Synttärikakut uusintana
Toiset synttärikutsut sujuivat yhtä hienosti kuin ensimmäisetkin. Tällä kertaa tarjolla oli – yllätys, yllätys – täytekakkua ja kahta voileipäkakkua! Kalakakku oli identtinen ensimmäisen version kanssa, lihakakussa oli paahtopaistin sijaan saunapalvikinkkua. Täytekakun sisältä löytyi mansikkaa ja persikkaa. Nams! Nyt meillä varmastikin loppuivat kuukausisynttärit, joten seuraavia lastenkutsuja saadaan odottaa kokonainen vuosi! Onneksi tässä on muita synttäreitä sekä isän- ja äitienpäivä vielä tulossa 🙂
Ensimmäisten kestien antia
Onnistuinpa kertakaikkiaan tuon voileipäkakkukuvan ottamisessa… Se on jotenkin niin vinksallaan, ettei siitä saa mitään järkevää aikaseksi. Koittakaa kestää. Mutta. Tänään juhlittiin siis Vilhon 1-vuotissyntymäpäivää. Värkkäsimme juhlia varten täytekakun, kaksi voileipäkakkua sekä pikkuleipiä. Lisäksi mummi toi mukanaan juustokakun, sillä olihan tänään mummin 65-vuotissyntymäpäivä! Täytekakun ideana on liitutaulu, jos se nyt kuitenkin jäi vielä epäselväksi 😉 Päällinen on marsipaania ja sisällä on perinteinen täytekakku vadelma-persikkatäytteellä. Voileipäkakuista vasemmanpuoleinen on lihatäytteinen paahtopaistikakku ja oikeanpuoleinen kalakakku lämmin- ja kylmäsavulohitäytteellä. Ja tältä näyttää itse päivänsankari suu täynnä kermakakkua 🙂 Todennäköisesti mikään ei ole vielä ollut niin hyvää kuin täytekakku! Eipä tuo vielä ole mitään pahan maun vuoksi ulos sylkenyt. Etikkakurkkuakin upposi nätisti kokonainen siivu yksi päivä lihapullien seuralaisena. Synttärien ensimmäinen juhlapäivä sujui siis mitä mainioimmin, suuret kiitokset osallistujille 🙂
Pitsimatto uusintakierroksella
Painiskelin pitkään tämän matto-ongelman parissa. Joka kerta, kun menin vessaan, tuijotin mattoa ja inhosin sitä. Kuvio oli epäsuhtainen ja reiät liian isoja. Toisen pesukerran jälkeen matto roikkui muutaman viikon rappusten kaiteella, sillä en halunnut laittaa sitä vessan lattialle. Lopulta päätin purkaa sen. Nyt kude on saanut uuden muodon. Saa nähdä, miten kauan tämä minua miellyttää. Kude loppui vähän kesken, kuvan alareunassa maton ulkoreunan kierros jäi vajaaksi. Lattialla tuota ei juuri huomaa. Saattaa kuitenkin olla, että se alkaa häiritä minua, ja joudun virkkaamaan tämän murheenkryynin vielä kertaalleen.
Neuvolakortin kannet
Onhan tämä nyt sitten ollut työn alla jo melkein vuoden. Nyt kuitenkin 1-vuotisneuvolaan saadaan neuvolakortin mukaan uudet kannet 🙂 Tämä on nyt mitoitettu niin, että sinne mahtuvat myös vanhempien vanhanmalliset kortit mukaan. Alkujaan tein oman lokeron Kela-kortille, mutta lokero tuli vahingossa väärälle puolelle, ja purin sen pois. Hyvä tuo on näinkin.
