Sydänhuppari
Ostin tämän ihanan sydänvelourin joskus viime syksynä, luultavasti Ikasyrilta. Alkujaan siitä piti tulla jotain paljon pienempää, mutta aika kului, ja kangas lojui lähes koskemattomana laatikossa. Kankaasta oli leikattu vain yksi sydän applikaatiota varten sekä etuosa epäonnistuneeseen paitaan. Tässä eräänä iltana aloin käydä läpi college-velourvarastoani ja törmäsin tähän. Pyörittelin Ottobren Panda-hupparin kaavoja 55 senttiä korkealla ja vajaalevyisella kankaanpalalla puoli tuntia, kunnes lopulta sain kankaan riittämään. Kuten edellisessäkin Pandassa tein tähänkin kaaritaskut. Lisäksi lyhensin – pakon edessä – hihoja ja laitoin niihin pitkähköt resorit. Huppari on kokonaan vuoritettu Jättirätin raitatrikoolla. Taskujen kohdalla sattui pienehkö ajatusvirhe, jota en lähtenyt korjaamaan. Sen seurauksena helman kääntäminen oli kuitenkin mahdotonta, sillä sekä vuori että päällinen oli ommeltu sivusaumasta yhteen saumaan. Koska vetoketjukin oli vähän pitkä, päätin tehdä helmaankin resorin sekä kantata etureunan resorilla. Kaikesta puljaamisesta huolimatta – tai sen ansiosta – tästä tuli kuitenkin minusta oikein onnistunut. Etukantin alareuna ei ole kaunein mahdollinen eikä vuorin raidoitus…
Pikkuhousut pienelle
Oi, mitkä söpöt pikkuhousut onnistuinkaan tekemään! Olen turhautuneena kierrellyt kauppoja etsien riittävän pieniä pikkuhousuja. Tytöille pieniä housuja olisi kyllä tarjolla, mutta poikien 90-senttiset pikkuhousut ovat armottoman suuria. Ilmeisesti näin pienipyllyisen pojan pitäisi vielä kulkea kaiket päivät vaipoissa.. Mallina näihin oli vanhat hyviksi havaitut pikkuhousut. Lahkeensuut – vai mitkä jalanreiät nuo nyt ovatkaan – ovat napakankokoiset ja pienet vahingot pysyvät housuissa. Löysissä boksereissa on se huono, että sekä pienet että isommatkin vahingot valuvat suoraan jalkaa myöten lattialle. Näissä on myös kaksinkertainen haaraosa, joten pikkulirut eivät välttämättä kastele heti koko vaatekertaa. Vähän turhan korkeat näistä tuli, sillä näiden alle ei ole tarkoitus laittaa vaippaa. Mataloitan kaavoja todennäköisesti hiukan, jonka jälkeen alkaakin sarjatuotanto 🙂 Kangaslaatikoissani lojuu valtavasti pieniä kankaanpaloja, joille ei juuri tämän järkevämpää käyttöä ole. Sitä paitsi näiden teko ei montaa hetkeä vienyt. Tosin kuten näkyy, saumuri teki taas vähän hyppytikkiä, eivätkä langankireydetkään olleet viimeisen päälle oikein säädetyt..
Pitsihuivi 30-vuotiaalle
Tässäpä tämä melkein tilaustyönä tehty synttärilahja. Sain epämuodollisen tilauksen virkatusta hartiahuivista jo vuosi sitten, mutta homma jäi pelkän puheen tasolle. Nyt, kaverin 30-vuotissyntymäpäivän lähestyessä, muistin tuon pitsihuivikeskustelun. Selasin ensin kaikki mallilehdet läpi etsien nopeaa, helppoa ja kivannäköistä mallia, mutta tuloksetta. Facebookin Neulonta-ryhmästä sain kuitenkin vinkkiä Ravelry-sivustosta, josta tämä malli lopulta löytyi. Kierroksia huivissa on aika paljon enemmän kuin ohjeen mukaan pitäisi, sillä huivi meinasi jäädä aivan liian pieneksi. Aika hieno siitä kaikessa yksinkertaisuudessaan kuitenkin tuli, ja saaja oli valtavan iloinen lahjastaan.
Kirahvi ja skootteri ne yhteen soppii..
