Geishatunika
On tätä odotettukin! Pääsin siis viimein ompelemaan MEKON! Tämä kertakaikkisen ihanainen mekko menee ristiäislahjaksi veljentyttärelleni. Malli on uusimmasta (3/2012) Ottobresta ja kangas on samaa kuin meidän ”lastenhuoneen” verhoissa, vuoria varten ostin ohutta puuvillakangasta Jättirätistä. Malli oli helppo ja lopputulos ihana. Voi, kunpa minulla joskus vielä olisi oma tyttö, jolle ommella mekkoja!
Oravia pojalle
Vilho sai sunnuntaisiin ristiäisiin ihan upouudet juhlavaatteet. Ihastuin ikihyviksi Starlyn oravahuppariin – ja siitä se sitten lähti… Kiitos ja anteeksi 🙂 Kopion idean melkein suoraan. Metsolan oravakuvioista joustofroteeta oli jäänyt melko suuri pala oman tunikani jäljiltä. Menin tämän teossa kuitenkin siitä, mistä aita oli matalin, ja jätin reunaresorit ja nepparikiinnityksen kokonaan pois. Reunat on vain tikattu ja eteen löysin sopivanmittaisen – tosin valkoisen – vetoketjun. Koska vetoketju oli aavistuksen lyhyt, laitoin helmaan nauhakujan ja pujotin sinne mustan nyörin, jonka päihin löysin varastostani kivat keltaiset… ööö… pompulat. Vuorikangas on Jättirätin yllättävän napakkaa mutta pehmeää trikoota. Huppuliiviin piti tietysti tehdä sopivat housut. Housujen kangas on uusiokäytössä. Alkujaan vakosametti oli raskaushousujen muodossa. Ilmeisesti housut olivat lähtökohtaisesti niin epäonnistuneet, etten jaksanut blogata niitä.. Nyt niistä tuli kuitenkin ihanaiset lappuhaalarit koossa 86. Haalareissa on yläosan vuorikankaana samaa keltaista trikoota kuin huppuliivissä ja etutaskut ovat luonnollisesti oravakangasta 🙂 Huppuliivin kaava on Ottobren numerosta 3/2012 (koossa 92)…
Yrttitarhan kasvatusta
Ensimmäinen itu! Jee! Nämä lienevät nyt sitten rosmariininalkuja. Toisessa rivissä on sitruunamelissaa, joka ilmeisesti itää hitaammin. Ensin näiden oli tarkoitus muuttaa joenpenkan vuokraplantaasille, mutta taidan jättää nämä kasvamaan kotipihaan oreganon (ja rukolan) seuraksi. Peltopalstaa varten olen ostanut joitain vihannesten siemeniä. Haluaisin sinne myös muutaman perunan ja vähän sipuleita. Palstojen arvontatilaisuus on perjantaina, mutta eipä nuo kaikki ole aiempinakaan vuosina käyttöön tulleet, joten uskoisin, että palstan saaminen on melko varma nakki 🙂 Kotipihassa meillä on kovin rajattu ala maata, joten sinne ei suuria kasvimaita perusteta (ellei halua koko takapihan olevan pelkkää kasvimaata). Tällä hetkellä pihan reunoilla kasvaa hyötykasveista monivuotisina mansikoita, ruohosipulia ja oreganoa. Lisäksi on kaksi marjapensasta, puna- ja mustaherukka, jotka tosin eivät ole vielä kertaakaan kukkineet eivätkä siis tuottaneet marjan marjaa. Piha on aidattu marja-aronioilla, joista olemme keränneet satoa joka vuosi.
Äidille – eli minulle
Kuka sen kakun äidille tekisi, jos ei äiti itse? Kyllä tuo rakas puolisoni täytti kakun ja teki marsipaaninaluskräämin, mutta kyllä aloite kakun tekoon lähti ihan minusta itsestäni. Tähän voisi käyttää omalta äidiltä (ja mummilta) perittyä viisautta: Valkeus nauraa pimeyden töille. Kello puoli kaksitoista yöllä ei ole otollisin aika tehdä prinsessakakkua tai ainakaan asettaa marsipaania sen päälle. Kuten kuvasta näkyy, se ei ihan osunut, ja yläreunasta pinta lähti vähän venymään. Alareunakin jäi ryppyiseksi, kun en jaksanut enää tuhtata tuon kakun kanssa pidempään… 🙂
Pipo päähän kevätsäällä
Joka kerta, kun olen Vilhon nähden pistänyt tämän pipon pähäni, poika on revennyt ihan hillittömään nauruun. Liekö se nyt sitten hyvä vai huono asia? Tein siis meille, Vilholle ja minulle, samispipot. Mikään valmis pipo ei mahdu mun jättipäähäni, joten piti sitten itse tehdä riittävän suuri myssy. Tärkein syy pipojen tekemiseen on kuitenkin pyöräily: Kypärän alle tarvii vielä (mun tapauksessani pitkään) jotain lämmikettä, lähinnä korville. Nämä pipot ovat kääntöpipoja, joten niitä voi käyttää mielialan mukaan joko punaisina tai keltaisina. Kankaina käytin Jättirätin halpiskankaita, joista tuo punainen tosin on interlocktrikoota. Alkujaan suunnitelmana oli tehdä pipo ihanasta pupukankaasta, mutta en raaskinut vielä pilkkoa sitä, sillä en ollut varma, sopisiko tällainen pipo minulle alkuunkaan. Tein jo aiemmin ylhäältä pyöristetyn pipon, joka on aivan järkyttävän ruma – tai se tekee minusta järkyttävän ruman 😀 Hauskaa on, että tämän (ja muut pipokuvat) nähtyäni ihastuin taas siniseen kantoliinani! En ole kuukausiin käyttänyt sitä kertaakaan, kun ruosteensävyinen Didymos…
