Iloista pääsiäistä
Iloista pääsiäistä kaikille lukijoilleni! Kiirastorstaina uusi onnellinen omistaja kävi hakemassa valtavan sinisen kulmasohvan meiltä, ja olemme nyt vuorostamme onnellisen sohvattomia. Pitkäperjantain aamuauringossa päätin ryhtyä järjestämään olohuonettamme uusiksi. Olemme nyt ainakin puolitoista kuukautta ilman sohvaa, joten kyllähän koti piti sen mukaisesti järjestää. Olohuoneesta löytyy yhä melko sekalaista seurakuntaa (kuten mielettömän ruma tv-taso), mutta pikkuhiljaa pikkuhiljaa… Vilho ajoi koko aamupäivän onnellisena pattereilla toimivan junansa kanssa ympäri olohuonetta, kun ensimmäistä kertaa oli TILAA! Löysin myös olohuoneen katosta vallan sopivan koukun himmelilleni. Tein himmelin ohuista pilleistä Suuri Käsityö (3/2013) -lehden ohjeita noudattaen. Näitä tekisi mieli tehdä lisää 🙂 Olen aina halunnut tehdä himmelin, eikä tämä varmasti jää ainoksi, kun on noin pienikin 🙂 Alla vielä kurkistus olohuoneeseen. Sohvapöytä kuuluu samaan sarjaan tulevan sohvan ja nojatuolin kanssa. Pöytä on tehty mynämäkeläisestä pihajalavasta, puuseppänä tietysti rakas mieheni. Myös etuosan pieni keinutuoli ja pöydän takana piileksivä pikkutuoli ovat myös hänen käsialaansa. Samalla kertaa entinen sohvapöytämme (joka…
Pientä rymsteerausta
Tässä joku viikko sitten sain äidiltäni kahden metrin palan käyttämättä jäänyttä Marimekon Kaivoa. Muistelin, että olohuoneemme huonekorkeus on ikkunoiden luona normaalia huomattavasti matalampi, ja kuvittelin, että kahden metrin pala kangasta riittäisi yksinään täyspitkäksi verhoksi. Eihän se huone tietystikään nyt ihan niin matala ollut. Onneksi muistin ostaneeni joskus mustan lakanan, joka sattuneesta syystä oli jäänyt lähes täysin käyttämättömäksi. Lakana löytyi lopulta äitini liinavaatekaapista ja pääsin hommiin. Leikkasin 10 cm:n suirot jokaiselle sivulle. Ulkoreunoihin tein sentin levyiset tuplakäänteet ja yläreunaan ompelin Eurokankaasta ostamani verhonauhan. Mustan kantin kulmat on ommeltu viistosti yhteen – ja tällä kertaa jopa siististi! Ajatuksena taustalla oli harjoitella puuvillapalojen yhdistelyä, sillä aion jossain vaiheessa ommella Vilhon ”isoon” sänkyyn tikkupäiväpeitteen.Vähän tuo olohuone alkaa olla RUSKEA, mutta eihän siinä mitään, ruskea on ihan hyvä väri 🙂 Työhuoneeseemme ostimme kaksi Ikean pöytää. Nyt voimme istua illat samassa huoneessa omilla työpisteillämme. Mikään paras mahdollinen ratkaisu tämä ei ole kummallekaan, mutta paremman puutteessa menettelee.…
Ihan vähän lastenhuonetta
Tein yhden ikuisuusprojekteistani valmiiksi viimeisenä lomapäivänäni. Vanha säilytyskorirahi sai siis uuden päällisen (jo toista kertaa). Vielä, jos tämän saisi maalattua valkoiseksi, niin olisi oikein hyvä. Kelpaa kuitenkin näinkin – ainakin paremmin kuin aiemmalla sinisellä farkkujäljitelmällä päällystettynä. Kangas on samaa kuin verhoissa. Oikeastaan huonekaan ei ole varsinainen lastenhuone vaan työhuone, mutta on se sentään Vilhon leikkihuone, kun mitään varsinaista omaa huonetta hänellä ei ole. Työhuone sai tänään myös uudet työtasot (Ikeasta), mutta laitan kuvan kokonaisuudesta, kunhan pääsemme eroon ylimääräisistä