Ensimmäinen pihaprojekti
Projekti ”tuijat pois ikkunoiden edestä” -alkaa olla loppusuoralla. Yhdestäkään tielle päin olevasta ikkunasta ei nähnyt alkujaan ulos, sillä jokaisen ikkunan edessä kasvoi iso tuija. Kaikista sisätöiden kiireistä huolimatta kävin välillä pihalla kaivamassa tuijia. Näissä kuvissa kaksi tuijaa on siirretty, yksi kaadettu. Nyt siirrettyjä on jo kolme. Uusi koti tuijille löytyi pihatien risteyksestä nurmikolta. Sinne on istutettu nyt siis jo kolmaskin tuija. Loput kaksi tulevat kuvassa näkyvän pienen koivun toiselle puolelle. Tekniikka oli yksin kertainen. Kaivoin mullat tuijan ympäriltä pois, nappasin rungosta kiinni ja aloin heiluttaa. Lopulta tuija irtosi ja raahasin sen alapihalle, jonne kaivoin (siniseen saveen) montun. Raahasin tuian monttuun ja lapioin saven takaisin tuijan juurelle. Kaksi alkoi kenottaa ekalla tuulella, sillä noilla on oikeasti ihan onnettomat juuret. Jos nuo ovat elossa vielä vuoden päästä, olen onnistunut 🙂 Jos eivät, en paljoa sure. Juurakko olisi joka tapauksessa täytynyt kaivaa pois kukkapenkistä. Tästä, keittiön ikkunan edestä, on lähtenyt jo kaksi tuijaa!…
Silkkaa sirkusta
Paapiille tuli tuossa joskus huhtikuussa myyntiin ihanaakin ihanampi sirkuspuuvilla. Olin pitkään pähkäillyt poikien huoneen verhoja. Kun näin tämän kankaan, päätös tuli välittömästi! Seinät maalasin harmaiksi Tikkurilan sävyllä graniitti. Kuten kuvista näkyy, vähän kaikkea pientä on vielä kesken, kuten kattolistat.. Huoneen sisustus tulee myöhemmin jatkamaan sirkusteemaa, kunhan minulla on aikaa. Sivuverhot ovat Ikeat puuvillaa ja ne ovat omalla tangollaan, joten ne saa yöksi vedettyä ikkunan eteen, jotta Vilho ei pääse katselemaan yöllä ”puissa kiipeileviä mörköjä”. Takapihallamme on siis vain metsää. Sirkuspuuvillan tukena on Jätti-Rätin valkoista puuvillaa, ja kapan yläreunassa on vinokantti, jonka löysin laatikostani. Tykkään ihan valtavasti!
Kesätoppi äidille
Sari Ahokaiselta saamani Supersweet-kankaan näin heti omana kesätoppina. Myös äitini ihastui tähän niin, että kangasta täytynee nyt tilata lisää, kun loppu ei riitä enää toiseen aikuistenkokoon 🙂 Omani on taas kerran Stormy Bluen (OB 5/2012) kaavoilla tehty. Tällä kertaa jätin kaikki kanttaukset tekemättä. Imetysluukkuun saumuroin kuminauhat, pääntien ja hihanaukot vain käänsin ja tikkasin. Ja kyllähän tästä tuli ihan SUPERSWEET ❤
Kettumaista menoa
Remonttipuuhien lomassa sain kuin sainkin tehtyä pienimmälle kettusetin. Kuten arvelinkin, tämä kangas ei kelvannut pian 3-vuotiaalle isoveljelle. Kunhan ehdin, teen tästä vielä kesähaalarinkin juniorille. Kangas on Sari Ahokaisen uutuus ”Karkkis”. Nuorimmainen on tällä hetkellä kovasti kiinnostunut kaikista kuvioista ja väreistä ja on kova poika tutkimaan vaatteidensa kuvioita, joten tämä tuli kuin tilauksesta hänelle. Settiin kuuluu body (Bert, Ottobre 1/12) koossa 68 ja housut (Tiikeri, Ottobre 1/13) samassa koossa. Oranssi college löytyi omista varastoista, samoin oranssi resori. Tähän voisi vielä tehdä hupparin, mutta en ole ihan varma tuon collegen laadusta, ja haluan testata sen pesunkestävyyden ennen kuin ompelen siitä mitään kovin kummoista. Eino kiittää!
Remonttipuuhissa
Viimeinen viikko on pitänyt sisällään lähinnä tätä, eli tapettien repimistä. Onneksi kaikissa huoneissa tapetti ei ole ihan näin tiukassa, vaan olohuoneen ja lastenhuoneen tapetit lähtivät nätisti lähes kokonaisina vuotina. Tänään hainkin seinien tasoittamiseen 10 litran pönikän jotain tasoitetta (älkää kysykö mitä, toimin vain ohjeiden mukaan 😉 ). Sitä sitten seuraavaksi… Alla on kuvia työhuoneesta. Siellä tapetti on varmaan liimattu erikeepperillä, sillä se ei tahdo irrota ollenkaan. Onneksi sisukas anoppini on auttanut tämän huoneen uusimisessa. Ensin kastelimme tapetit siis liisterillä, sitten vedellä ja lopulta koko seinä kelmutettiin. Kelmujen alle suihkuteltiin vielä vähän kosteutta, ja lopulta alkoi tapetti irtoilla tuollaisena lattialla näkyvänä silppuna. Makuuhuoneemme tapetti on samaa tavaraa. Päätimme jättää sen repimättä, sillä huone ei haise erityisen pahalle. Tässä sinisessä huoneessa asui viime vuodet kaksi isoa koiraa ja haju oli melko käsittämätön.
