Kuuden euron bolero
Sain vihdoin valmiiksi jo aikaisin kesällä aloittamani boleron. Into ehti lopahtaa monta kertaa, mutta kyllähän se lopulta valmistui. Boleron hihoissa ja helmassa on pieniä hopeahelmiä lankaan pujotettuina ja muut osat ovat pitsineuletta. Reunat on huoliteltu virkkaamalla. Napin piti ensin olla vaalea, mutta valitsemani nappi olikin lopulta liian pieni, joten kaivoin kätköistä tuollaisen valtavan mustan möllykän. Ajattelin kyllä vaihtaa sen jossain vaiheessa helmenharmaaseen nappiin. Suurin syy napin vaihtamiseen on ehkä kuitenkin se, että näitä isoja mustia perintönappeja minulta löytyy kokonaiset kolme kappaletta, ja ajattelin käyttää ne jonain päivänä vaikkapa bleiseriin. Bolero on neulottu Novitan Rose-langasta ja sitä kului 3 kerää. Kovin hinnakasta tuosta ei siis tullut, sillä yhden kerän hinta oli Tarjoustalossa 2 €. Sen puoleen sillä ei kai ole väliä, että en erityisesti pidä boleroista 😀 Nyt työn alla onkin jo seuraava työ. Vuorossa on puuvillalangasta neulottu tunika. Siitä piti tulla kesäpaita jo täksi – vai onko se jo viime…
Jännittäviä keitoksia!
Innostuin taas eilen kerämään metsästä värjäystarpeita. Ajatuksena oli alkujaan etsiä värjäyssieniä, mutta eihän noissa meidän kuivissa metsissä mitään sieniä ole. Päädyinkin sitten omalla metsänomistajan luvallani kerätä värjäämistä varten jäkäliä. Toiseen pussiin sain 550 g hirvenjäkälää ja toiseen 130 g sormipaisukarvetta (alla olevassa kuvassa oikealla). Hirvenjäkälän kanssa ei ollut mitään ongelmaa, sitä kasvoi omalla kalliolla vaikka kuinka, mutta tuo karve sen sijaan olikin hieman haastavampi. Sormipaisukarve on nimittäin sitä jäkälää, jota kasvaa puiden oksilla.. Toisin sanoen sitä sai nyppiä loputtomasti, eikä painoa tullut millään. Kaiken kaikkiaan sitä olisi tarvittu jotain 700 g. Ajateltiin sitten käyttää tuo kerätty karve lisävärinä johonkin toiseen soppaan, näillä näkymin porkkanan naattien kanssa. Hirvenjäkälän Miska siisti ja pilkkoi kattilaan ja sitä keiteltiin siinä lauantaina sitten 2 tuntia. Haju oli uskomaton. Tosin pahempi se oli kyllä tänään. Hajun perusteella ei jäänyt epäselväksi, että jäkälät ovat lähempää sukua sienille kuin sammallille.Tänään hirvenjäkäläsoppa oli muuttunut limaiseksi ruskeaksi mössöksi, joka haisi…
Hilma pihakissa
Hilma kävi rokotuksessa 10.8. ja nyt se on saanutkin ulkoilla enemmän. Se on kulkenut mukana joka paikkaan ja ollut muutaman yön jo mumminkin luona, ihan ongelmitta. Ainut pelottava asia siellä on koira. Ilmeisesti jo Sebun haju saa sen varautuneeksi ja Hilma viettääkin suurimman osan vierailuajoistaan sohvien ja pöytien alla, mahdollisimman hiljaa ja huomaamattomana. Myös lapset ovat lähes yhtä pelottavia kuin koirat. Aikuisten seurassa paniikkia syntyy vähän harvemmin. Kuitenkin myös kotona Hilma saattaa majoittua mistä syytä milloinkin sohvan tai kaapin alle kyyristelemään. Kiinni se ei silloin anna ja pakenee meitä. Mutta sitten toisena päivänä Hilma makaa pitkänä pötkönä omalla paikallaan olohuoneen sohvalla ja rukki lähtee käyntiin heti, kun kissan viereenkään menee. Mun päivitellessä kissan toimintaa Miska kuitenkin kommentoi, että miksi mä sitten pienenä leikin pikkueläimillä yksin kaapissa.. Että kai sitä emäntä sitten muistuttaa kissaansa ja toisin päin. Olenhan minäkin toisena päivänä sosiaalisempi kuin toisena… Näissä kuvissa Hilma tarkkailee kotipihaa. Se ei…
Viimeisen kesälomaviikonlopun puuhasteluja