Synttärikakut uusintana
Toiset synttärikutsut sujuivat yhtä hienosti kuin ensimmäisetkin. Tällä kertaa tarjolla oli – yllätys, yllätys – täytekakkua ja kahta voileipäkakkua! Kalakakku oli identtinen ensimmäisen version kanssa, lihakakussa oli paahtopaistin sijaan saunapalvikinkkua. Täytekakun sisältä löytyi mansikkaa ja persikkaa. Nams! Nyt meillä varmastikin loppuivat kuukausisynttärit, joten seuraavia lastenkutsuja saadaan odottaa kokonainen vuosi! Onneksi tässä on muita synttäreitä sekä isän- ja äitienpäivä vielä tulossa 🙂
Ensimmäisten kestien antia
Onnistuinpa kertakaikkiaan tuon voileipäkakkukuvan ottamisessa… Se on jotenkin niin vinksallaan, ettei siitä saa mitään järkevää aikaseksi. Koittakaa kestää. Mutta. Tänään juhlittiin siis Vilhon 1-vuotissyntymäpäivää. Värkkäsimme juhlia varten täytekakun, kaksi voileipäkakkua sekä pikkuleipiä. Lisäksi mummi toi mukanaan juustokakun, sillä olihan tänään mummin 65-vuotissyntymäpäivä! Täytekakun ideana on liitutaulu, jos se nyt kuitenkin jäi vielä epäselväksi 😉 Päällinen on marsipaania ja sisällä on perinteinen täytekakku vadelma-persikkatäytteellä. Voileipäkakuista vasemmanpuoleinen on lihatäytteinen paahtopaistikakku ja oikeanpuoleinen kalakakku lämmin- ja kylmäsavulohitäytteellä. Ja tältä näyttää itse päivänsankari suu täynnä kermakakkua 🙂 Todennäköisesti mikään ei ole vielä ollut niin hyvää kuin täytekakku! Eipä tuo vielä ole mitään pahan maun vuoksi ulos sylkenyt. Etikkakurkkuakin upposi nätisti kokonainen siivu yksi päivä lihapullien seuralaisena. Synttärien ensimmäinen juhlapäivä sujui siis mitä mainioimmin, suuret kiitokset osallistujille 🙂
Pitsimatto uusintakierroksella
Painiskelin pitkään tämän matto-ongelman parissa. Joka kerta, kun menin vessaan, tuijotin mattoa ja inhosin sitä. Kuvio oli epäsuhtainen ja reiät liian isoja. Toisen pesukerran jälkeen matto roikkui muutaman viikon rappusten kaiteella, sillä en halunnut laittaa sitä vessan lattialle. Lopulta päätin purkaa sen. Nyt kude on saanut uuden muodon. Saa nähdä, miten kauan tämä minua miellyttää. Kude loppui vähän kesken, kuvan alareunassa maton ulkoreunan kierros jäi vajaaksi. Lattialla tuota ei juuri huomaa. Saattaa kuitenkin olla, että se alkaa häiritä minua, ja joudun virkkaamaan tämän murheenkryynin vielä kertaalleen.
Neuvolakortin kannet
Onhan tämä nyt sitten ollut työn alla jo melkein vuoden. Nyt kuitenkin 1-vuotisneuvolaan saadaan neuvolakortin mukaan uudet kannet 🙂 Tämä on nyt mitoitettu niin, että sinne mahtuvat myös vanhempien vanhanmalliset kortit mukaan. Alkujaan tein oman lokeron Kela-kortille, mutta lokero tuli vahingossa väärälle puolelle, ja purin sen pois. Hyvä tuo on näinkin.
Omakotihaaveita
Päätin toisen pääsiäispäivän kunniaksi lähteä kierrokselle omalle tontille. Vilhokaan ei ollut käynyt siellä sitten viime syksyn, joten olihan se jo senkin puoleen korkea aika suorittaa pienimuotoinen ekskursio luontoon.Hurautimme mummin luota tontille, jonka luona kiepsautin Vilhon selkäreppuun. Ensin tarkastimme pellon, joka olikin pahan vallassa. Sinne olisi ihan pakko mennä tänä keväänä siivoushommiin, jos haluaa, että siellä kasvaa tulevina kesinä muutakin kuin ohdakkeita ja pujoa. Viime kesänä niitto jäi käytännössä tekemättä. Yhden kerran ehdimme peltotöihin, emmekä silloinkaan kovin pitkäksi aikaa. Naapuriin olikin nyt noussut uusi omakotitalo. Se ei lainkaan helpottanut mun hirmuisena vellovaa omakotitalokuumetta. Hehän ostivat tontin meidän jälkeemme! Epäreilua! Jotain omakotitaloon viittaavaa tontilta sentään löytyi, nimittäin sähkökaappi ja johtorulla. Jee ja vau! Alla siis uusi näkymä tontin eteläreunalta pohjoiseen. Kun pelto ja sinne istutetut puut oli tarkastettu, lähdimme tarkastamaan metsän. Viimetalvinen myrsky oli jättänyt jälkensä myös meidän metsäämme. Pieniä puita oli nurin muutama, ja ylempänä kallion päällä myös pari vähän isompaa…