Jäävuoria kolmessa koossa
Suunnittelin tämän kankaan syksyllä Vakka-Suomen työväenopiston kurssilla ja tilasin sitä kolmessa eri värissä villaneuloksena. Kuosin suunnittelu oli juuri niin vaikeaa, kuin olin ajatellutkin. Viimeisenä iltana ennen kurssin alkamista istuin keittiön pöydän ääressä epätoivoisena. Silloin 4-vuotias Vilho ilmoitti, että hän piirtää kankaaseensa jäävuoria. Luonnollisesti nappasin Vilhon idean, ja siinä me sitten istuimme vieretysten piirtämässä jäävuoria. Kurssilla muutin luonnokseni ruutupiirrokseksi ja kotona tarkastin vielä kuvankäsittelyohjelmalla, että kuviot asettuvat tasaisesti kankaalle. Kuvio onnistui yli odotusteni, ja olen enemmän kuin tyytyväinen siihen! Poikien villapaidat ompelin Ottobren Mr Bear trikoopaidan kaavalla, jota väljensin vähän. Isompi on koossa 122 ja pienempi koossa 98. Pääntielle laitoin tavallisen resorin, koska se ei kutita. Hihansuissa ja helmassa on joustoneuletta, joka tehtiin samasta langasta kankaan alkuun neulomisvaiheessa. Tikkasin käänteet peitetikkikoneen ketjutikillä. Turkoosissa paidassa siepparilankana on sininen kreppilanka, näkyviin jäävä lanka on turkoosi. Laitoin siepparilangaksi kreppilangan, sillä se on paljon tavallista lankaa pehmeämpi. Itselleni tein villamekon omalla kaavalla. Kaavan piirtäminen vaati…
Ystävänpäiväsukat
Neuloin ystävälleni lahjaksi sukat Hjertegarnin Basic-langasta. Malli on Niina Laitisen Emiliat, joiden ohje löytyy ilmaiseksi Ravelrysta. Sukat olivat helpot ja nopeat neuloa. Muutama virhe näihin jäi, mutta ne eivät haittaa käyttöä. Nämä ovat niin sievät, että minun on ehkä pakko tehdä tällaiset itsellenikin! Sukkien saajalla on vähän pienemmät jalat kuin minulla, joten hänelle nämä ovat toivottavasti sopivat. Minulle nämä ovat hiukan pienet, kuten kuvista näkyy. En ole kovin monia sukkia neulonut, mutta alan nyt ymmärtää, miksi näiden neulominen voi olla niin koukuttavaa. Sukat valmistuvatkin joskus toisin kuin neulepaidat, joiden tekeminen on yleensä kestänyt muutamasta kuukaudesta vuoteen! Näitä sukkia neuloessa tuli mietittyä kaikenlaista, ja tajusinkin, että sukkien saaja on ollut ystäväni jo 29 vuotta! Sehän on melkoisen pitkä aika!
Peruspaitoja pojalle
Ajattelin näitä kankaita ostaessani ehkä enemmän pikkuveljeä, mutta ne päätyivät isoveljelle käytännön syistä. Majapuun avoimista avoimista löysin vitosella palan tätä ihana ilmapallokangasta, josta tein pari vuotta sitten pojille vaatteita. Tämä on niin kaunis ja pehmeä! Olen jättänyt viime aikoina monet Majapuun avoimet väliin, vaikka matkaa varastolle ei ole paljoakaan. Ennen joulua siellä tyhjennettiin vanhoja varastoja, ja myyntiin tuli näitä ikivanhoja paloja. Tämän kankaan takia sain itseni liikkeelle ja onnistuin jopa saamaan sitä itselleni oikein sopivankokoisen palan. Molemmat paidat on tehty samalla kaavalla koossa 122. Näiden myöhästyneiden postauksien ongelma tuntuu olevan se, etten enää muista, mitä kaavoja käytin. Olen myös niin epäjärjestelmällinen ihminen, etten kovin lyhyellä varoitusajalla löydä käyttämiäni kaavoja mistään.. En tiedä, johtuuko se kankaasta vai mistä, mutta tuo Aarrekidin collegesta ommeltu huppari istuu paremmin kuin Majapuun joustocollegesta ommeltu paita! Mitään muuta eroa kuin huppu näissä ei pitäisi olla. Hupparin hupun vuori on leikattu isäni vanhasta Finnwearin trikoopaidasta. Se on…
Huppari miehelle
Ompelin tämän hupparin jo joskus syys-lokakuussa, kun mieheni sai uuden työpaikan. Huppari jäi kuitenkin lojumaan vaatehuoneeseen, enkä saanut sitä edes kuvattua. Tein tämän kaveriksi myös harmaan t-paidan Jätti-Rätin palalaaritrikoosta, mutta siitä en saanut otettua järkevää kuvaa. Tämä oli syksyllä sopivamman kokoinen, mutta kyllä tuo vieläkin päälle meni… Kaava on jostain vanhasta Suuri Käsityö -lehdestä, mahdollisesti 8/2008. En edes muista enää. Toivottavasti olen laittanut kaavat talteen, sillä tämä on yllättävän hyvä malli. Valitsin koon ja mallin vanhan paidan mitoilla. Taskuun piirsin kangasliiduilla tähden, jonka päälle tikkasin vapaasti koneella. Kangas on Jätti-Rätin eläväpintaista mustanharmaata collegea. Kuvattava sai itse valita kuvista mieleisensä ja se on tämä. Kuvastaa kuulemma hyvin sitä, miten mielellään hän on kameran edessä.
