Villatakki
Aloitin tämän villatakin neulomisen joskus loppukeväästä. Tein sitä aina silloin ja tällöin, en mitenkään säännöllisesti. Lankaa olin ostanut eri markkinoilta monena vuotena aina vyyhdin tai kaksi kerrallaan. Alkuperäisenä ajatuksena oli neuloa polviin saakka pitkä villatakki. Jossain vaiheessa tajusin, että sellaisessa on ihan järjetön työ, eikä sillä olisi kovin paljoa käyttöä. Tällaisesta mielettömästä langasta pitää tehdä jotain, mitä oikeasti voi käyttää vaikka joka päivä syyskuusta toukokuuhun ja vielä kesäiltoinakin! Lanka on yläneläisen Rintalan tilan käsittelemätöntä villalankaa. Langan joukossa on heinänroskia ja pinta on yhä rasvaisen tuntuinen. Olikin hauska neuloa tätä kuivilla käsillä, sillä käsiä ei tarvinnut silloin ollenkaan rasvata. Rasvainen lanka teki kädetkin pehmoisiksi! Eikä tämä edes kutita juuri lainkaan. Tätä voi siis pitää myös lyhythihaisen paidan kanssa. Kuvioita hain Pinterestistä ja sommittelin sitä mukaan kuin työ eteni. Missään vaiheessa minulla ei ollut suunnitelmaa kokonaiskuvasta. Se kostautuikin lopussa, sillä kaulus epäonnistui täysin, ja jouduin tekemään se uusiksi. Nyt tämä on kuitenkin…
Norsutyyny lastenhuoneeseen
Norsutyyny syntyi ompeluryhmän sokkohaasteeseen. Sain tehtäväksi ommella jotain yhdellä tekniikalla neljää materiaalia käyttäen. Valitsin tekniikaksi ompelukoneella ompelun ja materiaaleiksi puuvillan, canvaksen, trikoon ja collegen. Nappeja ei pidetty omana materiaalinaan, joten säästyin pienimmiltä applikointipilkuilta. Napit ompelin ensimmäistä kertaa ompelukoneella! Sirkustyyny meillä olikin jo ennestään, mutta olohuoneesta takaisin lastenhuoneeseen muuttanut vanha tuoli sai uuden pehmeän päällisen. Päällisen sisällä on pala vanhaa täkkiä, ja päällynen on istuinlevyssä kumilenkeillä kiinni. Etureuna taittuu istuinlevyn alle ja reunassa on pieni aukko, josta pehmusteen saa pois. Päällisen saa siis pestyä irrallaan varsinaisesta pehmusteesta. Luultavasti minun täytyy jossain vaiheessa tehdä toinenkin tällainen tyyny, sillä norsutyynystä tuli aikamoinen sota lastenhuoneessa. Isoveli voitti sen viemällä tyynyn yläsänkyyn, jonne pikkuveli ei vielä pääse.
Parit tossut
Tämä syksy on ollut niin hullu, etten ole ehtinyt tehdä juuri mitään. Tuntuu, ettei mikään valmistu. Gradu ei edisty, kurssien suoritukset menevät vähän niin ja näin, eikä edes ompeluhuoneessa tapahdu mitään. Silti koko ajan on kiire! Sain lopulta kuitenkin valmiiksi blogin Facebook-arvonnan tossut. Toiveen mukaan ne ovat harmaat valkoisilla nauhoilla ja tähdellä. Näitä tossuja teen siis tilauksesta, vaikken asiaa ole nyt suuremmin mainostanutkaan. Tossut ovat aitoa nahkaa, ja nahka on suomalaisen nahkaliikkeen ylijäämää, eli käytännössä enimmäkseen leikkuujätettä. Facebook-sivuiltani löytyy lisää tietoa. Lisäksi muokkasin joskus aiemmin tekemäni varrelliset tossut vähän erilaisiksi ja pienemmiksi. Laitoin sivuun nepparit, jotta tossut olisi helpompi pukea. Tällaisista minulla ei ole omaa kokemusta, mutta näkyvät olevan suosittuja noissa ompeluryhmissä! Nämä tossut lähtivät lahjaksi pienelle tytölle. Toivottavasti ovat sopivat 🙂
Joku tykkää pandoista
