Kukkia äidille!
Saa nähdä, tuleeko tästä mekosta samanlainen klassikko kuin edeltäjänsä! Olen perinyt alimpana olevan pallomekon äidiltäni, joka ompeli sen joskus 60-70-luvulla. Itse olen kulkenut siinä jo ainakin 15 vuotta. Nämä vuodet – ja vuosikymmenet – ovat jättäneet siihen jälkensä. Langannousuja on paljon, olkaimet melkein katki kuluneet, vetoketju osittain rikki ja takapuolessa on vaalensinistä maalia muistona opiskeluaikojen sinisistä huonekaluista. Alunperin suunnittelin mekon purkamista. Pyörittelin mekkoa käsissäni, laskin taas odottamaan, soitin äidille ja mietin taas. Lopulta en voinut purkaa mekkoa. Se on liian iso osa omaa nuoruuttani 🙂 Purin vanhasta mekosta vain yläosan ja siinä olevan muovirenkaan. Jos joskus törmään toiseen samanlaiseen renkaaseen, voin helposti ommella sen alkuperäiseen. Uuden kukkamekon kaavat on siis piirretty vanhaa mallina käyttäen. Helma kuitenkin piteni ”äitimittaan”, vaikka oma äitini on pitänyt alkuperäistä vielä kahden lapsen äitinä 70-luvun lopussa. Kankaana on Metsolan joustofrotee.
Perhosia vatsalla
Ikasyrin ihanat perhoset lensivät suoraan sydämeeni! Kun vielä satuin kuulemaan, että ne ovat samaa superpehmeää luomujerseytä kuin leijonatkin, päätös oli tehty. Tätä meille, ja mieluiten mahdollisimman paljon 🙂 Aika pitkä pätkä tätä vihreää ja samaa harmaana odottaa vielä leikkuuta ja ompelua. Mallia otin edellisestä ompelemastani topista mutta levensin helmaa A-malliseksi. Tämä on I-H-A-N-A!
Kannet kortille
Minun on pitkään tehnyt mieli tehdä uudet neuvolakortin kannet. Nyt sain vihdoin itsestäni sen verran irti, että sain tämän ommelluksi. Koska ensimmäiset kannet ovat olleet liian lötköt, laitoin näihin tukikangasta väliin. Kansissa on sisällä kaksi isompaa lokeroa toisella puolella ja kaksi pienempää toisella. Pienin lokero on täsmälleen sopiva Kela-kortille. Valkopohjainen päällyskangas on Eurokankaasta, sydänpuuvilla Jätti-Rätistä ja pitsinauha paikallisesta Q-kirjakaupasta.
Oranssi toukokuu
Ihastuin tähän värilliseen farkkuun netissä, ja olihan sitä sitten pakko saada. Avatessani paketin paljastui karu totuus: Oranssi muistutti enemmän persikkaa kuin appelsiinia. Ja jos jotain inhoan niin persikkaa. Kangas jäi jämälaariin. Kypsyttelin ajatusta, katselin kangasta muiden värien vieressä ja totesin, ettei se nyt ihan niin kamala ole. Leikkelin nämä farkut samoilla kaavoilla kuin edellisetkin. Edellisiä jouduin pienentämään 4 senttiä kautta linjan sivusaumasta, sillä housut putosivat jalasta. Nämä leikkasin ilman saumavaroja. Mutta näinpä se on, että erilaiset kankaat vaativat erilaiset kaavat. Olen siis tehnyt näillä kaavoilla jo kahdet housut. Toiset koossa 36/38 EK:n joustofarkusta, toiset koossa 40/42 Jätti-Rätin joustovakosametista. Tämä on Käpysen ”joustofarkkua”, joka joustaa suunnilleen saman verran kuin lakanakangas. Pelastaakseni katastrofaalisen tilanteen (koon 42 housut eivät nouse reidestä ylös), ompelin sisäsaumaan levennyskiilan, joka näkyy parhaiten viimeisessä kuvassa. Järkyttävän monen yrityksen ja erehdyksen jälkeen näistä tuli lopulta ihan kelpo farkut. Tein siis kiilatkin kolmeen kertaan, kun leveys ei ikinä meinannut riittää.…
Kesä ja Kekkonen
Tiesin heti tämän kankaan nähtyäni, että siitä tulee kesähousut. Mallina käytin kaapista löytyviä Me&I:n joogahousuja, jotka ovat olleet suosikkihousuni jo useamman vuoden ajan. Kaavat kuitenkin piirsin itse muokaten housuja vielä paremmiksi. Kekkoset vaativat ehdottomasti ”jo edesmenneen” Palmrothin huikeat mustavalkoiset narusandaalit. Näihin housuihin kun vielä yhdistää vähän tuota trikoopaitaa tyylikkäämmän musta yläosan, nuo korkkarit ja niihin sopivan minikokoisen (Palmrothin) valkoisen käsilaukun, täydellinen look on valmis! Koska en uskaltanut heti lähteä pilkkomaan kekkostani, tein testihousut kangaslaatikossani vuosikausia lojuneesta omituisesta kankaasta. Jotain keinokuituneuletta epäilisin sen olevan, löytyi muistaakseni vuonna nakki EK:n palalaarista. Kun vedin byysat päälleni, tajusin heti niiden olevan täydelliset tanssitunneille! Pitikin sitten kuvaa varten laittaa rekvisiitaksi vähän kilinöitä 😉
Lahjapipoja
Pipo kummipojalle ja siskolle. Kummipojan tähtipipo on käännettävä, eli sitä voi pitää kummin päin tahansa. Idea kääntöpipoon lähti siitä, kun kysyin haluaako pipon saaja dinosauruksia pipon sisälle, ja hän vastasi :”Ei kun PÄÄLLE!”. Sisko saa synttärilahjaksi Peppi bloom -pipon. Toivottavasti saan itsekin tuosta kankaasta vielä jotain 🙂
Iloista vappua!
