Uusiomatto
Koska ensimmäinen tästä kuteesta virkattu matto oli yksinkertaisesti kamalan ruma, täytyi minun tehdä uusi parempi. Ruma matto jäi ylimääräiseksi, kun vaihdoimme kotona sisustusta ja huonejärjestystä. Matto ei enää mahtunut/sopinut uuteen makuuhuoneeseen, joten se ajautui olohuoneeseen odottamaan tuomiotaan. Siellä huomasin harmaan kuteen olevat täsmälleen samaa sävyä kuin aiemmin virkkaamani harmaa matto. Niinpä päätin purkaa maton ja virkata siitä uuden pyöreän maton olohuoneeseen toisen harmaan kaveriksi. Ohje on Kangasaitan.
Tuunausprojekti
Eihän tätäkään olisi tarvinnut tehdä, eikä varsinkaan nyt, mutta kun sopiva kangas osui kohdalle ja olimme vieläpä viettämässä lomaviikkoa äitini luona (jossa ei siis Vilhon päikkäreiden aikana ole valtavasti tekemistä sisällä…) niin näin siinä sitten kävi. Purin siis ensimmäisenä vanhan (ruman ja kulahtaneen) sitterin kankaat palasiksi. Alla on siis lähtötilanne: Vanhoja kankaita apuna käyttäen leikkasin uusista kankaista sopivat palat. Uusiokäytin pehmusteet, sillä ne olivat ihan hyvässä kunnossa, ja ne sai ehjinä purettua kankaiden välistä. Rasittavat kantokahvat jätin pois, sillä en ikinä tajunnut niiden funktiota. Minusta oli valtavan helppoa vain ottaa sitterin reunasta kiinni ja nostaa se muualle… Meillä kantohihnat olivat siis aina vain tiellä sen vähän, mitä tuota nyt ylipäänsä käytettiin. Alapuolen kankaana on vanhaa tipunkeltaista lakanaa, josta tein jo leikkimatonkin aikoinaan. Päällinen on Majapuun iki-iki-ihanaa autokorjaamoa. Kankaan tausta on kauniin harmaa, vaikka se kuvissa näyttää sinertävältä. ”Turvavyöt” ovat irrotettavat, sillä en muista, olivatko ne Vilholla ikinä käytössä. Kuvassa ne ovat…
Marianne rantateltassa
Äitini sai vuosi sitten eläkkeelle jäädessään lahjaksi sadan euron lahjakortin Eurokankaaseen. Jotain hän oli sillä ehtinyt ostaa jo aiemmin kuluneen vuoden aikana, mutta lahjakortissa oli jäljellä lähes 60 euroa. Eräänä toukokuisena torstaina tuli puheeksi kangasostokset, ja keskustelun seuraksena äitini muisti lahjakortin. Kortti oli menossa umpeen kahden päivän päästä. Sovimme siis siltä istumalta treffit Eurokankaaseen seuraavaksi päiväksi. Eurokankaasta löysin äidille upeaa petrooliväristä silkkiä, mutta sen hinta vuorikankaineen jäi vielä viidenkympin huitteille. Minun oli siis pakko etsiä jotain itsellenikin. Hain ja hain ja hain, mutta mikään ei miellyttänyt. Lopulta menin käymään vessassakin, jonka jälkeen silmiini osui tämä Marianne. Trikoo on ihanan pehmeää ja joustavaa, juuri sellaista, josta tulee täydellisen mukava ja helppotöinen kesämekko. Ompelin tämän ilman kaavoja. Mittailin itsestäni strategiset mitat, piirsin suunnitelman paperille ja saksin kankaat. Ompelin ja sovitin, ompelin ja sovitin. Ja siitähän tuli mitä mainioin. Yläosa on vähän iso, mutta oletettavasti tulen tässä tulevaisuudessa kasvamaan siltä(kin) osastolta 😉 Tämä tuli jo…
Hippikukkia minikoossa
Hupsista, näiden minivaatteiden tekoon voisi aika helposti jäädä koukkuun. Metsolasta tarttui tuossa kerran mukaan mm. tätä ihanaa klassikkoa, nimittäin hippikukkaa. Että se voikin olla niin nättiä 🙂 Kaavojen piirtämiseen katsoin mallia yhdestä vanhasta potkupuvusta, jonka löysin kaapista. Toivottavasti tämä sopii saajalleen. Seuraavalla kerralla kantatessani näin pientä vaatetta, pitää kyllä jaksaa vaihtaa peitetikkikoneeseen kapea tikki. Leveä näyttää näin pienessä vaatteessa ihan hupsulta varsinkin, kun taite ei ole täysin tasaleveä…
Mustikoita
Mustikkavelour tarttui jossain vaiheessa mukaan Käpyseltä. Ajattelin alkujaan, että kangas on liian vauvamainen, mutta eihän se ollut. Suurimmaksi ongelmaksi muodostui sopivanvärisen vihreän kankaan löytäminen tämän kaveriksi. Eurokankaassa vihreä velour näytti ihan oikeanväriseltä mustikan rinnalla, mutta eipä se enää päivänvalossa sitä ollutkaan. Ennen tätä vihreää tilasin jo yhtä vihreää velouria Itävallasta, mutta sekään ei ollut oikeaa sävyä. Helpoimmalla olisin päässyt, jos olisin vain tyytynyt tummansiniseen, mutta se olisi minusta ollut liian synkeä vaihtoehto. Kaavat ovat uusimmasta Ottobresta (4/2013), mutta haalareiden kaavaa muutin vähän. Ne olivat alkujaan leveämmät ja lyhytlahkeiset. Molemmat ovat kokoa 104, sillä haluan näiden mahtuvan Vilholle vielä syksylläkin. Esimerkiksi perhossetti on koossa 98, ja se on ihan jämptin kokoinen. Ainakaan t-paitoja en viitsi noin pieninä tehdä enempää. Mutta olihan pojalla 2-vuotisneuvolassa huhtikuussa mittaa jo 95,5 cm, joten ihmekös, jos 104 ei enää näytä ihan valtavalta. Hupparissakin vain huppu on iso ja hartia leveä. Huppariin uskaltauduin ensimmäistä kertaa ompelemaan peitetikit…
Project Savaway
Tämän ompeluhaasteen ideana on valmistaa joko tietyllä teemalla tai tietystä kankaasta jotain kahdessa tunnissa perjantai-iltana klo 21-23. Tällä kertaa yllätyskangaspaketin sai tilata muutaman euron hintaan Ikasyriltä. Omasta paketistani paljastui ihanaa oranssia kirahvia, joka sopi paremmin kuin hyvin Royal-tuotteen äitienpäiväalennuskankaan kanssa. Kaapista löytyi vielä täydellisen väristä resoriakin 🙂 Pohjana on raglanpaidankaava, jonka etukappaleen olen muuttanut. Yläosa on siis kietaisumallinen. Tälle kankaalle malli oli kuitenkin vähän huono, sillä kangas on vähän turhan tukevaa. Paita on KUUMA. Ehkä se talvella menee paremmin. Tämä on siis myös potentiaalinen imetyspaita 😉 Takaa tämä on niin kiva, että mielessäni kävi muutamaan kertaan tuosta etuosasta luopuminen.. Tulppaanikangasta on vielä sen verran, että voin muuttaa tämän, jos malli on käytössä ahdistava.