Omakotihaaveita
Päätin toisen pääsiäispäivän kunniaksi lähteä kierrokselle omalle tontille. Vilhokaan ei ollut käynyt siellä sitten viime syksyn, joten olihan se jo senkin puoleen korkea aika suorittaa pienimuotoinen ekskursio luontoon.Hurautimme mummin luota tontille, jonka luona kiepsautin Vilhon selkäreppuun. Ensin tarkastimme pellon, joka olikin pahan vallassa. Sinne olisi ihan pakko mennä tänä keväänä siivoushommiin, jos haluaa, että siellä kasvaa tulevina kesinä muutakin kuin ohdakkeita ja pujoa. Viime kesänä niitto jäi käytännössä tekemättä. Yhden kerran ehdimme peltotöihin, emmekä silloinkaan kovin pitkäksi aikaa. Naapuriin olikin nyt noussut uusi omakotitalo. Se ei lainkaan helpottanut mun hirmuisena vellovaa omakotitalokuumetta. Hehän ostivat tontin meidän jälkeemme! Epäreilua! Jotain omakotitaloon viittaavaa tontilta sentään löytyi, nimittäin sähkökaappi ja johtorulla. Jee ja vau! Alla siis uusi näkymä tontin eteläreunalta pohjoiseen. Kun pelto ja sinne istutetut puut oli tarkastettu, lähdimme tarkastamaan metsän. Viimetalvinen myrsky oli jättänyt jälkensä myös meidän metsäämme. Pieniä puita oli nurin muutama, ja ylempänä kallion päällä myös pari vähän isompaa…
Pyjamia pojalle
Vilho sai tänään pari uutta pyjamaa. Kankaat olivat lojuneet yllättäen laatikossa ties miten pitkään, kun ne vähät, joita olin jaksanut ommella, olivat olleet ihania verkkokauppakuosisia. Nämä syntyivät siis Jätti-Rätin halpistrikoista, joista toinen tosin on interlockia. Pyjamista olisi tullut liian tylsiä ihan sellaisenaan, joten tein toiseen kissa-applikaation. Kissasta tuli hiukan julman näköinen, mutta kohtuullisesti se onnistui, vaikken ollutkaan pitkään aikaan applikoinut mitään. Tällä kertaa kokeilinkin kuvion kiinnittämistä kaksipuoleisella liimakankaalla, joka toimi melko hyvin. Vain melko hyvin siksi, koska onnistuin kangasta silittäessäni sotkemaan liimaa silitysraudan välityksellä ympäriinsä… Vasemmalla näkyy applikaatio nurjalta puolelta. Kuvassa näkyvän repäisykankaan ylimääräiset reunat revin pois ennen käyttöä. Aika siisti siitä tuli 🙂 Myös peitetikkaukset onnistuivat molempiin pyjamiin hienosti! Idea kissaan tuli kankaassa olevista nallen kuvista. En kuitenkaan halunnut tehdä tähän nallea, sillä Vilho tykkää selvästi eniten kissoista (ja pupuista).
Tuunattua Tuttaa
Sain viime viikonloppuna tällaisen Tutan t-paidan kaveriltani. Paita oli kokoa 130, mutta kokoisekseen todella pieni, ihan perus t-paita kuitenkin siis. Aloitin muokkauksen purkalla paidasta hihat irti. Sen jälkeen kavensin vartalo-osan ja ompelin paidan takaisin yhdeen osaan. Tosi söpö kesämekko siitä sitten tuli 😀 Vähän mä mietin, että pitääkö tuo säästää suoraan serkkutytölle! Mutta ehkä Vilho voi kuitenkin kesällä juoksennella kotipihassa tuo päällään…?
Munia pääsiäiseksi
Pitihän näitäkin sitten kokeilla. Ajanhukkaa, sanoisinko 🙂 Jos näistä nyt jotain hyvää pitää keksiä, niin ovat ehkä ainoat lapsiystävälliset pääsiäiskoristeet meillä – ja todennäköisesti ainoat, jotka ylipäätään tulevat tänä vuonna esille. Ohransiemenet ostin hyvissä ajoin, mutta unohdin kylvää, joten pikkutiput jäävät varmaan kaappiin ensi vuotta odottamaan. Nämä on tehty Suuren Käsityölehden ohjeella.