Tuplasetti taaperolle
Näitä on tehty. Tehty, tehty ja tehty. Miten voikin yksi (vaikkakin moniosainen) ompelus kestää näin pitkään. Välissä on valmistunut sitä sun tätä, mutta vasta tänään sain nämä lopullisesti valmiiksi. Tämä on siis tuplasetti. Housuja on kahdet samanlaiset ja takit ovat samanlaiset mutta eriväriset. Jotain pientä ongelmaa näidenkin ompelussa oli. En tajunnut, että vuosikausia kaapissa viikattuna lojunut kangas todellakin voi haalistua taitteelta näin paljon. Persikanvärinen – tai siis nude – college on siis kärsinyt säilytyksessä jonkin verran, ja tietysti haalistunut taite on takana epämääräisessä kohdassa. Sinisessä collegetakissa taas nude tähti on applikoitu sinisellä langalla, sillä minulla ei todellakaan ollut persikanväristä ompelulankaa, enkä enää jäänyt odottamaan, koska saisin ostettua sellaista. Ompelin siihen sitten suoralla muutaman koristetikkauksen viemään huomiota pois rumista reunoista! Näin jälkiviisaana voisin todeta, että tähti olisi kannattanut tehdä alikeompeluna. Pöhnäiset aivoni eivät kuitenkaan tahdo enää toimia kunnolla, sillä olen valvonut viime viikkoinen enemmän kuin tarpeeksi. Eino tekee poskihampaita, vitosia, piiiiiitkään…
Keltaista kylmään kesään
Facebookin ompeluryhmässä heitettiin haaste keltaisesta ompeluksesta. Ensin ajattelin, ettei minulla edes ole keltaista kangasta, mutta sitten silmiin osui työpöydällä lojuvat keskeneräiset housut. Nehän olivat keltaiset! Keltaisiin housuihin löytyi kaapista harmaa-keltaraidallista resoria. Aloin miettiä, ettei Einon garderobista ehkä löydy montaa sopivanväristä paitaa näiden housujen kaveriksi, joten päätin tehdä sellaisen. Kangaskaapissa oli juuri sopivaa harmaata trikoota. Yksivärinen paita yksiväristen housujen kanssa tuntui kuitenkin vähän liian peruspertsalta. Koska sopivaa silityskalvoa ei ollut, enkä jaksanut applikoida paitaan mitään, menin lanka-arkulleni. Sieltä löytyi täydellisesti housujen keltaiseen mätsäävä puuvillalanka, josta virkkasin auton ja peräkärryn pienen autopojan paitaan! Valmiit kuviot ompelin sitten koneella kiinni rinnukseen. Blogipäivitykseni ovat nyt vähän jumissa, sillä pöytäkone, jolla yleensä näitä teen, hajosi. Tai ei nyt sentään koko kone, vain se likimain olennaisin eli kiintolevy. Nyyh. Sinne meni uuden ulkoasun vesileimat ja kaikki. Toivottavasti jotain on vielä pelastettavissa. Siellä oli nimittäin myös kaikki koulutyöni, joita olen luonnollisesti varmuuskopioinut… niin en juuri lainkaan.
Tuhu tuhu tuhu tuhu – eli junasetti
Asumme junaradan varrella, ja ohitsemme menee joka päivä monta kertaa tavarajuna ja muutaman kerran pelkkä veturi. Siitä huolimatta – tai siitä johtuen – Eino on hillitön junafani. Junat ja traktorit ovat hänelle tällä hetkellä ehkä maailman hienoimpia juttuja. Sisällä ollessa hän juoksee aina ikkunaan kuullessaan junan ja hokee: ”Tuhu tuhu tuhu tuhu”. Joka päivä. Monta kertaa. Myöskään traktorit eivät ole erityisen eksoottisia, sillä niitäkin näkyy täällä maaseudulla päivittäin. Ehkä ne ovatkin ne päivittäiseen elämään liittyvät asiat, joista tulee niitä tärkeimpiä? Vilho rakasti pienenä busseja. Asuimme silloin Liedossa Hämeentien varressa, ja hän katseli busseja päivittäin. Kuljimme silloin myös Turkuun välillä monta kertaa viikossa bussilla. Eino ei ole niinkään innostunut busseista, sillä niitä täällä ei näy juuri koskaan. Sitten itse vaatteisiin. Tarkoituksenani on tyhjentää kangaskaappia kesän aikana ja ommella vaatteiksi loputtomilta tuntuvia kangasvarastojani. Ostin tämän junakankaan joskus muutama vuosi sitten Vilholle, mutta livenä väri ei miellyttänyt ja pintakin nukkaantui ensimmäisessä pesussa, joten…
Hihattomia huppareita
