Ikioma linnunratani
Sain tällä viikolla postipaketissa palan Linnunrataa Käpysen verkkokaupasta. Rakastuin kuosiin ensisilmäyksellä, ja tunne vain voimistui, kun sain kankaan käsiini. Kangas oli myös siinä suhteessa harvinaislaatuinen, että heti paketin avattuani näin mielessäni tulevan tunikan. Ja tässä se nyt on toteutettuna. Oranssin Linnunradan kaverina on samassa paketissa kotiutunutta ruskeaa trikoota sekä aiemmin Raision Linnan-Kankaasta ostamaani ruskeaa resoria. Kaavojen pohjana oli aiempien tunikoiden kaavat. Muutin tämän yläosan vain kaarrokkeelliseksi, sillä en halunnut oranssia liian lähelle kasvoja. Resorin lisäsin helmaan vasta sovitettuani kanttaamatonta paitaa. Jotenkin paita näytti loppuvan kesken ja vartalo-osa oli jotenkin löysän näköinen. Tuo ruskea raita helmassa rytmittää värejä kivasti. Kaavojen hihanpituutta lisäsin likimain 15 cm, sillä halusin gorillankäsilleni varmasti riittävän pitkät hihat. Nekin ovat nyt ihanan pitkät – hihat nimittäin! Miten voikin kesäloma painaa ihmisen näin ryhdittömäksi! Onneksi ensi viikolla alkavat taas omat tanssitunnit, ja tämä pitkä ruoto on vedettävä taas suoraksi oppilaiden edessä. Hävettävän huonoryhtinen kuva.
Perusvaatteita ja yhdet villasukat
Tarkoituksenani oli tehdä yhdet legginsit, mutta sitten homma karkasi käsistä. Sain lähes kaikki vaatteet saumuroitua kasaan aamupäikkärien aikana noin tunnissa. Tehokasta, sanoisinko! Vain peitetikkaukset ja osa resoreista jäi iltatyöksi. Retronorsukankaasta tehty setti on Ottobren numerosta 6/2010. Housut ovat Pitkä Jussi ja paita Villi Viikinki -kaavoilla, molemmat koossa 92. Aioin ensin tehdä yhdet housut testimielessä Jätti-Rätin kankaasta, mutta sitten totesin tekeväni samalla vaivalla toisetkin. Molemmissa legginseissä – tai pitkissä kalsareissa – sininen trikoo on Ikasyrilta ostettua Moonkidsin 2-laatuista superpehmeää ohutta trikoota. Resorit ovat omista varastoista, ja retronorsun ostopaikka on unohtunut, sillä olen ostanut sen jo joskus ajat sitten. En ole oikein lämmennyt tuolla kankaalle aiemmin. Nytkin käytin sen vain siksi, etten keksinyt, mistä muusta nuo ompelisin. Nyt täytyy kuitenkin myöntää, että hyvännäköiset noista tuli (jos kaula-aukon kiertävää resoria ei lasketa…). Vihreät dinopaidat syntyivät sivutuotteena, kun odottelin pojan nukahtamista. En voinut alkaa heti huristella koneella, vaan piti keksiä jotain hiljaisempaa puuhasteltavaa, joten…
Kelta-ruskea välikausi
Jämäpaloista kootut välikausihaalarihousut valmistuivat vihdoin. Olin inspiraation puutteessa siirtänyt niiden tekoa jo viikkoja. Tein housut jo kertaalleen lähes valmiiksi, mutta totesin niiden olevan rumat ja epäkäytännölliset ja purin ensimmäisen yläosan pois. Alkujaan yläosassa oli taskujen (ja takin) kukkakangasta. Kangas oli kuitenkin ensinnäkin liian levoton ja toiseksi pul-kangasta. Aloinkin miettiä, että kaksi pul-kankaista vaatetta päällekäin taitaa olla turhan hiostava yhdistelmä. Ruskean collegeni oli käyttänyt onnettomaan hupparikokeiluun (joka ei ehkä koskaan valmistu…), mutta laatikosta löytyi jo muutamassa aiemmassa ompeluksessa käyttämääni mangonkeltaista paksua ja pehmeää collegea. Housujen alaosa on kantotakissa ja viimevuotisessa vk-puvussa käyttämääni laminoitua mikrokuitukangasta. Sitä oli jäljellä tasan tuon verran, mutta tulipahan käytettyä loppuun. Taskut ovat takin kukkakangasta, samoin kuin lahkeiden kuvioraidatkin. Toiseen lahkeeseen ompelin mieheni ehdotuksesta heijastintereen. Henkselien klipsit ovat ilmeisesti mummini peruja ja vetoketju löytyi omista kokoelmistani. Myös housujen alaosan tikkikangas oli aiempien ompelusten ylijäämää. Oikeastaan vain yläosan trikoovuori on ennen käyttämätöntä kangasta.
