Pehmeää ja vihreää
Eino sai ikuisuuksia (eli noin 3 vuotta) jemmatusta kankaasta ihanan pehmeän velourasun. Isoveli oli tämänikäinen keskellä kesää, joten sopivankokoisia lämpöisempiä sisävaatteita olikin yllättävän vähän tallessa. Housut on Ottobren Tiikerin madalletulla kaavalla koossa 86 ja takki on Stardust myös koossa 86. Velour on tosiaan tilattu Saksasta ja hupun vuori on Viljamin puodista. Täydellinen vetoketju löytyi Jätti-Rätistä. Sekä housuissa että hupparissa on yksi pallomainen tasku.
Pikkuautoja isolle ja pienelle
Rakastuin Metsolan pikkuautoihin heti, kun näin ne ensimmäisen kerran. Kangaskarkeloissa ne tulivatkin sitten sopivasti alennukseen, ja ostin heti oman pätkäni. Verkkokaupan ongelmien takia ostajille annettiin bonuskangas, joka minun kohdallani oli 50 senttiä ruskeaa joustofroteeta. Pätkä riitti juuri sopivasti tämän setin ruskeisiin osiin. Koska 50 senttiä on oikeasti aika pieni pala, jouduin muokkaamaan haalarin kaavoja (Ottobre 4/2013), jotta sain pätkän riittämään 104-kokoisiin henkselihousuihin. Hupussa on Selian sateenkaarijerseytä, joka sopi pikkuautoihin lähes täydellisesti. Minun täytynee vielä laskea nappeja vähän alemmas, sillä housut näyttävät olevan vähän ahdistavan ylhäällä. Sovitusvaiheessa Vilho ei tahtonut pysyä paikoillaan, joten mittojen ottaminen oli vähän haastavaa. Napit ovat Vilhon itsensä valitsemat. Pikkuveli tai -sisko sai myös pikkuautoista oman pienen versionsa, joka on taas kerran Ottobren Kisuliini-kaavalla tehty.
Pikkuinen piilo
Tein tämän bodyn jo ajat sitten, mutta se roikkui pitkään odottamassa neppareitaan. Tämä on alkuperäisellä mallilla (Happy Squirrel, OB1/2012, koko 56) tehty, kun kisukankaiseen bodyyn muutin kaavaa kapeammaksi. Muutin kaavan jo piirtämisvaiheessa kietaisumalliksi. ”Sisäpuolella” kiinnitys on nauhoilla. Mustavalkoinen kangas on Selian puutarhapiiloa, musta trikoo on Ikasyrilta ja resoreista en ole varma. Ne ovat ihan aavistuksen eri sävyä kuin housuissa ja hupparissa, vaikka kuvittelin ensin niiden olevan samaa. Huppari ja housut on tehty Ottobren (1/2013) malleilla Tikrutin ja Tiikeri. Koko näissä on 62. Kavensin kaavoja valmiiksi vähän. Housujen kuminauhakujan jätin vielä takaa vähän auki, jotta saan kuminauhan laitettua sinne sitten myöhemmin, kun tiedän, minkä kokoinen käyttäjä on 🙂 Keltainen resori on Majapuulta ja musta college omasta vanhasta hupparista. Jostain syystä ajattelin, etten ehkä käytä enää isoa miestenkokoa olevaa mustaa hupparia, jonka etumukseen olen hopealangalla kirjonut What a fucking fake 🙂 Säästin tuon kirjotun kohdan vielä – varmuuden vuoksi 😉 Kyllähän mä aikoinani sain…
Ihan vähän pinkkiä pojalle
En mä varmaan koskaan saa sitä omaa pikkutyttöäni, joten pitää välillä hempeillä tämän riiviön kanssa 🙂 Malli on sama kuin hippihupparissa (OB 4/2013). Pallofrotee on Metsolalta ja kalastajatrikoo Majapuulta. Tää on aika ihku, vaikka nuo hupun pallot eivät kohdistukaan. Mikä lie laiska leikkaaja oli taas hommissa 😉
Rokkipoika