Ei ole varsinaisesti ollut vielä tänä keväänä – tai kesänä – sellainen olo, että pitäisi ommella hellevaatteita! En nytkään tehnyt shortseja, vaan collegehousut hihattoman hupparin kaveriksi. Kaikki kankaat ovat kaapista löytyneitä jämiä. Koitan nyt ihan oikeasti saada kangasmäärää vähenemään radikaalisti. Sen pitäisi nyt olla vähintäänkin mahdollista, sillä saan kesällä pelkän kotihoidontuen, josta ei riitä enää ylimääräistä harrastusten rahoitukseen. Muistin housujen kaavan olevan ihan kohtuullisen kokoinen, mutta näistä tulikin ihan kauheat lökarit. Onneksi kangaskin on aika kauheaa, joten nämä toimivat varmasti vallan mainiosti hiekkalaatikolla! Hupparin kaava on Ottobren Hello Shark (3/2015). Tämä on minusta tosi kiva ja oikein mainio tällaisena vähän isona (koko 92). Ja vielä ihanan vihreät kuvat meidän Koivumäeltä! On huikea tunne ajella tuolta peltojen keskeltä kotiin ja todeta aina uudelleen, että tämä on ihana paikka asua. Piha on kaikessa monimuotoisuudessaan sekä loputon työmaa että loputon ilon lähde. Maata kaivaessa murheet unohtuvat vähintään yhtä tehokkaasti kuin ommellessa! (Odotettavissa on…
Synttärit ja kooste huhtikuun lopusta
Huhtikuu oli kaiken mahdollisen tekemisen suhteen hirvittävän kiireinen kuukausi. Jotain ompeluksia ehdin kuvata, mutta mitään en ehtinyt enää puolivälin jälkeen blogata. Tässä siis kooste huhtikuun lopusta. Ensin Einon perusvaatetta: pari bodya ja collegehousut. Housut liittyvät ompeluryhmän Jussi-haasteeseen, jossa ompelukseen piti joka päivä lisätä uusi yksityiskohta. Tässä yksityiskohtia on jo neljä: resori, rypytys, reikä ja tasku. Kaksi ensimmäistä osaa jäi kuvaamatta. Ensimmäisenä tein ruskeat joustofroteehousut ja toisena pipon. Sitten vihreät. Vaaleanpunaisesta tykkäävä pupufani sai t-paidan. Tämä oli erittäin mieluinen 🙂 Samaan aikaan tein pikkuveljelle tämän ja itselleni vielä Nitorin limellä värjätystä Ikasyrin maxitähdestä paidan, joka jäi myös kuvaamatta…. Ja jottei aika kävisi pitkäksi, olen myös käynyt keittämässä kahvia Nousiaisten MLL:n perhekahvilassa maanantaisin 😉 Rakas Vilhoni täytti tässä kuussa 4 vuotta. Synttäreiltä ei muistettu juuri ottaa kuvia, mutta tällaisen paidan tein hänelle. Hän sai itse valita kankaan, ja iloisten värien ystävänä valinta oli Marimekon alekorista löytynyt puuvilla. Myös tämä on yksi Jussi-haasteen…
Hirvityshousut
Normaalisti jättäisin tällaisen ompeluksen bloggaamatta. Nyt minua kuitenkin harmittaa niin vietävästi tämän kankaan hankkiminen, että päädyin laittamaan nämä likimain julkaisukelvottomat kuvat tänne. Kyseessä on siis Noshin farkkucollege. Yleensä olen kovasti tykännyt Noshin kankaista, mutta tämä oli kyllä suurensuuri pettymys. Ostin kankaan jo viime syksynä, mutta ompelin sen vasta tänä vuonna. Koitin vältellä kankaasta löytynyttä pitkää kudontavirhettä (anteeksi, kankaaseen kuuluuvaa ominaispiirretta: Neuloksen pinnan struktuuriin kuuluvat satunnaiset pituussuuntaiset vaaleat viirut, kuten aidossa denim-materiaalissa, lainaus Noshin verkkosivuilta), mutta osa siitä päätyi toiseen lahkeeseen (kts. ylin kuva). Kankaassa oli siis pitkä lankasuora valkoinen viiru hyvin hankalassa kohdassa. Nämä kuvat on otettu päivän käytön jälkeen. Polviin tuli kauheat pussit, sillä kangas ei palaudu juurikaan. Se ei myöskään jousta juurikaan, joten erehdyin tekemään näistä aivan liian tiukat. Legginsit eivät enää ole järin mukavat päällä ja ne on epämiellyttävä pukea – puhumattakaan siitä, millaisilta ne näyttävät päällä… Lisäksi polviin tuli vaaleat läikät päivän mittaan. Myös takapuoli muuttui…
Perusvaatetta pienelle