Viimeinen kesälomaviikonloppu herätti taas ompeluhimon. Koneet olivat tanssipuvun ompelun jäljiltä jääneet keittiön pöydälle levälleen, joten kynnys aloittamiseen oli riittävän matala. Päätinkin ommella ompelukoneelle ja saumurille suojahuput, kun kerta siinä pöydällä vielä pölyttyivät. Ompelukone, joka kuvassa on vasemmalla, sai olohuoneen verhonjämistä hienon suojahupun vanhan muovirepaleen tilalle. Mummin perintösaumurin huppu ei sitten ollutkaan niin yksinkertainen. Ihme ulokkeita joka suuntaan. Tein sitten hupusta melko suoraviivaisen ja jätin turhat mittailut väliin. Saumurilla oli aiemmin suojanaan vain repeillyt ja revitty muovipussi ja poljinkin oli aina hukassa. Nyt suojahupussa on sivutasku, johon sähköjohdot ja poljin kätevästi sujahtavat. Vielä, kun koneeseen saisi jotenkin jälkiasennettua roskankerääjän, se olisi oikein hyvä. Tänään katselin pöydälle jääneitä tilkkuja ja mietin, josko vihdoin olisi aika tehdä se nuppineulatyyny, josta ole haaveillut jo vuosia. Aiemman tein joskus liki kymmenen vuotta sitten, kun sain ompelukoneeni. Se oli niin lituska jo alunperin, että tavalliset pikkuneulatkin pistelivät tyynyn läpi puhumattakaan pitkistä nuppineuloista. Nyt kaikki neulat on…
Urho tuli taloon ja muuttui Hilmaksi
Urho-kissa muutti meille Mynämäen Kivikylän lapsuudenkodistaan 12-viikkoisena taaperona sunnuntaina 1.8. Kisu ei vaikuttanut ollenkaan nimensä mittaiselta mieheltä, mutta syykin paljastui meille viikon mittaan. Aluksi Urho pelkäsi meitäkin ja vietti mieluiten aikaansa sohvan alla. Torstai-iltana aloimme pohtia miten kissan sukupuolen näkee. Google osasi kertoa ihan havainnoivien kuvien avulla miltä näyttää poika- ja tyttökissan hännän alla. Sohvan hämärissä ihmettelimme Urhon hännän alusta ja lopulta meidän piti viedä kisu keittiön työvalon alle. Ja kyllä. Meidän Urho onkin tyttö. Aloimme käydä läpi tyttöjen nimiä. Ei nyt sentään voi Manu-äidillä olla Urho-tytärtä… Tänä aamuna Urho muuttui Hilmaksi pitkien pohdintojen päätteeksi.
Lauantai Korteniemen perinnetilalla
Aamu käynnistyi valtavalla allergiakohtauksella, sillä en ollut muistanut syödä antihistamiineja eilen (enkä ehkä toissapäivänäkään). Aluksi ajatus rukiin puintiin lähtemisestä tuntuikin siksi melkein pelottavalta. Lähdimme kuitenkin aamupäivällä Korteniemen perinnetilalle Tammelaan. Automatkan aikana histamiinit alkoivat jo purra ja Forssan lähestyessä henki kulki jo. Korteniemen perinnetilalla oli tänään ohjelmassa perinteinen rukiin leikkuu. Saapuessamme Korteniemeen taivaalta tihuutteli kuitenkin vettä. Tupa oli täynnä soppaa ja puuroa maistelevia talkoolaisia ja turisteja sadetta pitämässä. Savusaunan lämmittäminenkin oli vielä kesken, joten saunomisellakaan ei voinut päivää aloittaa. Päädyimme sitten jonon jatkona kahvittelemaan kunnon pannukahvit mustikkapiirakan kera. Rukiin leikkuuta odotellessa kävimme pienellä pihakierroksella. Huussin takaa löytyikin komean kokoisia kanoja ja pari kukkoa. Kunnioitusta herättävän suuret kanat käyskentelivät pihan perällä vapaasti, vain kukko oli niitä siellä paimentamassa. Aidan takana näkyi muutamia lampaita ja pari karitsaa päiväunilla, mutta vuohia tilalla ei tällä kertaa tainnut olla. Kaikki perinnetilan eläimet ovat vanhoja suomalaisia maatiaisrotuja. Samoin viljeltävät kasvit ovat perinteisiä vanhoja lajikkeita. Ruispellosta löytyi myös…
Kaksin verroin väriä lankoihin
Tämän päivän aloitustilanne oli tämä. Langat ovat siis vasemmalta lukien Novitan Florica, Huopanen ja Nalle. Värjäykseen käyttämäni piertaryrtit keräsin Miskan kanssa tienvarsilta Maariasta, Orikedolta ja Nousiaisista. Kukinta on juuri nyt parhaimmillaan useimmissa paikoissa, joten kukkien löytäminen ei tuottanut varsinaisia vaikeuksia. Ensimmäiseen pataan pietaryrttien seuraksi pääsi pieni nippu vesiheinää autotallin takaa. Kukat likosivat värjäysvedessään noin tunnin ennen keittoa. Sillä välin kävin keräämässä kasvimaalta vanhat raparperit ja autotallin takaa vesiheinät keitoksiani varten. Raparpereja varten ompelin äkkiseltään vanhoista sideharsoräteistä ison pussin. Pilkoin raparperit pussiin ja pistin pussin kattilaan kiehumaan. Raparperista tuli veikeän väristä lientä, nimittäin punertavan ruskeaa. Olin odottanut jotain vihertävää, sillä ohjeen mukaan raparperin piti värjätä langat vihreiksi. Pieni epäusko valtasi minut, ja päätin lisätä raparperikeitokseen vielä varmuuden vuoksi vähän alunaa, sillä huopalanka ei ollut saanut pelkästä raparperista lainkaan väriä. Ohjeen mukaan piertaryrtin kukinnot piti jättää liemeen koko värjäyksen ajaksi. Keitos näytti kuitenkin niin sotkuiselta, että päädyin siivilöimään sen mustaan pesupussiin, jolloin…
