Maailman mukavin mekko
Tässä on varmasti maailman mukavin mekko. Menee yhtälailla kotona kuin koulussakin, sukkahousuilla tai leggareilla tai pelkillä villasukilla! Idea lähti Nosh-kutsuilta, joilla sovitin Noshin naistenmalliston sinistä tähtitunikaa. Se oli aivan ihana, ja kopioin mallin tähän. Haluaisin tämän vielä joko yksivärisenä tai jollain rauhallisella graafisella kuosilla. Koska olen niin tavattoman kätevä emäntä, en kirjoittanut ylös, mitkä kaavat tässä on pohjana (ja lainasin lehteni jo kaverille…). Google kuitenkin osasi auttaa minua, ja kaavojen pohjana on siis Friday Evening (Ottobre 5/2013) koossa 38. Muutin kuitenkin miehustan ja helman muotoa varsin paljon. Levensin mallia siis pian kainaloiden alapuolelta ja tein helmasta aavistuksen pussimaisen ja sipulinmallisen. Kangas on Ainolan hattara, joustocollegea. En osannut kuvitella tarvitsevani tällaista mekkoa, mutta nyt tarvitsen näitä ehdottomasti lisää! Ja vielä muistutus lastenvaatekurssista Raisiossa! Tarjolla rauhallista ompeluaikaa hyvässä seurassa Raision Vaisaaressa myös keväällä: Raision työväenopisto, lastenvaatekurssi
Pipoja pampulalle
Havahduin tässä hetki sitten akuuttiin pipopulaan. Olen onnettomasti kadottanut Einolle sopivan Ruskovillan kypärämyssyn, joten en tee oikein mitään noilla neulotuilla pipoilla (joita olisi pilvin pimein). Neulotut villapipot toimivat vaunuissa nukkuessa, mutta eivät oikein muuten. Piirsin siis kaavat vanhasta Kivat-piposta ja tein kaksi uutta myssyä sen mallilla. Ensimmäinen on päältä velouria ja sisältä collegea. Korvien kohdalla on tuulisuojat (pul-kangasta) ja edessä on resori. En tikannut tätä, joten vuori kurkistaa välillä näkyviin… Tästä unohtui myös solmimisnauhat, mutta koko on niin jämpti, että tämä pysyy hyvin päässä ilmankin. Toinen – tai oikeastaan ensimmäinen – on vähän väljempi. Päällinen on joustocollegea ja sisällä on merinoribbiä. Tässäkin on tuulisuojat korvilla. Merinovilla oli sen verran venyväistä, että se kääntyi reunalta ulos, joten tikkasin sen tasaisesti näkyviin. Tää on söpö 🙂 Kuvissa Eino koittaa kuikuilla valokuvaajaäidin ohi Pikku Kakkosta! Silmärähmäkin jäi näemmä putsaamatta. Kuukauden päästä meillä on puhelinaika silmälääkärille. Jospa vihdoin saataisiin tuo vaiva hoidettua. Sain tuossa…
Syksyiset raitalapaset ja kärpäsveivi
Pian on jo joulukuu, mutta meillä ei siltä näytä. Ohrat orastavat portaalla ja orvokki kukkii. Neuloin silti itselleni lapaset. On meillä välillä kylmiä aamuja. Langat ovat Novitan Nallea, jonka olen värjännyt (joskus aikojen alussa) sipulilla. Tummempi oranssi on sipulinkuorien ”pääväriä” ja vaaleankeltainen sipulinkuorien jälkivärissä värjättyä. Raidat on neulottu Suuren Käsityölehden ohjeen mukaisesti rivinostoilla. Nämä on hauskat, mutta pituutta tuli aavistus liikaa. Kärpäsmekko on Saumanvara-ryhmän perjantaiveivistä. Siitä tuli yllättävän söpö, vaikka kärpäset eivät olleet ihan se odottamani ja toivomani kuvio. Kangas ja kuvio ovat Mersian. Malli vapaasti saksittu.