Tästä kirahvikankaasta piti tulla Bubble Pocket -tunika, mutta kas, kun mallailin kaavoja kankaalle, totesin, ettei kangas tule millään riittämään siihen. Jätin siis paitaprojektin hautumaan muutamaksi päiväksi. Sitten eräänä päivänä näin Facebookin OE-ryhmässä ihana ilman kaavoja tehdyn topin ja tein päätökseni. Kuten olen niin monen monta kertaa aiemminkin todennut, ei väsyneenä (krapulasta puhumattakaan) pitäisi lähteä ompelemaan. Tällä kertaa ensin mainittu aiheutti applikoidun pallon niskaan ja ryppyiset olkaimet, jälkimmäisen tuhot on jo korjattu näkymättömiin. Etutasku piti tehdä selän pallon kaveriksi – ja onhan se oikeasti ihan käytännöllinenkin 🙂 Muutoin toppi on tehty käyttäen mallina kahta vanhaa hihatonta toppia. Skootterikankaan ostin alkujaan itselleni, mutta kuinkas kävikään. Rakas mieheni yllätti minut taas kerran ja vihjasi tykkäävänsä kankaasta. Lisäksi sain rivien välistä kuulla, etten ole ommellut hänelle ikinä mitään, vaikka harva se päivä huristelen jotain itselleni tai Vilholle. Tänä aamuna tein sitten tämän Vilhon päiväunien aikana vanhaa teepaitaa mallina käyttäen.
Havajihenkinen Bubble Pocket
Tämän ihanuuden kankaat löytyivät äidin kangaskaappien uumenista. Oikestaan minun piti tehdä vain testitunika ilman taskuja, mutta sitten päätin, että kai siitä voi kokonaisen käyttövaatteenkin tehdä.. Ihan kauhea tämä ei minusta ole, sillä kehtasin sen jo töihinkin laittaa, vaikka äitini puhuikin tästä siivouspaitana 🙂 Käytin tässä samoja kaavoja kuin edellisessäkin Bubblessa, mutta pidensin kaavoja vyötärön paikkeilta pari kolme senttiä, kavensin mallia entisestään ja muutin hihansuut hihoihin sopiviksi. Aikamoinen kuosi, eihän tähän muuta voi sanoa 🙂
Helpotusta paitavajeeseen
Olen täydellisen kyllästynyt bodeihin. Muutamana päivänä olen pukenut sellaisen Vilholle päälle, mutta viimeistään parin pottakerran jälkeen body on vaihtunut paitaan. Paitoja on kuitenkin ollut vähän liian vähän (tai ne ovat vähän liian tylsiä). Koska elokuu on epävirallisesti kankaaton kuukausi, en saa ostaa tässä kuussa uusia kankaita. Yksi paketti on Saksasta vielä tulematta, joten ihan pelkkien vanhojen palasten seurassa ei kuukautta tarvi viettää. Vasemmalla olevaan paitaan käytin tonttu-sienikankaan jämiä sekä palan Ikasyrilta aiemmin tilaamastani (Moonkidsin?) lörppötrikoosta. Kaava on sama kuin muutamassa aiemmassa paidassa. Lähikuvassa näkyy helman ensimmäisen tikkauksen jälki. Vihreä kangas on todella ohutta ja jotenkin liukasta, ja se meni ryppyyn ensimmäisellä kerralla. Tein uuden tikkauksen vähän isommalla taitteella kuin ensimmäisen, sillä alkuperäisessä oli liian niukka käänne. Alla oleva junapaita on tehty samoilla kaavoilla mutta vain pitkähihaisena. Junatrikoo on uutuus kangasvarastossani. Se saapui alkuviikosta Kestovaippakaupan paketissa. Kuvassa kaula-aukko ei näytä pyöreältä. Kun katsoin muita samalla kaavalle tekemiäni paitoja, ongelma oli myös…
Ihan vähän lastenhuonetta
Tein yhden ikuisuusprojekteistani valmiiksi viimeisenä lomapäivänäni. Vanha säilytyskorirahi sai siis uuden päällisen (jo toista kertaa). Vielä, jos tämän saisi maalattua valkoiseksi, niin olisi oikein hyvä. Kelpaa kuitenkin näinkin – ainakin paremmin kuin aiemmalla sinisellä farkkujäljitelmällä päällystettynä. Kangas on samaa kuin verhoissa. Oikeastaan huonekaan ei ole varsinainen lastenhuone vaan työhuone, mutta on se sentään Vilhon leikkihuone, kun mitään varsinaista omaa huonetta hänellä ei ole. Työhuone sai tänään myös uudet työtasot (Ikeasta), mutta laitan kuvan kokonaisuudesta, kunhan pääsemme eroon ylimääräisistä vanhoista tavaroista. Tärkeintä tässä kuitenkin on se, että nyt saumuri ja ompelukone mahtuvat ihanan väljästi rinnakkain 2,5-metriselle työpöydälle. Rahin päällä istuu Antero-lisko. Tein hänet joskus vuonna nakki ja papu, suurimman pehmolelubuumini aikoihin. Rahi on lisäksi täynnä pehmoleluja, joista osa on omatekoisia. Alkujaan Anterolla oli oranssit virkatut bikinit, mutta saatuani loputtomasti kommenttia siitä, miten Anterolla ei voi olla bikinejä, tein tuon vihreän slipoverin – ja kaikki olivat tyytyväisiä…