Nämä neulokset olivat jotenkin vain unohtuneet. Aloin tänään kuitenkin laskeskella, miten paljon vauvanvaatteita olen viime aikoina ommellut ja miten vähän vaatteita Vilho on saanut. Jätin siis keskeneräisen vauvanvaatteet odottamaan ja ompelin Vilholle isojen poikien ROKKIPAIDAN. Ilmeisesti osasin markkinoida tämän Vilholle hyvin, sillä se on hänen mielestään mielettömän hieno! Kokokin on ihan passeli, 104. Pipon leikkasin vanhan pipon mallilla. Myös nuo sammarit olivat yllättäen Vilhon mieleen. En ole pukenut niitä hänelle koko kesänä, ja Vilho ihasteli niitäkin kuin uusia. Ovat kuulemma juuri sopivat – ei tiukat 🙂 Hupparin kaavat ovat Ottobren Beagle Boy (4/2013), neulokset ovat Majapuulta ja hupun musta vuoritrikoo Jätti-Rätistä. Parasta tässä oli se, että vaihdoin viimein yhdistelmääni (murheenkryynini Husqvarna s21) paksut neulat (90 ja 100, en löytänyt kahta yhtä paksua…), ja se ompeli peitetikkiä kuin unelma! Paksuimmat saumat ajelin silti varmuuden vuoksi ompelukoneen kaksoisneulalla 😉 Mutta olisi kyllä mielettömän hienoa saada tuo kone vihdoin ja viimein toimimaan kunnolla.
Hippie-poika
Pieni hippipoikani sai Suomeen kesään sopivan setin. Sekä takki että housut on tehty Metsolan joustofroteesta. Ostin Metsolan Hippietä (kukkakangas) jo aiemmin punaisena, ja tietenkin myös tätä ruskeaa oli pakko saada. Hupparin kaava on sama kuin mustikkahupparissa (OB 4/2013). Housut muokkasin vanhoista pyjamanhousujen kaavoista: pituutta lisää ja leveyttä pois. Tää on kokonaisuutena superihana, vaikka kylmänkeltainen resori ei olekaan lainkaan oikean värinen. Housuihin ole todella tyytyväinen. Nämä eivät ole mitkään superisot pussihousut, vaan tuollaiset oikein mukavanoloiset. Tein testihousut ensin yksivärisestä collegesta, mutta niissä ei ole mitään erityisen kuvauksellista, vaikka ovatkin hyvänmalliset. Hupparin kaava on sen sijaan jo lähtökohtaisesti niin sopiva, ettei sille tarvinnut tehdä mitään. Koko siinä on 104.
Mustikoita
Mustikkavelour tarttui jossain vaiheessa mukaan Käpyseltä. Ajattelin alkujaan, että kangas on liian vauvamainen, mutta eihän se ollut. Suurimmaksi ongelmaksi muodostui sopivanvärisen vihreän kankaan löytäminen tämän kaveriksi. Eurokankaassa vihreä velour näytti ihan oikeanväriseltä mustikan rinnalla, mutta eipä se enää päivänvalossa sitä ollutkaan. Ennen tätä vihreää tilasin jo yhtä vihreää velouria Itävallasta, mutta sekään ei ollut oikeaa sävyä. Helpoimmalla olisin päässyt, jos olisin vain tyytynyt tummansiniseen, mutta se olisi minusta ollut liian synkeä vaihtoehto. Kaavat ovat uusimmasta Ottobresta (4/2013), mutta haalareiden kaavaa muutin vähän. Ne olivat alkujaan leveämmät ja lyhytlahkeiset. Molemmat ovat kokoa 104, sillä haluan näiden mahtuvan Vilholle vielä syksylläkin. Esimerkiksi perhossetti on koossa 98, ja se on ihan jämptin kokoinen. Ainakaan t-paitoja en viitsi noin pieninä tehdä enempää. Mutta olihan pojalla 2-vuotisneuvolassa huhtikuussa mittaa jo 95,5 cm, joten ihmekös, jos 104 ei enää näytä ihan valtavalta. Hupparissakin vain huppu on iso ja hartia leveä. Huppariin uskaltauduin ensimmäistä kertaa ompelemaan peitetikit…
Retkellä taikametsässä