Perhospoika
Tässä seuraavat perhoset 🙂 Tällainen pieni kesäinen setti syntyi Ikasyrin perhosista pojalle. Kaavat ovat uusimmasta Ottobresta (3/2013). Tämäkin on aivan mielettömän ihana, sekä äidin että pojan mielestä! Tästä piti tulla kesäyöpuku, mutta Vilho ei halunnut riisua sitä enää pois, joten näköjään se jäi päiväkäyttöön 🙂
50 lukijaa!
Tervetuloa viideskymmenes lukija ja kaikki muutkin! Onpa ihanaa nähdä, että teitä on jo näin paljon 🙂 Käsitöiden teko takkuaa, kun täytyy tehdä töitä.. Minun täytyy tehdä toukokuussa täysiä työviikkoja, jotta saamme kesäkuun ensimmäisellä viikolla pojan hoidon järjestettyä jotenkin. Hoitotätimummi nimittäin lähtee lomamatkalle silloin, ja mieheni sai yllättäen kesätöitä. Koitan siis tehdä nyt itselleni mahdollisimman monta vapaapäivää. Ihana mustikkaveloursetti odottaa Royal-tuotteen pakettia, jossa on (toivottavasti) sopivanvärinen vetoketju huppariin. Housut ovat jo pientä kuminauhan kiristystä vaille valmiit. Löysin vihdoin netistä mallikuvan ikuisuusprojektistani. Teen siis yhä jo joskus aiemmin mainitsemaani pitsineuletta. Malli on Rowanin Honeysuckle: Oma tekeleeni on vasta tällainen mytty: Itse asiassa se on jo vähän tuota kuvaa pidemmällä, viimeinen pitsikuvio on jo menossa. Tosin hihat tuohon pitää sitten vielä tehdä… Ehkä yhden suurimmista käsitöihin liittyvistä kauhunhetkistä koin noin viikko sitten, kun rakas lapsukaiseni selkäni takana sanoi yhtäkkiä ”LEIKKAA!!” ja samalla kuului saksien ääni. Sakset oli tähdätty KESKELLE pitsineulettani. Onni onnettomuudessa oli,…
Kukkia äidille!
Saa nähdä, tuleeko tästä mekosta samanlainen klassikko kuin edeltäjänsä! Olen perinyt alimpana olevan pallomekon äidiltäni, joka ompeli sen joskus 60-70-luvulla. Itse olen kulkenut siinä jo ainakin 15 vuotta. Nämä vuodet – ja vuosikymmenet – ovat jättäneet siihen jälkensä. Langannousuja on paljon, olkaimet melkein katki kuluneet, vetoketju osittain rikki ja takapuolessa on vaalensinistä maalia muistona opiskeluaikojen sinisistä huonekaluista. Alunperin suunnittelin mekon purkamista. Pyörittelin mekkoa käsissäni, laskin taas odottamaan, soitin äidille ja mietin taas. Lopulta en voinut purkaa mekkoa. Se on liian iso osa omaa nuoruuttani 🙂 Purin vanhasta mekosta vain yläosan ja siinä olevan muovirenkaan. Jos joskus törmään toiseen samanlaiseen renkaaseen, voin helposti ommella sen alkuperäiseen. Uuden kukkamekon kaavat on siis piirretty vanhaa mallina käyttäen. Helma kuitenkin piteni ”äitimittaan”, vaikka oma äitini on pitänyt alkuperäistä vielä kahden lapsen äitinä 70-luvun lopussa. Kankaana on Metsolan joustofrotee.
Perhosia vatsalla
Ikasyrin ihanat perhoset lensivät suoraan sydämeeni! Kun vielä satuin kuulemaan, että ne ovat samaa superpehmeää luomujerseytä kuin leijonatkin, päätös oli tehty. Tätä meille, ja mieluiten mahdollisimman paljon 🙂 Aika pitkä pätkä tätä vihreää ja samaa harmaana odottaa vielä leikkuuta ja ompelua. Mallia otin edellisestä ompelemastani topista mutta levensin helmaa A-malliseksi. Tämä on I-H-A-N-A!