vanhoista tavaroista. Tärkeintä tässä kuitenkin on se, että nyt saumuri ja ompelukone mahtuvat ihanan väljästi rinnakkain 2,5-metriselle työpöydälle. Rahin päällä istuu Antero-lisko. Tein hänet joskus vuonna nakki ja papu, suurimman pehmolelubuumini aikoihin. Rahi on lisäksi täynnä pehmoleluja, joista osa on omatekoisia. Alkujaan Anterolla oli oranssit virkatut bikinit, mutta saatuani loputtomasti kommenttia siitä, miten Anterolla ei voi olla bikinejä, tein tuon vihreän slipoverin – ja kaikki olivat tyytyväisiä…
Ompelusormea kutittaa
Olen tässä pikku hiljaa kesän aikana järjestänyt itselleni mukavaa ompelunurkkausta, ja nyt se lopulta alkaa näyttää ja tuntua hyvältä. Seinähyllyille löytyi varaston kätköistä joukkio vanhoja Aarikan ja Marimekon purkkeja, joihin sain kätevästi kaikenlaista pientä säilytykseen. Ompelukoneen takana ja lattialla pöydän alla olevista pahvilaatikoista haluaisin vielä päästä eroon, mutta en ole löytänyt niiden sisältämille tavaroille vielä parempaakaan paikkaa. Eilen sain vihdoinkin ommeltua päiväpeitteen pinnasänkyyn – eihän Vilho ole nukkunut tuolla kuin vasta vaivaisen vuoden… Kaiken lisäksi maatuskakangas riitelee pahimmalla mahdollisella tavalla reunapehmusteiden hevosten kanssa. Argh. Näköjään itä- ja länsinaapuri eivät mahdu samaan sänkyyn 🙂 Peite on tosin käännettävä, joten siitä saa myös yksivärisen sinisen puolen esiin. Tänään projektina olivat kesäyöpuvut, joita Vilholla ei käytännössä ollut ainuttakaan. Nämä ovat siis shortsimalleja, jotka kyllä menevät yhtälailla sekä yö- että päiväkäytössä. Onneksi tajusin pilkkoa tuon karhukankaan raitaversion nyt enkä puolen vuoden päästä. Aika pitkään sain sitä käännellä ja väännellä, jotta sain nuo palat leikattua.…
Pitsimatto uusintakierroksella
Painiskelin pitkään tämän matto-ongelman parissa. Joka kerta, kun menin vessaan, tuijotin mattoa ja inhosin sitä. Kuvio oli epäsuhtainen ja reiät liian isoja. Toisen pesukerran jälkeen matto roikkui muutaman viikon rappusten kaiteella, sillä en halunnut laittaa sitä vessan lattialle. Lopulta päätin purkaa sen. Nyt kude on saanut uuden muodon. Saa nähdä, miten kauan tämä minua miellyttää. Kude loppui vähän kesken, kuvan alareunassa maton ulkoreunan kierros jäi vajaaksi. Lattialla tuota ei juuri huomaa. Saattaa kuitenkin olla, että se alkaa häiritä minua, ja joudun virkkaamaan tämän murheenkryynin vielä kertaalleen.
Yksi lastenhuone, kiitos!
Löysin ihanan kankaan (Jätti-Rätistä), ja yhtäkkiä tuli valtava tarve lastenhuoneelle. Ensimmäinen askel kohti ihanaa leikkihuonetta ovat uudet verhot! Epäilen kyllä, että nämä verhot jäävät toistaiseksi ainoaksi lastenhuoneen ominaisuudeksi kyseisessä huoneessa. Otin mitat vanhasta verhokapasta, tosin sillä erotuksella, että tämä uusi kappa on entistä vähän isompi joka suuntaan. Ompelin verhon kertaalleen valmiiksi, silitin ja ripustin ikkunaan. Sitten tuijotin verhoa ja totesin, että se on pakko vielä ottaa alas ja korjata. Pohdiskelin verhoa koko illan, ja lopulta kymmenen jälkeen otin verhon pois ikkunasta, purin sen ja ompelin uusiksi. Nyt lopputulos on enemmän sellainen kuin halusin sen olevan.