Kävimme vappuaamuna Turussa kävelyllä. Käsitöihin tämä postaus ei liity muutoin kuin siten, että päällä on omatekoisia vaatteita 🙂 Minulla on kuvassa päälläni kevättakki ja pitsihuivi. Takin alta kurkistaa vielä vuosia sitten aidoilla 60-luvun kaavoilla Marimekon kankaasta ompelemani liivihameen helma. Vilholla on skootteripipo, kevättakki, sammarit ja mummin kutomat lapaset. Kiersimme vapputorin ympäri ja katselimme kaikkia palloja. Kaikkeni yritin, mutta Vilho ei halunnut vappupalloa. Lopulta lähdimme sitten takaisin jokirantaan, ilman palloa tai muutakaan krääsää. Paawokaan ei ollut vielä auki, joten jatkoimme kävelyä Teatterisillalle, jolta Vilho pääsi katselemaan VETTÄ. Teatterisillan kaiteeseen oli myös ilmestynyt viime vuosina kovasti uutisoituja lemmenlukkoja. Emme kuitenkaan jättäneet (enää) omaa sinne 😉
Kesä, tule jo!
Taikametsähupparistani syntyi kesähaalari Vilholle 🙂 Laitoin tuon hupparin päälleni kai kaksi kertaa, enkä tykännyt siitä. Purin siis vaatteen ja ompelin siitä tällaisen. Pohjana on Ottobren jumpsuitin kaava, hupun pienensin ihan vapaalla kädellä. Haalaria ei ole viimeistelty täydellisesti, mutta tämä kelpaa ihan varmasti pihaleikkeihin 🙂 Tarkoitus oli tehdä tästä ihan lyhytlahkeinen, mutta selkäosa oli aivan liian pitkä, joten pidensin sitten lahkeita.. Jospa tälle tulisi nyt käyttöä 🙂
Superstretchit
Ei kovin häävit poseeraukset, mutta eipä ole housutkaan 🙂 Ostin tämän vakosametin joskus neliöliinaa varten, mutta päädyin toiseen kankaaseen. Nyt totesin tämän tosi joustavaksi, ja kangastakin oli juuri riittävästi housuihin. Nämä ovat nyt vähän väljät, mutta olkoot. Kuvassa etukappaleiden poikkisaumat häviävät täysin, mutta edessä on polven alapuolella vino poiikisauma, joka jatkuu lahkeesta toiseen samassa linjassa. Kangasta ei siis ollut ihan tarpeeksi neljään täyspitkään lahkeeseen 🙂
Pupuja kaksivuotiaalle
Meillä on juhlittu tänä viikonloppuna 2-vuotissynttäreitä. Vilho sai itse valita kankaan varastoistani, ja suosikiksi pääsi – ei kovin yllättäen – Ikasyrin pitkään marinoitu pupujersey. Sitä ei ollut aivan riittävästi kokonaiseen paitaan, joten tein etukappaleen osittain Ikasyrin mustasta jerseystä, jota ostin joku aika sitten epäonnisia legginsejä varten (jotka ehtivät kadota ennen bloggausta..). Applikointi on samanmuotoinen kuin juhlien kutsukortit eli kakkonen. Kirkkaanoranssi resori vähän häiritsee, mutta en lähtenyt sitä vaihtamaan, vaikka kerran jo purin sen ja ompelin uudelleen. Olen moneen kertaan lukenut, miten helppoa on ommella resori pääntielle saumurille ja tikata saumurisauma sitten. Näköjään minä en siihen pysty, vaan saadakseni siistin kanttauksen pääntielle minun täytyy tehdä kolminkertainen taitos ja kiinnittää resorin nurjanpuolen reuna tikkauksella. Tämän tikkasin kaksoisneulalla, jolloin sain resorinvärisen tikin resorin puolelle ja mustan tikin paidan puolelle. Olen tällä kertaa erittäin tyytyväinen työn jälkeen 🙂 Osa kuvista on otettu ennen paidan silitystä, joten applikointi vielä vähän aaltoilee. Ostin jostain liian kovaa…