Valkoinen talo
Siinä se nyt on. Meidän valkoinen talo. Ei se tuollaisenaan ole yhtään meidän näköinen eikä edes sellainen, jota olimme etsimässä, mutta jotenkin se tuntui omalta silti. Elämäntilanteen vuoksi taivuimme muutamaan kompromissiin: Talo ei ole hirsirunkoinen, eikä sitä ole rakennettu 1800-luvulla. Siinä ei ole vanhoja kauniita ulkorakennuksia, ei tallia, navettaa tai aittaa. Se ei myöskään ole uusi eikä itse rakentamamme. Talo on kuitenkin kauniilla paikalla kallion päällä puolen hehtaarin tontilla, josta osa on hoidettua pihaa, osa metsää. Neliöitä ei ole liikaa, eikä toivottavasti myöskään liian vähän. Isossa autotallissa on tilaa puusepän puuhastella. On kodinhoitohuone ja iso keittiö uusine kodinkoneineen. Olohuone on iso ja siinä on ikkunat kahteen suuntaan. Vaatehuone on suuri plussa. Talo on myös yhdessä kerroksessa, mikä pienten lasten kanssa on varsin mukava juttu, vaikka Vilho jo hyvin pienenä kulkikin sujuvasti portaita itsekseen. Tällä hetkellä talo on suoraan sanottuna niin hirveän ysäri sisäpuolelta, ettei sitä esitellä ennen remontin valmistumista 🙂…
Keväänvihreä metsäretki
Talvi sitten kävi täällä tammikuussa parin viikon ajan. Nyt kyllästyin odottamaan uusintaa, ja tänään mittarin näyttäessä +8 astetta oli mitä mainioin sää käydä testaamassa uutta keväthaalaria ”pikkumetsässä”. Matkalla uni kuitenkin vei voiton pienestä kulkijasta, ja hän nukkui lähes koko reissun. Isoveli sen sijaan halusi kiivetä jokaiselle isommalle kivelle ja minä koitin pysyä perässä. Kyllä nyt jo odotan, että saan tämän pikkuveljen selän puolelle kyytiin. Varsinkin metsässä kiipeily on suhteellisen haastavaa, kun ei näe jalkoihinsa. Haalari on tehty Eurokankaan softshell-kankaasta. Vetoketjut jätin päälle näkyviin, niiden takana on tuulilistat. Raglansaumoissa on heijastinteret ja hihoissa mustat resorit. Ja kylläpä mä oon nyt tyytyväinen tähän! Vain tuo hupun alavara on vähän niin ja näin. Se ei ole ihan siisti, mutta katsotaan nyt, alkaako se häiritä minua, tuskin. Hupun kiristysnauhan päät piiloutuvat sauman sisään ja hupun saa kiristettyä stoppareilla. Hupun rumasti näkyviin jäävän sauman päälle ompelin koristenauhaa. Kaavan pohjana käytin Ottobren (1/2013) Baby Dinosaur -kaavaa.…
Pitsimyssy pikkuiselle
Mieleni oli tehnyt jo hetken aikaa neuloa jotain pientä ja nopeaa. Kun näin tämän mallin Suuri Käsityö -lehdessä, päätin heti tehdä sen. Ohjeesta (SK 2/2014) poiketen tein tähän myssyyn neulotut nauhat, enkä mallin mukaisia satiininauhoja.Vaikka malli oli lehdessä ”tyttömäinen”, se ei ole yhtään tyttömäinen tämän värisenä. Koska pitsin ympärysmitta on vähän iso, olisi takaosakin saanut olla vähän isompi. Nyt myssy liukuu helposti turhan taakse. Kypärämyssyn päällä tämä toimii kuitenkin hienosti ja on valtavan söpö!
Ihanaa imetystä
❤❤❤ Tämä on niin ihana ❤❤❤ Malliin törmäsin Facebookin Saumanvara-ryhmässä ja päätin kopioida idean 🙂 Kaapista löytyi pätkä Majapuun neulosta, johon PaaPiin ihanaiset puput sopivat täydellisesti. Napit ovat valenapit, joiden alla on nepparit. Napit ostin Tiimarin loppuunmyynnistä. Kaavat piirtelin itse epämääräisistä yhteensopimattomista kappaleista.Tässä on siis iso kengurutasku, jonka vuorikangas yltää rintojen yläpuolelle. Imetys onnistuu siis TASKUSTA 🙂 Oon ihan pähkinöinä ❤ Tää on niin mun näköinen vaate kuin vain voi olla ❤ Ihana, rento ja kotoisa. Tässä kelpaa oleilla!
Jotain miehellekin
Koska en saanut rakasta miestäni kameran eteen, esittelen hänen vaatteensa sitten näin. Ensimmäisenä on Käpysen joustocollegesta ommeltu collegetakki. Vähän lyhyeksi tämä jäi, mutta vielä ihan käyttökelpoinen kuitenkin. Farkut tein vanhojen hajonneiden Jack&Jones-farkkujen mallilla. Piirsin näistä oikein kaavatkin talteen, jotta voin tehdä toisetkin, jos nämä miellyttävät. Tikkaukset olisi kuulemma pitänyt tehdä jollain näkyvämmällä langalla 🙂