Vähän vaaleanpunaista
En tiedä, tuleeko jokaisen poikalapsenäidin elämässä hetkiä, kun vaan täytyy saada tehdä jotain VAALEANPUNAISTA. Minulle se hetki tuli nyt. Tällä kertaa vaaleanpunaista settiä ei saa kuitenkaan Vilho vaan Vilhon serkkutyttö. Toivottavasti yllätyslahja on mieluinen.. Housut on tehty OB:n 4/2012 Rainy Sky -kaavalla. Tosin kaavaan on tehty lukuisia muutoksia. Housujen pituus on koosta 74, leveyttä piirtelin riittävästi täsmäämään saamiini mittoihin (enemmän kuin kaavojen suurimmassa koossa). Perusmalli ja polvien rypytykset ovat kuitenkin kaavasta. Taskut piirsin ihan omasta päästä ja lopulta lisäsin vielä resorit, sillä en halunnut ahdistavaa kuminauhaa vyötäröä puristamaan. Pipo on ommeltu taskutrikoosta Me&I:n solmupipon mallilla. Kyseinen Me&I-pipo mahtuu vielä meidän pian 1,5-vuotiaalle, joten ajattelin, että sen täytyy mahtua myös 5-kuukautiselle serkkutytölle 🙂
Pientä rymsteerausta
Tässä joku viikko sitten sain äidiltäni kahden metrin palan käyttämättä jäänyttä Marimekon Kaivoa. Muistelin, että olohuoneemme huonekorkeus on ikkunoiden luona normaalia huomattavasti matalampi, ja kuvittelin, että kahden metrin pala kangasta riittäisi yksinään täyspitkäksi verhoksi. Eihän se huone tietystikään nyt ihan niin matala ollut. Onneksi muistin ostaneeni joskus mustan lakanan, joka sattuneesta syystä oli jäänyt lähes täysin käyttämättömäksi. Lakana löytyi lopulta äitini liinavaatekaapista ja pääsin hommiin. Leikkasin 10 cm:n suirot jokaiselle sivulle. Ulkoreunoihin tein sentin levyiset tuplakäänteet ja yläreunaan ompelin Eurokankaasta ostamani verhonauhan. Mustan kantin kulmat on ommeltu viistosti yhteen – ja tällä kertaa jopa siististi! Ajatuksena taustalla oli harjoitella puuvillapalojen yhdistelyä, sillä aion jossain vaiheessa ommella Vilhon ”isoon” sänkyyn tikkupäiväpeitteen.Vähän tuo olohuone alkaa olla RUSKEA, mutta eihän siinä mitään, ruskea on ihan hyvä väri 🙂 Työhuoneeseemme ostimme kaksi Ikean pöytää. Nyt voimme istua illat samassa huoneessa omilla työpisteillämme. Mikään paras mahdollinen ratkaisu tämä ei ole kummallekaan, mutta paremman puutteessa menettelee.…
Keltainen kirahvisetti
Kirahvikankaan jämistä syntyi vielä Vilholle paita ja pipo – ja hyvätpä syntyivätkin! Ensikokeilussa tämänaamuisessa muskarissa vaatteet keräsivät katseita ja vähän kehujakin. Kysyttiinpä jopa, myynkö näitä jossain. Kirahvipaita (OB 6/2011, Toy Dog) oli odotellut työpöydällä kasausta jo jonkin aikaa. Minulla ei kuitenkaan ollut sen enempää sopivaa keltaista kuin ruskeaakaan resoria. Kesällä ostamani tummanruskea resori osoittautui kotona suklaanruskeaksi pippurinruskean sijaan, eikä se ole nyt sopinut oikein mihinkään. Pippurinruskeaa resoria myyvistä verkkokaupoista otetaan siis vinkkejä vastaan… Eilen illalla ompeluhuonetta siivotessani törmäsin aiemmin ompelemiini velourhousuihin, jotka odottivat vyötärökuminauhaa. (Niissä käyttämäni Jättirätin lörppöresori ei riitä pitämään housuja ylhäällä.) Olin heittänyt puolitekoisen paidan kyseisten housujen päälle. – Ja siitä se ajatus sitten lähti… Huomasin, että paita housut sopivat vallan erinomaisesti yhteen ja keksin kokeilla paitaan punaista resoria! Ainakin kotoa löytyvistä vaihtoehdoista tämä oli ehdottomasti paras. Ruttupipo on vähän liian pitkänmallinen. Leikkasin tämän valmistumisen jälkeen kaavasta (OB 4/2012) reilun pätkän pois, etten tee toista yhtä isoa pipoa.…
Kankaita Saksasta
Hain tänään omat Saksan kimppatilauksen mukana Michas Stoffeckelta tulleet kankaani kotiin, ja tältä ne näyttävät: Sydänapila ja sydänpilvet ovat ihania, mutta tuo keltainen tähtikangas oli pettymys. En pidä tummimman tähden persikkaisesta sävystä lainkaan. Pitää nyt vielä vähän makustella tuota ja miettiä sitten, josko saisin sen vaihdettua mieleisempään.