Joulukalenterisukat ja räsymattotunika
Sain tämän pitkään himoitsemani Verson Puodin Mummolan tuntu -joustocollegekankaan joululahjaksi. Olin jostain syystä aina aiemmin jättänyt kankaan aina ostamatta, kun sitä oli ollut myynnissä, ja harmitellut asiaa sitten jälkikäteen. Yhtenä joulukuisena aamuna kangas kuitenkin tupsahti Verson Puodin joulukalenterista alennukseen. Satuin juuri silloin olemaan äitini luona viemässä poikia hoitoon, eikä minulla ollut pankkitunnuksia mukanani. Hätä oli suuri, ja äiti lupautui ostamaan kankaan minulle – joululahjaksi. Koska gradun ensimmäinen osa (20 sivua) piti palauttaa tammikuun alussa, en ehtinyt joulukuun lopussa juuri ommella. Tämä onkin valmistunut tänään! Käsittämättömän nopeaa bloggausta tällä kertaa! Tämä on tehty samalla kaavalla kuin jättihapsutunika. Ensimmäisestä versiosta tuli kuitenkin kauhea makkarankuori massiivisella kauluksella. Siis kertakaikkisen hirvittävä. Muokkasin kaavoihin levennysosan sivuun ja leikkelin valmiin paidan alaosan uusiksi. Kyljissä on mustaa joustocollegea, helmassa edessä ja takana on mustaa resoria, kauluksessa on mustaa trikoota. Joskus kannattaa tehdä virheitä! Tämä on nyt ainakin sata kertaa parempi kuin alkuperäisessä mallissaan! Kaverina tunikalla on Niina…
Punaista ja harmaata
Eräänä joulukuisena päivänä Vilho ilmoitti minulle, että minun pitäisi pestä pyykkiä, koska hänellä ei ole yhtään paitoja. Pienen tarkastelun jälkeen totesin, ettei niitä paitoja niin montaa ollut pyykkikorissakaan. Olin syksyllä keskittynyt lähinnä pikkuveljen vaatteiden ompeluun, enkä ollut lainkaan käynyt läpi isoveljen kaappia. Poistin vähän ennen joulua poikien kaapeista pienet vaatteet, pienemmältä koon 86 ja isommalta koon 110, jolloin huomasin, ettei Vilholle jäänyt kaappiin kuin parit ehjät kotihousut ja joitain paitoja. Farkkuja löytyisi kyllä, mutta hänpä ei tykkää pitää niitä. Vilho on myös melko tarkka siitä, että vaatteiden pitää olla ehjiä, joten serkkupoikien vanhat polvista puhki kuluneet housut eivät kelpaa (ellen minä paikkaa niitä ensin). Ompelin siis joulun alla sarjatuotantona vaatteita pojille. Myös Eino sai muutaman paidan, koska olin jo ostanut kankaat valmiiksi. Housujen kaava on piirretty Miikkarin housuista, joiden malli on sopinut Vilholle hyvin. Laitoin näihin säädettävät vyötäröt Miikkarin mallilla, joten käyvät varmasti myös pikkuveljelle sitten joskus. Koko on noin…
Jättihapsuja
Ompelin yllätyspaketista saamastani kankaasta tämän veikeän tunikamekon. Tämä on ihan alas vedettynä mekkomittainen, mutta toimii myös tunikana, jona tätä luultavimmin tulen käyttämäänkin. Kaulus on iso, ja sen voi vetää vaikka hupuksi, sisempi osa on vartalonmyötäinen, mutta ei jää ihan makkarankuoreksi, sillä hapsut mukavasti peittävät kriittisiä alueita. Olen ollut pois tanssitunneilta viime keväästä asti ja se näkyy, mutta ennen kaikkea se tuntuu. Olo on ihan hirveä. Keväällä on uskaltauduttava johonkin uuteen liikuntaharrastukseen. Sisempi kangas on ihanan pehmeää Ikasyrin trikoota, päällä on Kankaamon ihanan pehmeäätrikoota. Toteutan varmasti tämän paidan ilman hapsuja vielä joustocollegesta. Vähän muhkeammasta kankaasta ommeltuna tuosta kauluksesta tulee varmasti ihan huikean ihana. Paidan kaava on otettu muokkaamattomana 12/2014 Burdasta ja koko on 38. Laitoin nyt tämänkin tänne, kun oli jäänyt kuvaamatta. Tein topin ompeluryhmän pikkujouluihin, mutta on siinä biletetty jo Antti Tuiskun konsertissakin! Vähän tämä meni siinä rajalla, voiko näin täti vielä pitää tuollaista, kun mittariin taitaa ensi keväänä tulla…
Ihan omaa kangasta!
