Vähän vaaleanpunaista
En tiedä, tuleeko jokaisen poikalapsenäidin elämässä hetkiä, kun vaan täytyy saada tehdä jotain VAALEANPUNAISTA. Minulle se hetki tuli nyt. Tällä kertaa vaaleanpunaista settiä ei saa kuitenkaan Vilho vaan Vilhon serkkutyttö. Toivottavasti yllätyslahja on mieluinen.. Housut on tehty OB:n 4/2012 Rainy Sky -kaavalla. Tosin kaavaan on tehty lukuisia muutoksia. Housujen pituus on koosta 74, leveyttä piirtelin riittävästi täsmäämään saamiini mittoihin (enemmän kuin kaavojen suurimmassa koossa). Perusmalli ja polvien rypytykset ovat kuitenkin kaavasta. Taskut piirsin ihan omasta päästä ja lopulta lisäsin vielä resorit, sillä en halunnut ahdistavaa kuminauhaa vyötäröä puristamaan. Pipo on ommeltu taskutrikoosta Me&I:n solmupipon mallilla. Kyseinen Me&I-pipo mahtuu vielä meidän pian 1,5-vuotiaalle, joten ajattelin, että sen täytyy mahtua myös 5-kuukautiselle serkkutytölle 🙂
Keltainen kirahvisetti
Kirahvikankaan jämistä syntyi vielä Vilholle paita ja pipo – ja hyvätpä syntyivätkin! Ensikokeilussa tämänaamuisessa muskarissa vaatteet keräsivät katseita ja vähän kehujakin. Kysyttiinpä jopa, myynkö näitä jossain. Kirahvipaita (OB 6/2011, Toy Dog) oli odotellut työpöydällä kasausta jo jonkin aikaa. Minulla ei kuitenkaan ollut sen enempää sopivaa keltaista kuin ruskeaakaan resoria. Kesällä ostamani tummanruskea resori osoittautui kotona suklaanruskeaksi pippurinruskean sijaan, eikä se ole nyt sopinut oikein mihinkään. Pippurinruskeaa resoria myyvistä verkkokaupoista otetaan siis vinkkejä vastaan… Eilen illalla ompeluhuonetta siivotessani törmäsin aiemmin ompelemiini velourhousuihin, jotka odottivat vyötärökuminauhaa. (Niissä käyttämäni Jättirätin lörppöresori ei riitä pitämään housuja ylhäällä.) Olin heittänyt puolitekoisen paidan kyseisten housujen päälle. – Ja siitä se ajatus sitten lähti… Huomasin, että paita housut sopivat vallan erinomaisesti yhteen ja keksin kokeilla paitaan punaista resoria! Ainakin kotoa löytyvistä vaihtoehdoista tämä oli ehdottomasti paras. Ruttupipo on vähän liian pitkänmallinen. Leikkasin tämän valmistumisen jälkeen kaavasta (OB 4/2012) reilun pätkän pois, etten tee toista yhtä isoa pipoa.…
Pipo päähän kevätsäällä
Joka kerta, kun olen Vilhon nähden pistänyt tämän pipon pähäni, poika on revennyt ihan hillittömään nauruun. Liekö se nyt sitten hyvä vai huono asia? Tein siis meille, Vilholle ja minulle, samispipot. Mikään valmis pipo ei mahdu mun jättipäähäni, joten piti sitten itse tehdä riittävän suuri myssy. Tärkein syy pipojen tekemiseen on kuitenkin pyöräily: Kypärän alle tarvii vielä (mun tapauksessani pitkään) jotain lämmikettä, lähinnä korville. Nämä pipot ovat kääntöpipoja, joten niitä voi käyttää mielialan mukaan joko punaisina tai keltaisina. Kankaina käytin Jättirätin halpiskankaita, joista tuo punainen tosin on interlocktrikoota. Alkujaan suunnitelmana oli tehdä pipo ihanasta pupukankaasta, mutta en raaskinut vielä pilkkoa sitä, sillä en ollut varma, sopisiko tällainen pipo minulle alkuunkaan. Tein jo aiemmin ylhäältä pyöristetyn pipon, joka on aivan järkyttävän ruma – tai se tekee minusta järkyttävän ruman 😀 Hauskaa on, että tämän (ja muut pipokuvat) nähtyäni ihastuin taas siniseen kantoliinani! En ole kuukausiin käyttänyt sitä kertaakaan, kun ruosteensävyinen Didymos…
Pipo ja kauluri pienelle
Vaikka pipo ja kauluri -projekti venähtikin odottamaani pidemmäksi, sain kuin sainkin sen viimein valmiiksi! Villatakista jääneistä langoista syntyi siis vielä kirjoneulepipo ja raitakauluri. Molemmat ihanan pehmoista merinovillaa. Pipo syntyi Suuren Käsityölehden ohjeella, kaulurin mallin keksin omasta päästä. Pikkutermiitin kanssa neulominen tahtoo jäädä iltapuuhaksi, sillä ehdin juuri ottaa käsityön esille, kun pitää jo juosta pelastamaan viherkasvi/kaukosäädin/kissa/kissanruoka/ jokin muu… Kauluri onnistui kyllä yli odotusten. Se näyttää juuri oikean kokoiselta! Pipokin on passelin kokoinen. Lankaa jäi vielä jonkin verran, tosin ruskea alkaa olla aika finaalissa, joten mahdollisista lapasista tulee puna- tai sinivoittoiset.