Sydänhuppari
Ostin tämän ihanan sydänvelourin joskus viime syksynä, luultavasti Ikasyrilta. Alkujaan siitä piti tulla jotain paljon pienempää, mutta aika kului, ja kangas lojui lähes koskemattomana laatikossa. Kankaasta oli leikattu vain yksi sydän applikaatiota varten sekä etuosa epäonnistuneeseen paitaan. Tässä eräänä iltana aloin käydä läpi college-velourvarastoani ja törmäsin tähän. Pyörittelin Ottobren Panda-hupparin kaavoja 55 senttiä korkealla ja vajaalevyisella kankaanpalalla puoli tuntia, kunnes lopulta sain kankaan riittämään. Kuten edellisessäkin Pandassa tein tähänkin kaaritaskut. Lisäksi lyhensin – pakon edessä – hihoja ja laitoin niihin pitkähköt resorit. Huppari on kokonaan vuoritettu Jättirätin raitatrikoolla. Taskujen kohdalla sattui pienehkö ajatusvirhe, jota en lähtenyt korjaamaan. Sen seurauksena helman kääntäminen oli kuitenkin mahdotonta, sillä sekä vuori että päällinen oli ommeltu sivusaumasta yhteen saumaan. Koska vetoketjukin oli vähän pitkä, päätin tehdä helmaankin resorin sekä kantata etureunan resorilla. Kaikesta puljaamisesta huolimatta – tai sen ansiosta – tästä tuli kuitenkin minusta oikein onnistunut. Etukantin alareuna ei ole kaunein mahdollinen eikä vuorin raidoitus…
Pikkuhousut pienelle
Oi, mitkä söpöt pikkuhousut onnistuinkaan tekemään! Olen turhautuneena kierrellyt kauppoja etsien riittävän pieniä pikkuhousuja. Tytöille pieniä housuja olisi kyllä tarjolla, mutta poikien 90-senttiset pikkuhousut ovat armottoman suuria. Ilmeisesti näin pienipyllyisen pojan pitäisi vielä kulkea kaiket päivät vaipoissa.. Mallina näihin oli vanhat hyviksi havaitut pikkuhousut. Lahkeensuut – vai mitkä jalanreiät nuo nyt ovatkaan – ovat napakankokoiset ja pienet vahingot pysyvät housuissa. Löysissä boksereissa on se huono, että sekä pienet että isommatkin vahingot valuvat suoraan jalkaa myöten lattialle. Näissä on myös kaksinkertainen haaraosa, joten pikkulirut eivät välttämättä kastele heti koko vaatekertaa. Vähän turhan korkeat näistä tuli, sillä näiden alle ei ole tarkoitus laittaa vaippaa. Mataloitan kaavoja todennäköisesti hiukan, jonka jälkeen alkaakin sarjatuotanto 🙂 Kangaslaatikoissani lojuu valtavasti pieniä kankaanpaloja, joille ei juuri tämän järkevämpää käyttöä ole. Sitä paitsi näiden teko ei montaa hetkeä vienyt. Tosin kuten näkyy, saumuri teki taas vähän hyppytikkiä, eivätkä langankireydetkään olleet viimeisen päälle oikein säädetyt..
Pitsihuivi 30-vuotiaalle
Tässäpä tämä melkein tilaustyönä tehty synttärilahja. Sain epämuodollisen tilauksen virkatusta hartiahuivista jo vuosi sitten, mutta homma jäi pelkän puheen tasolle. Nyt, kaverin 30-vuotissyntymäpäivän lähestyessä, muistin tuon pitsihuivikeskustelun. Selasin ensin kaikki mallilehdet läpi etsien nopeaa, helppoa ja kivannäköistä mallia, mutta tuloksetta. Facebookin Neulonta-ryhmästä sain kuitenkin vinkkiä Ravelry-sivustosta, josta tämä malli lopulta löytyi. Kierroksia huivissa on aika paljon enemmän kuin ohjeen mukaan pitäisi, sillä huivi meinasi jäädä aivan liian pieneksi. Aika hieno siitä kaikessa yksinkertaisuudessaan kuitenkin tuli, ja saaja oli valtavan iloinen lahjastaan.