Näin syksyllä Facebookissa mainoksen Vakka-Suomen kansalaisopiston Neulekankaan suunnittelu ja valmistus -kurssista. Mietin asiaa hetken ja ilmoittauduin heti, kun sain kuulla, ettei yhden kerran poissaolo haittaa kurssin suoritusta. Kurssi oli nimittäin keskiviikkoiltaisin aivan kuten omakin opistokurssini. Etukäteen suunnittelemani malli ei aivan suorilta käsin sopinut neulekankaaksi, sillä vanhahko laitteisto asetti omat rajoituksensa. Mm. värejä sai olla vain kaksi, ja kuvion koko oli myös rajattu. Kuvioksi valikoitui Vilhon idea, jäävuoret. Sommittelin vuoret raporttiin niin, että kuvio tuntuisi jatkuvalta. Vuoret jäivät kokorajoituksen vuoksi pieniksi, mutta olen silti erittäin tyytyväinen kankaaseen. Kaikkien neulosten materiaali on villa. Oma suosikkini näistä on ehdottomasti tummanharmaa versio. Keväällä olisi tulossa uusi kurssi, ja kyllä houkuttelisi osallistua taas! Seuraavaksi voisikin tehdä puuvillaneulosta. Testipaloista ompelin jo pipon ja lapaset. Käsineissä kuosi olisi voinut olla toisin päin, mutta kelpaavat kyllä näinkin. Molemmissa on trikoovuori, ja kaavat ovat omiani.
Hiljaiseloa
Olen yrittänyt saada tätäkin päivitystä blogiin jo monta viikkoa. Tässä se nyt on. Muistaakseni kaavana on Ottobren Papana vähän pidennettynä koossa 92. Sen lisäksi, että minä en ehdi sen enempää ommella, kuvata kuin blogatakaan, eivät lapsetkaan enää halua valokuviin. Ota tässä nyt sitten jotain kuvia näistä! Uudelle vuodelle minulla on vain yksi toivomus: vähemmän kiirettä ja stressiä, kiitos! Se tosin tuskin tulee toteutumaan, sillä graduaineiston käsittelyssä tulee kulumaan loputtomasti tunteja, ja keväälle on muitakin opintoja, töiden lisäksi. Hiljaisuutta on siis luultavasti tiedossa vielä kevätkaudellakin. Pikkuisen pikkuveljenkin kasvu oli notkahtanut 2-vuotisneuvolassa, ja päädyimme lopulta allergialääkärikäynnille. Jo ennen lääkärikäyntiä terveydenhoitaja ehdotti ksylitolin pois jättämistä. Eino onkin nyt ollut reilut pari viikkoa ilman keinotekoisia makeutusaineita ja kas kummaa! Vatsa toimii normaalisti ensimmäistä kertaa koko hänen elämässään! Mystinen allergisoija maidon ohella olikin ksylitoli.
Päiväunipeitto jämäpaloista
Tiedättekö sellaisen tilanteen, kun tuntuu, että hukkuu kaikkeen kurjaan työhön, siivoamiseen ja opiskeluun, eikä enää saa otetta oikein mistään? Olin siinä tilanteessa. Koulutöitä oli kasaantunut enemmän kuin tarpeeksi, gradu, jonka ensimmäinen osa pitäisi palauttaa tammikuun alkuun mennessä, oli (ja on yhä) aloittamatta, Einon synttärit ihan ovella, tenttikirjat kesken ja lasten kanssa piti päästä kerhoonkin, sillä muuten he vain kiukuttelivat kotona. Niin, kotona. Kotihoidossa. Onneksi on mummi, joka pystyy hoitamaan poikia muutamana päivänä viikossa. Mutta tietysti tämä pikkujouluaika on kiireistä myös aktiiviselle eläkeläiselle, joka harrastaa kuoroa ja ties mitä kaikkea muuta! Käytännössä ehdin useimpina päivinä lukea tenttiin ja tehdä koulutöitä vain lasten päiväunien aikana. Luojan kiitos, neljävuotiaamme nukkuu yhä päiväunet! Olin jo täysin kaoottisessa pisteessä itseni kanssa, kun eräänä kauniina (tai sateisena, en todellakaan muista) päivänä päätin ommella tilkkutäkin. Annoin kaiken muun olla, unohdin hetkeksi deadlinet ja tentit ja aloin leikellä jämäkankaista neliöitä. Ja lisää neliöitä. Ja vielä lisää neliöitä. Lapset…