Tämä on oikea tilkkusetti. Housukangasta oli jäljellä tasan tuon verran, paitakankaasta ei riittänyt kahta täysmittaista hihaa, joten toisen jatkoksi piti keksiä jotain muuta. Koska minulla ei ollut samanväristä turkoosia resoria, myös kaulus on tehty joustocollegesta. Kaikki harmaat ovat eri sävyä, mutta näin yhdessä ne silti sopivat minusta hyvin yhteen! Paita on tehty vanhalla luottokaavalla, housut on muokattu versio Ottobren Tiikeristä. Koko on 86. Erityisen tyytyväinen olen etukappaleiden onnistuneisiin kohdistuksiin. Pilvikangasta jäi tämän jälkeen yksi kämmenenkokoinen pala, joten kaavoja sai hetken pyöritellä palasilla ennen kuin sopivat kohdat löytyivät! Sivusamoissa pilvet saivatkin sitten jo mennä, miten menivät. Kuvat on otettu aamulla seitsemän jälkeen, ja malli näyttääkin ihan vastaheränneeltä 🙂 Epäilen myös, että kamerassa saattoi olla manuaalitarkennus päällä, sillä kuvat ovat vähän liian pehmeitä. Tarkennus ei siis ole ihan kohdillaan, mutta Lightroomissa sain kuvia terävöitettyä sen verran, etten viitsi enää ottaa uusia. Mun pieni punapääni ❤
Black is for Boys
Kummipojalle toivottiin synttärilahjaksi mustia collegehousuja. Koska liikkumavaraa jäi näinkin vähän työn suunnittelulle, tein mitäs muutakaan kuin mustat collegehousut! Vähän niissä on piristeenä neonvihreää, samaa kuin joululahjaksi tekemässäni collegepaidassa. Näistä taskuista tuli niin makeat, että haluaisin tuollaiset omiinkin housuihini! Kaava on Ottobren Ooby Dooby (4/2012) koossa 134. Omalle pikkuvintiölleni tein lopusta mustasta tähticollegesta ja mustasta joustocollegesta tähtipaidan. Tähden mallin ja ompeluohjeen katsoin Made for Apes -blogista, kiitos siitä! Tämä on tehty jollain nimeämättömällä paitakaavalla reiluun 110-kokoon. Hartiaan leveyttä tuli liikaakin, mutta onneksi myös helmassa ja hihoissa on pituutta, joten tämä menee vielä jonkin aikaa. Yleensä en kelpuuta kännykkäkuvia tänne missään koossa tai muodossa, mutta menkööt tämän kerran. Tässä siis sovituskuvaa:
Joulu on taas
Olemme viettäneet melko väsynyttä joulua. Vaikka Einon vatsaoireet helpottivat (lehmän)maidottomalla ruokavaliolla ja 16. hammas helpotti loppuja kipuja, on riesanamme yhä sitkeääkin sitkeämpi flunssakierre. Olen sairastanut poikien kanssa koko joulukuun, ja nyt alkaa vähitellen tympäistä. Vilholla todettiin perjantain ja lauantain välisenä yönä korvatulehdus ja Eino alkoi yskiä aatonaattona. Yö meni yskiessä ja nukuimme aamuyöllä reilut kolme tuntia. Siitä sitten jatkettiin jouluun, joka ei – kuten arvata saattoi – mennyt erityisen leppoisissa tunnelmissa. Nämä kuvat on otettu aattoaamuna. Voitte kuvitella menon iltapäivällä, kun isompi ei ollut nukkunut lainkaan päiväunia ja pienempikin piti herättää kesken omiensa. Einon joulusettiin kuului samistelupaita, jonka piirsin jonkun ennestään kansiosta löytyneen raglanpaidan kaavaa mukaillen saman tyyliseksi kuin viime vuonna ompelemani isoveljen paita. Punaiset housut ovat (muistaakseni) Jätti-Rätin joustocollegea, sekä paidassa että housuissa resorit on Noshin harmaata resoria. Housuissa on reisitaskut, jotka eivät juuri kuvissa näy. Einon vaatteet ovat kokoa 86. Vilhon ruskeat joustofroteiset housut leikkasin vapaalla kädellä Me&I-housujen…
Juhlapanda
Voiko Viljamin pandoihin kyllästyä? Minä ainakin olen yhä näihin aivan rakastunut! Joulukuussa 1-vuotissynttäreitään viettävä Eino sai tällä kertaa pandoista melkein oikean kauluspaidan (Ottobre Iloinen kirahvi 6/2012) koossa 86. Miten pitkään, teenkö kauluspaidasta tästä joustocollegesta vai puuvillasta. Pandoja olisi löytynyt myös puuvillaisina 🙂 Päädyin kuitenkin joustocollegeen ihan vain käyttömukavuuden takia. Tikkaukset menevät vähän niin ja näin, mutta napinlävet ovat likimain täydelliset! Kyllä vanha rouva vaan osaa! Kovasti se (Husqvarna 2000) louskuttaa mennessään, mutta tulipa hienot ja tasaiset napinlävet. Housuissa (Ottobren Tiikeri 1/2013 muunneltuna) on valetaskut ja ommellut prässit. Mataloitin vyötäröä reilusti ja siirsin resorien pituutta lahkeisiin. On ihan käsittämätöntä, että mun ”vauvani” opettelee kävelemään (otti tällä viikolla ensiaskeleensa) ja käyttää kokoa 86!Ei se taida enää mikään vauva ollakaan! Osallistun tällä setillä Mallikelpoisen viikkohaasteeseen. Menkääs katsomaan muidenkin poikien viikon ompeluksia!