Rokkipoika
Nämä neulokset olivat jotenkin vain unohtuneet. Aloin tänään kuitenkin laskeskella, miten paljon vauvanvaatteita olen viime aikoina ommellut ja miten vähän vaatteita Vilho on saanut. Jätin siis keskeneräisen vauvanvaatteet odottamaan ja ompelin Vilholle isojen poikien ROKKIPAIDAN. Ilmeisesti osasin markkinoida tämän Vilholle hyvin, sillä se on hänen mielestään mielettömän hieno! Kokokin on ihan passeli, 104. Pipon leikkasin vanhan pipon mallilla. Myös nuo sammarit olivat yllättäen Vilhon mieleen. En ole pukenut niitä hänelle koko kesänä, ja Vilho ihasteli niitäkin kuin uusia. Ovat kuulemma juuri sopivat – ei tiukat 🙂 Hupparin kaavat ovat Ottobren Beagle Boy (4/2013), neulokset ovat Majapuulta ja hupun musta vuoritrikoo Jätti-Rätistä. Parasta tässä oli se, että vaihdoin viimein yhdistelmääni (murheenkryynini Husqvarna s21) paksut neulat (90 ja 100, en löytänyt kahta yhtä paksua…), ja se ompeli peitetikkiä kuin unelma! Paksuimmat saumat ajelin silti varmuuden vuoksi ompelukoneen kaksoisneulalla 😉 Mutta olisi kyllä mielettömän hienoa saada tuo kone vihdoin ja viimein toimimaan kunnolla.
Lahjapipoja
Pipo kummipojalle ja siskolle. Kummipojan tähtipipo on käännettävä, eli sitä voi pitää kummin päin tahansa. Idea kääntöpipoon lähti siitä, kun kysyin haluaako pipon saaja dinosauruksia pipon sisälle, ja hän vastasi :”Ei kun PÄÄLLE!”. Sisko saa synttärilahjaksi Peppi bloom -pipon. Toivottavasti saan itsekin tuosta kankaasta vielä jotain 🙂
Vihainen lintu pipossa
Keksin vähän reilu tunti ennen synttäreille lähtöä, että teen vielä pipon sankarille. Googletin kuvan, piirsin sen kaavapaperille, leikkelin pipon ja kankaat ja hurautin pikapikaa kasaan tällaisen: Kovin nättiä – tai ainakaan tasaista – tikkiä tuo ompelukoneeni ei tee. Kankaanvärisellä langalla applikoidessa tuota ei huomaa, mutta tehostevärisessä ommel on aika hurjannäköinen. Onneksi se ei näyttänyt haittaavan 6-vuotiasta kummipoikaani 🙂
Pupupipo
Jouduin purkamaan puolet jo neulomastani silkki-mohair-neuleesta, eikä sen neulominen nyt sitten enää innostanut. Päädyinkin sitten tekemään Vilholle pupupipon Novitan Temposta, jotta edes joku neuleprojekti valmistuisi joskus. Tein tästä langasta joskus muutama vuosi sitten villatakin itselleni, ja lankaa oli jäänyt vähän jäljelle. Mallina käytin aiemmin neulomaani pipoa, mutta tämä on nyt vain aika paljon isompi. Vuorina pipossa on Ikasyrin pehmeääkin pehmeämpää leijonajerseytä. Sovituskuvaan karvanvaille 2-vuotias ei tänään suostunut.
Ihan sydämellistä porukkaa
Piti tehdä pari pyjamaa Jätti-Rätistä ostetuista kankaista. Ajattelin, että näitä voi käyttää sekalaisina setteinä, vaikka eivät kaikki ihan yhteen täsmääkään: En kuitenkaan raaskinut käyttää kaikkea punaista sydänkangasta pyjamaa, vaan leikkasin lopusta paidan itselleni. Mallina käytin vanhaa H&M:n toppia. Lopuista paloista syntyi vielä ihan pikkuiset peukalottomat trikootumput ja pipo. Aika ihkut, eikös olekin? 🙂 Ja supersöpöä vastasyntynyt-kokoa tietenkin!
Rokkipipo
Lähtökohtana oli pipo rokkihenkiselle ystävälle. Ensin sen piti olla pääkallokangasta, mutta eihän sitä riittänyt enää pikkupoikien paitojen jälkeen kuin pieneen applikaatioon. Keksin musta-vaaleanpunaisen raitakankaan, kun aloin miettiä omia vaatteitani pikkujoulu-synttäribileisiin. Pukukoodina on nimittäin vaaleanpunainen, jota kaapistani ei löydy (tanssivaatteita lukuun ottamatta) kuin yksi huppari, ja sekin pitää kääntää vuori ulospäin, jotta se olisi vaaleanpunainen.. Aika hieno tästä mielestäni tuli, mutta todennäköisesti vähän liian iso. Mulle tuo on suht sopiva, mutta olenkin keskivertoa isopäisempi. Toivottavasti lahjan saaja ei huku siihen… Onni ei (taaskaan) ollut myötä tätä ommellessa. Neulat ja langat katkeilivat ja ompelijalla nousi tuskanhiki otsalle. Onneksi tajusin virheeni ja sain pipon lopulta joten kuten siististi kasaan. Ei tuo nyt ihan kääntöpipo olekaan, sen verran rumaa jälkeä sauman viereen tuli, mutta toimii se ainakin yksin päin ihan kivasti.
