalta kuin alkujaan, sillä tämän valmistuminen veikin vähän suunniteltua pidempään Vilhon 1 kk -vatsanpurujen alkamisen takia. Painoakin poika on kerännyt jo liki 5 kiloa, joten eihän nuo pikkuvaipat pian enää mahdu pojan jalkaan! Ohjeen vaippaan löysin Suuri Käsityö -lehdestä numerosta 2/2010. En tehnyt tästä All-in-one -vaippaa vaan pelkän kuoren, sillä olen todennut sisävaippa + kuori -yhdistelmän meillä kaikkein toimivimmaksi. Ostin kosteussuojakankaan jo joitain aikoja sitten, mutta projekti ei meinannut päästä alkuun lainkaan. Pari viikkoa sitten sain piirrettyä kaavat, siitä viikon päästä sain leikattua kankaan, ja nyt tänään sain vihdoin ommeltua koko vaippakuoren kasaan. Eihän siihen mennytkään kuin pieni pala kangasta, muutama kymmenen senttiä kuminauhaa ja vähän tarranauhaa. Tällä hetkellä tuntuu vain tämä aika olevan sen verran kortilla, ettei näinkään pieni työ tahdo valmistua.

Koska kaupan vauvoille tarkoitetut puuhamatot olivat minusta aivan kohtuuttoman hintaisia, ajattelin, että äkkiäkös minä sellaisen itsekin teen… No, eihän se ihan äkkiä käynyt, mutta tuli siitä sentään valmis 🙂 Kooltaan tuosta tuli aivan valtava, 105 x 90 cm. Kirahvikankaan ostin Jättirätistä, muut osat on tehty tilkuista ja vanhoista lakanoista. Pohjana koko matossa on vanha täkki, jonka päällä on keskiosassa sentin  ja reunoilla kahden sentin paksuinen vanulevy. Reunojen kangas on mummin vanhasta lakanasta, siniset tyynyt ovat vanhasta tyynyliinasta. Toisessa lyhyessä reunassa on lenksuja, joihin saa kiinnitettyä leluja. Pitkillä sivuilla on nepparit, joihin saa kiinnitettyä kaaret, joista saa leluja roikkumaan maton yläpuolelle. Kaaria tosin ei vielä ole, koska sopivaa taipuisaa putkea ei ole vielä ehditty löytää. Lopulta tuosta tuli kyllä mun mielestä aika paljon hienompi kuin jossain vaiheessa arvelin.. 🙂 Toivottavasti Vilho sitten jossain vaiheessa viihtyy siinä. — — — — Muoks.Kyllä matolla on viihdytty 🙂

Sattuneesta syystä sekä kirjoittaminen että käsityöt ovat vähän jääneet hetkeksi. Reilut 3 viikkoa sitten perheemme sai uuden jäsenen, Vilhon. Vilho syntyi päivän ”etuajassa”, ja vietin osan pääsiäisestä TYKSin hoivissa. Viikon ikäisenä Vilho pääsi tutustumaan kestovaippoihin, ja niillä onkin nyt suurimmaksi osaksi menty. Erilaisia kestovaippoja sain valtavan kasan lainaan, ja parhaimmaksi yhdistelmäksi meidän pikkumiehelle olenkin todennut harson ja villapöksyt. Alkanut vaippaihottumakin parani päivässä näitä käyttämällä. Sain lainaan yhdet villapöksyt ja päiväunitauoilla ehdin kuin ehdinkin neuloa toiset. Nämä omat pöksyt ovat aavistuksen lainattuja isommat. Ohje löytyi Suuri Käsityö -lehdestä 2/2011. Yhdestä hahtuvakerästä tulee näitä varmaan ainakin yhdet ellei jopa kahdet. Taidan kyllä ostaa toisen kerän eriväristä hahtuvaa. Pöksyt ovat siitä hupaisat, että kosteana ne haisevat voimakkaasti lampaalta 😀 Eli kylppärissä harson vaihdon yhteydessä ei haisekaan sinappikakka tai vauvanpissa vaan ehta lammas 🙂 Pöksyt valmistuivat suhteellisen nopeasti, vaikka niitä piti välillä tehdä puoli kierrosta kerrallaan. Tuollainen muutaman viikon ikäinen napero meinaan osaa välillä…

Lue Lisää

430/460