Lisää iloa liikuntaan
Harakka mikä harakka. Pitääkö kaiken kiiltää? – Kyllä, jos suuntana ovat tanssitunnit! Kuvassa tämä tanssinope on vähemmän glamourissa kunnossa suihkunraikkaana, joten hakaraltahan tässä näytetäänkin… Tein nämä housut jo joskus talvella. Mietin ja pohdin niitä, kääntelin kankaita ja kaavoja tuhat kertaa, kunnes olin varma, että värit menevät oikein. Ja pöh. Väärinhän ne sitten menivät. Tarkoitus oli, että toinen lahje olisi ollut tumma ja toinen vaalea. Kuten kuvasta näkyy, näin ei ole. Paitaa en jaksanut enää miettiä, joten sepä menikin sitten nätisti liukuväreissä.. Housut on tehty omalla (ei kovin loistavalla) kaavalla, paidan kaava on sama kuin edellisessä ”OE-tissiksessä”, tosin pienin muutoksin. Yläosa ei vieläkään ole riittävän korkea, vaan poikkipala nousee rinnan alaosaan. Näitä ”jumppakankaita” on todella kettumaista ommella, mutta silti ajaudun aina tekemään näistä jotain uutta ihanan kimaltavaa. Puuh. Tämä kangas löytyi Eurokankaan laarista joskus pari kolme vuotta sitten. Väliin tuli kuitenkin opiskelukiireitä ja raskaus, joten tämä on saanut odottaa vuoroaan jo…
Oranssi orava
Huh, tulipa melkoisen pirteä huppari! Olin jo vähän kahden vaiheilla, teenkö tätä lainkaan loppuun tällaisena, mutta positiivisen palautteen kannustamana sain tämän sitten tehtyä valmiiksi. Tämän hupparin lähtökohtana oli oravajoustiksen jämien hyötykäyttö. Ostin oranssin joustofroteen nimenomaan tätä tarkoitusta varten, ja olinkin lievästi järkyttynyt avattuani Metsolan paketin: oranssi on todella huomiovärioranssi. Oravat olisivat varmasti näyttäneet paremmilta yksivärisen mustan kanssa, mutta rakas mieheni kannusti minua tänä aamuna sanoen, että kyllä tämä sitten syksyn sateisessa harmaudessa on oikein kiva. Joustofroteet ovat siis Metsolan (orava ja oranssi), raitakangas on jostain muualta, en muista mistä. Kuvassa oikeanpuoleinen taskunkantti on ensimmäinen ompelemani kantti, joka on tehty yhdellä ompeleella ja tällä ohjeella. Toinen taskunkantti onkin sitten jo kauniin tasainen, ja tasku kaartuu nätisti. Kaavat ovat Ottobresta (3/2012) mallista Panda. Tosin huppuun piti tehdä oranssi suikale keskelle, sillä oravakangasta ei ollut riittävästi. Kankaan vähäisyyden vuoksi myöskään kuvioita ei saanut kohdistettua kuin toiseen suuntaan. Taskujen mallin otin saman lehden mallista…
Karhuteeppari
En tuossa yhtenä yönä meinannut saada nukutuksi, kun mielessä pyörivät mahdolliset värivaihtoehdot karhupaitaa varten. Laatikossa lojunut punainen trikoo oli kuin olikin juuri samaa sävyä karhukankaan punaisen kanssa ja – ennakkosuosikkina – se valikoitui pohjaväriksi. Koska varastossani ei ole loputtomasti erivärisiä trikootilkkuja, piti applikointikuvio valita olemassa olevien värien mukaan. Eilen illalla applikaatio näytti vielä ihan täydelliseltä, mutta eihän se sitä enää ole.. Silmät katsovat mihin sattuu, eikä tuo ”kuva kivasti toisessa reunassa” toiminutkaan niin kuin ajattelin. Nyt se näyttää siltä, kuin se olisi ollut tarkoitus laittaa keskelle muttei olisi ihan osunut. Päällä paita näyttää paljon paremmalta. Tosin Vilho ahdistui applikoidusta kuvasta. Ensimmäinen puoli tuntia paidan pukemisen jälkeen kului kuvan venyttämiseen ja paidan kiskomiseen pois päältä. Tosi kiva siis…. Kaava on sama kuin aiemmissa teepaidoissa tai pyjaman paidoissa, miten vain. Malli on tällä hetkellä ihan paras. Menee päälle ilman neppareita ja istuu nätisti hoikalla pojalla.