Kasvivärjäystä peltosaunioilla
Lainasin tuossa viime viikolla muutaman kasvivärjäystä käsittelevän opuksen kirjastosta ja siitä lähtien on sormet syyhynneet värjäyspuuhiin. Eilen sitten päätin tarttua toimeen ja lähdin äidin luo lankoja värjäämään. Koska minulla oli epäilyksiä värjäämisen onnistumisen suhteen, ajattelin aloittaa pienellä määrällä ja helposti saatavilla kasveilla. Valikoin kirjan (Aittomäki, Colliander, Kotiranta: Väriä luonnosta) ohjeista peltosauniolla värjäämisen. Samalla kun kävimme tontilla kastelemassa auringonkukat, leikkelin mukaan ison kasan peltosaunioita naapurin pellolta. Saunioista nypimme sitten Miskan kanssa saunioista kukat pois, sillä ohjeen mukaan väripataan piti laittaa vain varret ja lehdet. En tiedä oliko tuo tarpeellista, mutta ajattelin näin ekan värjäyskerran kunniaksi noudattaa ohjetta mahdollisimman tarkoin. Kun sauniot porisivat jo padassa, luin kirjasta, että kasvit tulisi kerätä ennen kukintaa parhaan värjäämistuloksen takaamiseksi. Aloin epäillä saunioiden värjäystehoa, sillä ne olivat jo kukintansa loppusuoralla. Päätinkin kerätä äidin kasvimaalta muutaman tillinvarren saunioiden seuraksi pataan. Sauniotillipadan tuottaman hajun kuvaaminen on melko vaikeaa, sillä niin pahalta soppa haisi. Eikä ulkonäkökään ollut liian houkutteleva,…
Väliniitto Uudenpellontien tontilla
Käytiin Miskan kanssa eilen vähän heinähommissa Uudenpellontien tontilla. Maisema olikin taas muuttunut sitten viime vierailun. Viime kerralla pellon päävärit olivat peltosaunionvalkoinen ja apilanpunainen. Nyt apilat olivat lakastuneet ja ruiskukat auenneet. Sauniot kasvoivat ja kukkivat villisti vieläkin. Jos meillä viimeksi oli vähän vaikeuksia erottaa pelto- ja kamomillasauniota toisistaan, niin nyt ero oli hyvinkin selkeä. Kamomillasauniot ovat kuvassa nuo puolet pienemmät tyypit etureunassa. Lisäksi niissä on melko voimakas kamomillan tuoksu, joka peltosaunioista puuttuu kokonaan. Viime kerran epäilyt aurankukasta osoittautuivat myös oikeiksi. Nyt kukka oli kasvattanut tunnusomaiset lehdet kukinnon ympärille, eikä enää jäänyt epäselväksi, mitä nuo hennot pienet violetit kukat olivat. Kuivaksi pelto tosin alkaa käydä, kun koko heinäkuun aikana ei ole kertaakaan tullut vettä. Savimaassa näkyi jo syviä railoja, ja auringonkukat olivat alkaneet kellastuttamaan jo muitakin kuin sirkkalehtiään. Jos nyt viikonlopulla ei tule taivaalta vettä, täytyy taas roudata sinne bemari perässä muutama kymmenen litraa vettä ja kastella edes nuo auringonkukat ja maissit.…
Bolero mohairvillasta
Aloittelin tämän neulomisen jo tuossa ennen kesälomaa, mutta verkkaisesti edennyt työ on yhä kesken. Boleron ”helma” ja hihansuut ovat kuvassa näkyvää sileää neuletta helmikoristein, mutta yläosa on kokonaan pitsineuletta. Lopuksi bolero olisi tarkoitus viimeistellä virkatulla reunuksella. Työ on jo ennakolta jumittumassa, sillä olen kopionut ohjeen käsityölehdestä joskus nelisen vuotta sitten, mutta en olekaan huomannut, että ohje olisi jatkunut vielä seuraavalla sivulla. Että hihojen ohje sitten vain puuttuu. Tarttis siis keksiä, mistä lehdestä oon tuon kopionut ja etsiä kyseinen läpyskä jostain… Noh, jos tämä alkaa tympäistä (vaara on havaittu jo), on minulla jemmassa jo kolmen seuraavan neuleen langat. Eli tulossa on vielä yksi pitsineuletakki, yksi puuvillaneule ja yksi pitkä lampaanvillatakki. Sitä minä vuonna nuo sitten lopulta valmistuvat ei sitten kukaan vielä tiedä.