Aamu satamassa ja muuta pientä
Ihastuin Käpysen aamu satamassa -kuosiin jo ennakkoesittelyvaiheessa. Kuosi tuo välittömästi mieleen oman lapsuuteni. Merimiehen tyttärenä maisema oli niin tuttu ja tunteita herättävä, etten harkinnut kahta kertaa tämän tullessa (alennus)myyntiin Kankaiden yössä. Halusin tämän kankaan myötä siirtää pienen osan omaa lapsuusromantiikkaani pojallemme. Paita on tehty samalla luottokaavalla (OB 6/2011, Toy Dog) kuin kaikki aiemmatkin raglanhihaiset paidat. Hihoja ja helmaa on vain vähän pidennetty koosta 92. Edelliseen postaukseen olisi oikeastaan kuulunut myös tämä skootteripipo, mutta sain sen reunan käännettyä vasta tänään. Se on nyt paljon lyhyempi kuin edellinen pipo – puhtaasti käytännön syistä: kangasta ei ollut enempää. Uskoisin sen kuitenkin olevan ihan sopiva pojalle. Lopun keltaisen junakankaan käytin lähes 100-prosenttisesti tähän pyjamaan. Paidan selkämys on pilvikangasta, jonka hankin joku aika sitten Kangashamstereista kuten vihreän resorinkin. Paidan kaava on sama kuin satamapaidassakin, housujenkin kaavat minulta löytyi jo ennestään, mutta en ole varma, mitä niillä olen ommellut.. OB:sta nekin joka tapauksessa ovat.
Ensilumi!
Kuten lähes koko eteläiseen Suomeen myös meille satoi eilen (ja tänään) ensilumi. Eikä se mikään turha lumi ollutkaan! Yleensä nämä lounaisen Suomen ensilumet tuppaavat olemaan rännän ja lumen välimuotoa, joka sulaa välittömästi koskettuaan maahan – tai jos ei sula niin muuttuu loputtomaksi ruskeaksi loskaksi. Tänään saimme kuitenkin nauttia ihanasta puuterinkeveästä pakkaslumesta koko päivän! En tiedä, oliko Vilholla jonkinlainen muistikuva viime talvesta, mutta lumeen hän rakastui tänä(kin) vuonna ensisilmäykseltä! Sisälle tultiinkin tänään joka kerta pienen itkun kera, kun ulkona ei voinutkaan olla ihan koko päivää. Testasimme pikkupakkasessa kevyesti topatun välikausihaalarin (hyvin toimi, ei tullut vilu) ja neulesetin. Pipo on TAAS melkein liian pieni! En tajua, miten valtava pää tuolla pojalla oikein on! Lisäksi kannoin tänään Vilhoa kantorepussa kaupungilla ja totesin, että noiden haalarien lahkeet on jo nyt liian lyhyet. Äääh. Asialle pitäisi varmaan tehdä jotain, vaikka korjausompelu ei ole rakkain harrastukseni…
Sydämellinen neulesetti
Ihanan vihreän villatakin lankojen kylkiäisenä tilasin muutaman ylimääräisenkin kerän pehmeää merinovillaa. Nämä – lapaset, kauluri ja pipo – eivät varmasti kutita käyttäjäänsä! Ensimmäisenä neuloin pipon, ja tämä taisi olla ensimmäinen kerta, kun jopa suunnittelin kuviot ruutupaperille! Tai en tietenkään kaikkia kuvioita, sydämet vain. Malli pipoon löytyi Modasta (5/2010). En tosin seurannut ohjetta kovin orjallisesti, eikä lankakaan ollut oikeanpaksuista. Lapasissa toistuvat pipon kuviot. Neuloin innoissani lapaset jo kertaalleen valmiiksi, jonka jälkeen tajusin, että vain toisessa oli sydän kämmenselässä! Eipä siinä auttanut muu kuin purkaa viallinen lapanen peukaloon saakka ja neuloa se uusiksi. Siksi kuviotkaan eivät ole täysin symmetriset. En jaksanut lähteä purkamaan peukalolisäyksiä, joten jätin yhden (vai kaksi) ylimääräistä pilkkua toiseen lapaseen, sillä muutoin lapasen sisään olisi jäänyt lankalenkkejä, tai olisin joutunut kiristelemään silmukoita yksitelleen parin kierroksen matkalta. Kauluriin neuloin sitten loput langat. Violetti lanka loppui kokonaan. Jouduin jopa käyttämään muutaman päättelylangasnpätkän, jotta sain viimeisen kierroksen loppuun. Limenvihreää lankaa jäi kymmenisen…
Taikametsässä ensimmäistä kertaa
Tein ensimmäisen retkeni Taikametsään eilen. Kaavat ovat Ottobresta (5/2012) vähän muokattuina. Pipo sen sijaan on suurennettu lasten koosta. Jossain vaiheessä projektia unohdin täysin, että minun piti värjätä tämä kangas! Mutta eipä tässä näin harmaanakaan mitään vikaa ole. Varmuuden vuoksi laitoin tähän kuitenkin harmaat resorit, joten värjääminen on periaattessa vielä ihan mahdollinen vaihtoehto, vaikka tuskin siihen enää päädyn. Musta kangas resorin alapuolella on minihame. En osaa kulkea pelkissä legginseissä ja tunikassa 🙂 Kaula-aukon rypytys oli jotenkin kettumainen. Koitin ensin rypyttää sitä vain kaavoihin merkityltä alueelta, mutta se oli ihan hölmönnäköinen, ja kaula-aukon yläosa rypyttyi itsekseen.. Niinpä päätin rypyttää reunaa pitkin matkaa säästäen isoimmat rypyt keskelle. Ompelin tuon kai kolmeen kertaan… Samaan syssyyn valmistui myös kaksi paitaa pojalle. Meinasin ensin kohdistaa kissapaidan kuviot, mutta koska olin onnistunut leikkaamaan etu tai takakappaleen ihan hullusta kohdasta, olisi tähän yhteen paitaan tuhraantunut melkein koko kangas. Laitoin nuo nyt niin, ettei kohdistamattomuus satu ainakaan omaan silmään.…