Juhlapanda
Voiko Viljamin pandoihin kyllästyä? Minä ainakin olen yhä näihin aivan rakastunut! Joulukuussa 1-vuotissynttäreitään viettävä Eino sai tällä kertaa pandoista melkein oikean kauluspaidan (Ottobre Iloinen kirahvi 6/2012) koossa 86. Miten pitkään, teenkö kauluspaidasta tästä joustocollegesta vai puuvillasta. Pandoja olisi löytynyt myös puuvillaisina 🙂 Päädyin kuitenkin joustocollegeen ihan vain käyttömukavuuden takia. Tikkaukset menevät vähän niin ja näin, mutta napinlävet ovat likimain täydelliset! Kyllä vanha rouva vaan osaa! Kovasti se (Husqvarna 2000) louskuttaa mennessään, mutta tulipa hienot ja tasaiset napinlävet. Housuissa (Ottobren Tiikeri 1/2013 muunneltuna) on valetaskut ja ommellut prässit. Mataloitin vyötäröä reilusti ja siirsin resorien pituutta lahkeisiin. On ihan käsittämätöntä, että mun ”vauvani” opettelee kävelemään (otti tällä viikolla ensiaskeleensa) ja käyttää kokoa 86!Ei se taida enää mikään vauva ollakaan! Osallistun tällä setillä Mallikelpoisen viikkohaasteeseen. Menkääs katsomaan muidenkin poikien viikon ompeluksia!
Riiviölle Riivaleita
Ompelut etenevät todella hitaasti tällä hetkellä, sillä koitan saada kandidaatintutkintoni valmiiksi tänä talvena. Pääsin yliopistoon jo syksyllä 2008, joten vähitellen pitäisi saada edes jonkun tason tutkinto pakettiin. Vähän vain ovat nuo lapset ja työt häirinneet sekä opiskelua että harrastamista viime vuosina. Pakerran siis kaikki vapaat illat koulutöitä, päiväunien aikaan olen useimmiten yliopistolla tai matkalla sieltä kotiin. Lisäksi kaksi iltaa viikosta kuluu siihen, kun katselen muiden ompelevan työväenopiston lastenvaatekurssilla. Aikamoinen hoitovapaa siis 😉 Olin jemmannut tätä(kin) kangasta ties miten pitkään kaapissa. Ostin sen joskus hetken mielijohteesta, enkä sitten kankaan saatuani ollut enää ihan varma, tykkäsinkö siitä vai en. Se hautautuikin sitten kaapin perukoille pitkäksi aikaa. Viime viikolla kävin Name Itin Midseason salessa Vilhon kanssa, ja bongasimme nämä ihkut farkut sieltä alta 12 eurolla! Heti nähtyäni nämä tajusin, että nyt minun on ommeltava paita niistä Riivaleista! Tämä on tehty sillä jollain Ottobren mystisellä kaavalla, johon en ole merkinnyt muuta kuin koon. Erinomainen…
Laukku kierrätysmateriaaleista
Pitäisikö myydä kaikki kankaat pois ja hankkia tilalle pelkkää nahkaa?! Kaikki kangasompelukset tuntuvat onnistuvan vähän niin ja näin, mutta nämä nahasta tehdyt on minusta ihan upeita! Olen taas ihan fiiliksissä! Jään ihan sanattomaksi kaikista superlatiiveista, kun ajattelenkin tätä laukkua. Lähtökohtana oli Riimingan Iso-Sinikka laukku, joka oli päällyskankailtaan ihan riekaleina kahden (tai kolmen) vuoden päivittäisen käytön jäljiltä. Laukku on ollut ihan loistava. Koko on täydellinen sekä opiskelukäytössä että hoitolaukkuna. Aloitettuani tänä syksynä taas uudelleen ikuisuusopiskeluni yliopistolla laukku tuli taas päivittäiseen käyttöön, eikä se alkuperäisessä muodossaan ollut enää ollenkaan käytettävä. Laukun sisäosa oli kuitenkin täysin ehjä. Sisätaskussa ei ollut reikiä ja vetoketjut toimivat. Myös hihna oli siisti ja ehjä. Ei siis tarvittu kuin uusi pinta. Ensin suunnittelin uutta puuvillalaukkua, mustaa sellaista. En kuitekaan löytänyt sopivaa kangasta. Projekti venyi, ja minä jatkoi rikkinäisen laukun käyttämistä. Nahkatossujen suunnitteluvaiheessa äitini varastosta löytyi kaksi vanhaa nahkatakkia, jotka sain omia projektejani varten. Tässä on nyt niistä toinen,…