Vanhoista uusia
Ompelin siis tänään vanhoista reiällisiksi kuluneista lakanoista uusia pieniä lakanoita kehtoa varten. Totesin nimittäin, että pinnasängyn lakanat ovat aivan valtavan suuria, eikä niitä voi käyttää kehdossa. Päällystin sentinpaksuisen vanulevyn vanhalla valkoisella lakanalla, ja – tadaaa – minulla on nyt sopivan kokoinen täkki kehtoa varten. Pinnasängyn täkki (eli se äitiyspakkauksessa tullut) on niin suuri, ettei sen pussilakanoita voi käyttää kehdon peitossa, joten kaivoin kaapista vanhan tulppaanikuvioisen lakanan, jonka alanurkista sai vielä leikeltyä pari pussilakanaa kehdon täkkiä varten. Äiti on kuulemma ostanut kyseiset lakanat ennen naimisiin menoa Norjan matkaa varten. Ikää niillä on siis yli 37 vuotta. Toisesta lakanasta on jo aiemmin ommeltu pinnasängyn lakanoita 🙂 Nyt minulla on siis kehtoa varten pari pientä tyynyliinaa ja pari pussilakanaa. Ajattelin vielä pilkkoa toisenkin lakanan samaan tarkoitukseen, mutta en ole vielä päättänyt minkä.
Kotivalmisteluja
Käytiin eilen katsomassa tapetteja ”lastenhuoneeseen”. Mitään Nalle Puhin kuvia sinne ei ole tulossa, mutta huone on niin ankea, että sinne pitää saada jotain väriä nyt, kun se tulee ihan oikeesti käyttöön. Huoneen ainokainen ”ikkuna” eli ranskalainen parveke on suunnilleen koilliseen, joten huone ei ole turhan valoisa. Pitäisikin löytää sinne vaaleat, mutta värilliset tapetit. Ehkä jotain vihreää. Vähän tuo tapettikauppojen kiertäminen on hidasta, kun yhdessä per päivä pystyy tällä hetkellä käymään :/ Huone on muutenkin vielä ihan kaaos, kun sieltä puuttuvat melkein kaikki sinne kuuluvat huonekalut, mutta siellä on säilytyksessä kaikenlaista roinaa, josta pitäisi vielä päästä eroon (kuten televisio, pikkulipasto ja pari pöytää…). Kehdon haimme Aaltosilta perjantaina. Samassa kehdossa on nukkunut jo 4 sukupolvea, ja sen on tehnyt isoisäni isä 🙂 Olihan se aika hienoa saada se meidänkin pikkuiselle. Alkujaanhan Miskan piti tehdä kehto, mutta kyllä sen kanssa olisi tullut niin kiire, että tämä oli ihan mainio ratkaisu. Valtavan kokoinenhan tuo…
Punaista kudetta
Ensimmäinen virkattu matto ei mahtunut vessan lattialle, joten oli sitten ihan pakko tehdä toinen… Tämän malli tuli osittain käsityölehden pitsiliinasta, mutta ulkoreuna piti soveltaa itse, kun kude loppuikin kriittisessä kohdassa kesken – kaksi viimeistä reunapallukkaa jäivät uupumaan. Maton halkaisija on suunnilleen 64 cm. Vähän se näyttää muhkuraiselta, mutta haitanneeko tuo.. En ole ihan täysin tyytyväinen tuohon muutenkaan, sillä jotenkin nuo isot reiät maton keskivaiheilla pistävät vieläkin silmään. Ehkä niihinkin tottuu, tai sitten matto on vain purettava vielä kerran. Lopulta kudetta jäi vähän yli, joten olihan siitäkin sitten pakko jotain tehdä 🙂