No niin. Taikametsähupparini on lopultakin valmis. Eihän tästä tullut lainkaan sitä, mitä tästä piti tulla, mutta monen mutkan kautta syntynyt lopputulos on enemmän kuin mieleinen! Taikametsäkangas on joustofroteeta ja siinä mielessä uniikkia, että sitä on teetetty Facebookin Ompeluelämää-ryhmän toimesta kaiken kaikkiaan 600 metriä, josta jokaisella ryhmässä riittävän pitkään olleella oli oikeus ostaa (ainakin toisella kierroksella vain) yksi metri. Alkujaan kuvittelin ompelevani taikametsämetristäni täysvuoritetun hupparin. Tein koeversion, muokkasin kaavat sopiviksi ja totesin sitten, että eihän tuollaista voi ommella metristä kangasta. Palasin lähtöpisteeseen. Sitten eräänä päivänä törmäsin Ompeluelämää-ryhmässä ihanaan hupulliseen liivihameeseen. Liivihame on ommeltu laulukalajoustofroteesta (jota minultakin löytyy nyt varastosta), mutta samasta blogista löytyy mallista versio taikametsäkankaallakin. Tein siis ensimmäisen version hihattomana. En tiedä, mikä siinä mättäsi, mutta se ei ollutkaan ihan sitä, mitä olin kuvitellut. Selailin taas vaihteeksi Ompeluelämä-ryhmän kuvia ja törmäsin kuin törmäsinkin lyhythihaiseen huppariin! Ja siinä se oli! Purin hihansuiden kanttaukset, kaivoin kaavakansiostani sopivankokoiset hihankaavat ja leikkelin jäljelle jääneestä…
Ei ihan priima huppari
Ostin nämä kankaat Jätti-Rätin alesta joskus pari (?) viikkoa sitten. Päällinen on siis jotain sekoitecollegea ja vuori raidallista interlocktrikoota. Vetoketju on purettu vanhasta Lindexin villatakista. Hihat ovat liian tiukat, vetoketju kupruilee (ja on liian lyhyt) sekä koko huppari on vähän liian pitkä. Eihän tässä sitten muuta vikaa olekaan… Pituutta tuosta voisi ottaa pois, ja vetoketjunkin voisi ommella uusiksi, mutta enpä taida jaksaa. Taskut sen sijaan onnistuivat hienosti, samoin itse piirtämäni huppu. Uskoisin, että saan tästä oikein mainion korjatun version aikaseksi. ”Lopullinen” huppari on siis tarkoitus tehdä ihanaisesta Taikametsä-joustiksesta interlocktrikoo vuorilla.
Sydänhuppari
Ostin tämän ihanan sydänvelourin joskus viime syksynä, luultavasti Ikasyrilta. Alkujaan siitä piti tulla jotain paljon pienempää, mutta aika kului, ja kangas lojui lähes koskemattomana laatikossa. Kankaasta oli leikattu vain yksi sydän applikaatiota varten sekä etuosa epäonnistuneeseen paitaan. Tässä eräänä iltana aloin käydä läpi college-velourvarastoani ja törmäsin tähän. Pyörittelin Ottobren Panda-hupparin kaavoja 55 senttiä korkealla ja vajaalevyisella kankaanpalalla puoli tuntia, kunnes lopulta sain kankaan riittämään. Kuten edellisessäkin Pandassa tein tähänkin kaaritaskut. Lisäksi lyhensin – pakon edessä – hihoja ja laitoin niihin pitkähköt resorit. Huppari on kokonaan vuoritettu Jättirätin raitatrikoolla. Taskujen kohdalla sattui pienehkö ajatusvirhe, jota en lähtenyt korjaamaan. Sen seurauksena helman kääntäminen oli kuitenkin mahdotonta, sillä sekä vuori että päällinen oli ommeltu sivusaumasta yhteen saumaan. Koska vetoketjukin oli vähän pitkä, päätin tehdä helmaankin resorin sekä kantata etureunan resorilla. Kaikesta puljaamisesta huolimatta – tai sen ansiosta – tästä tuli kuitenkin minusta oikein onnistunut. Etukantin alareuna ei ole kaunein mahdollinen eikä vuorin raidoitus…