Tähtitossut nahasta
Nämä ihanat tossut ovat myynnissä! Luit oikein, myynnissä! Voit siis huutaa ne itsellesi Saumanvaran Roosa nauha -huutokaupasta 10.10.2014 eli tämän viikon perjantaina. Nämä ovat ihanan pehmeää nahkaa ja tehty täsmälleen samalla mallilla kuin edellisetkin (eli omalla kaavalla). Koko on siis n. 21, pohjan pituus on 14 cm. Aika tiukkaa tekee luopua näistä, mutta en ehkä tarvi (tai siis EINO ei tarvi) kaksia samankokoisia tossuja…
Vähän söpöilyä pikkupojalle
Miten yhden pikkuisen neuletakin valmistuminen voikin kestää näin kauan! Ostin langat joskus kesällä Salosta ja aloitin tämän neulomisen silloin. Kaikki vyötteet ovat hävinneet, joten en enää tiedä, mitä lankaa tämä on. Lanka on kuitenkin ihanan pehmoista merseroitua puuvillaa, Dropsin tai Sublimen. Kuten näkyy, en ole neulonut liikaa viime aikoina. Se näkyy heti epätasaisena käsialana, mutta onneksi nuo epätasaisuudet tasottuvat nopeasti käytössä. Malli on muokkailtu pojalle sopivampaan muotoon Modan 10/2013 mallista 31. Koko on luultavasti 1/2v.
Tilkuista haalariksi
Eilen tulivat myyntiin Majapuun uudet merinot, mutta kerrankin olin fiksu ja tarkastin, mitä minulla oli jäljellä viimevuotisista. Kaapista löytyi pieni Eurokankaan muovipussi, joka oli sullottu täyteen merinoa. Sinistä jääkarhua oli yllättävän paljon, lähes täysi haalarin mitta, ja muitakin riittävästi. Jätin siis uuden tilauksen napsuttelematta ja ompelin saman tien kaipaamani villahaalarin. Hihat leikkasin kolmeen kertaan. Esimmäiset hihansuut olivat turkoosit ja liian lyhyet. Tajusin vasta ompeluvaiheessa, että unohdin lisätä niihin jääkarhukankaasta uupumaan jääneen mitan. Leikkasin siis uudet palat ja ompelin ne paikoilleen. Tuijottelin haalaria hetken. Siitä tuli sirkusolo. Ihan kauhea. Purin turkoosit hihansuut pois ja leikkasin tilalle vielä näitäkin pidemmät ja leveämmän palat mustavalkoraidallisesta merinosta. Ja kyllä. Näin tämä on niin täydellinen kuin paloistani oli mahdollista saada. Jopa vetoketju on luonnonvalkoinen kuten jääkarhut ja raidatkin! Kuten arvata saattaa, kaavoina on taas Ottobren Indian Elephant. Pidensin nyt kuitenkin haaramittaa melko reilusti, jotta haalari ei jää heti ahtaaksi. Muutoin merino antaa sen verran paljon…
Veljekset hukassa
Ehdin ostaa oman pienen palan Tuikkeen Hukkaa, ja kyllä se on ihanaa 🙂 Tämä oli taas tuntumaltaan ihan omaa luokkaansa, pehmeää ja joustavaa. Tuo Aarrekidin trikoo oli tämän rinnalla hiekkapaperia, enkä ole ollenkaan varma, haluanko tehdä lopusta yhtään mitään. T-paidan kaavaa en muista, mutta nyt osui sopivan kokoinen slimmi malli koossa 110. Kaava oli pitkähihaiselle paidalle, mutta tein juuri niin pitkät hihat kuin kankaasta riitti. Hukkaa ei jäänyt yhtään yli. Meleerattu sininen ”farkkuresori” on jättirätistä, ja se on erinomaista kanttaukseen! Einon bodyt ovat kaikki Ottobren Sausage Dog (4/2014) koossa 80. Hihat ovat vähän knaftit, rinnanympärys liian iso. Haaran muutin valmiiksi kaikkiin. Eivätköhän nämä ihan käyttökelpoisia silti ole. Yksi jäi kuvaamatta, sillä se ehti jo käyttöön ja on nyt pyykkikorissa. Sain vihdoin otetuksi käyttöön myös Lidlin leimasimen, ja leimasimme Vilhon kanssa kokomerkinnät bodeihin. Nyt se onkin tuossa käyttövalmiina odottamassa seuraavia leimattavia vaatteita!