Lasten mielipiteistä en menisi väittämään mitään, mutta minä rakastan Viljamin pandoja. Tämä panda tuli meille yllätyspaketissa. Halusin yhden ison pandan eteen keskelle, minkä vuoksi reunaan jäi väkisin kapeahko pala. Koska en millään malta heittää tilkkupussiin niin isoja paloja, päätin tehdä takakappaleen liian kapeasta palasta. Puuttuvan osan leikkasin mustasta trikoosta. Tästä tuli kerta heitolla äidin lemppari! Kaavana on luottokaava Ottobren Papana koossa 92 vähän pidennetyillä hihoilla ja helmalla. Housut on ommeltu mustasta Jätti-Rätin collegesta. Kangas on kivasti vähän epätasaisenväristä, mutta kuvissa enin osa kirjavuudesta johtuu säkkikankaan nöyhdästä. Esikuvana näille on Noshin collegehousut. Resorit ovat pitkät ja housut kapeat, sivusaumat ja resorin reuna on tikattu. Näiden kaava on aiemmista housuista tuttu Ottobren Straight Stripes koossa 92. Tuoli on verhoilukurssiprojektistani. Olen syksyllä käynyt verhoilukurssilla, jonka aikana olen jo verhoillut kaksi pientä tuolia. Nyt vuorossa on ensimmäinen iso tuoli. Jouset mieheni on solminut tuoleihin jo silloin joskus nelisen vuotta sitten, mutta projekti jämähti silloin…
Perusvaatetta liukuhihnalta
Ompelin näistä Riivaleista Vilholle paidan lähes tasan vuosi sitten. Sen jälkeen loppu kangas on odottanut käyttöä kaapissa. Sitä on ollut liian vähän kaikkeen, enkä osannut yhdistää sitä mihinkään. Joku aika sitten tilasin Käpyseltä Miszkomaszkon hirviönturkkia, jota suunnittelin yhdistäväni Aarrekidin kankaaseen, jota olen myös hillonnut kaapissa tovin jos toisenkin. Tietystikään kankaat eivät sopineet pätkääkään yhteen livenä. Heitin mokoman kankaan kaappiin. Eräänä päivänä sitten etsin kaapista jotain ihan muuta ja näin nämä kankaat vierekkäin kangaskorissa: täydelliset yhdessä! Molempien materiaali on singletrikoota, paksuus on suht sama ja nämä ovat kuin luodut toisilleen. Päädyin pikkomaan etu- ja takakappaleen, sillä Riivaleita oli jäljellä niin vähän, etten saanut kuvioita mitenkään järkevästi kohdistettua yhteen etukappaleeseen. Ja kyllähän se kannatta. Tästä tuli oikein kiva. Kaavana on uusimman Ottobren (6/2015) Steampunk, johon tein ensin kanttauksen pääntielle. Sovituksessa totesin, että pääntie on ihan hullun iso, ja minulle selvisi, että siihen olisi pitänyt laittaa kaitale kanttauksen sijaan. Purin siis pääntien ja…
Pandoja!
Olen ollut jo pitkään rakastunut Viljamin pandoihin, enkä näemmä ole ainut. Serkkuni pyysi minua tekemään pandoista pari pientä haalaria koossa 74. Olipa ihanaa ommella taas jotain näin pientä ❤ Ihan tämä ei mennyt suunnitelmien mukaan, sillä olin tilannut liian vähän kangasta. Kahteen haalariin tarvitaan nimittäin 4 hihaa. Kaksi ei riitä! Onneksi minulla oli tätä ennestään kaapissa, joten sain puuttuvat hihat paikoilleen. Kumma, miten sitä jaksaakin päätellä langat ja viimeistellä vaatteet kunnolla, kun ne ovat menossa jollekin muulle kuin omalle perheelle. En luultavasti ole ikinä ommellut omille lapsilleni näin siististi yöpukuja! Eino sai samasta kankaasta paidan. En ole aivan varma, pidänkö tuosta mintusta tässä paidassa, mutta siinä se nyt on kuitenkin. Eiköhän tuo ole sitten ihan kivannäköinen, kun on samanväriset housutkin. Hihat ovat siis Selian minttua trikoota, jota minulla on myös joustocollegena. Kaava on uusimman Ottobren (6/2015) Steampunk koossa 92.
Tuplasetti taaperolle
Näitä on tehty. Tehty, tehty ja tehty. Miten voikin yksi (vaikkakin moniosainen) ompelus kestää näin pitkään. Välissä on valmistunut sitä sun tätä, mutta vasta tänään sain nämä lopullisesti valmiiksi. Tämä on siis tuplasetti. Housuja on kahdet samanlaiset ja takit ovat samanlaiset mutta eriväriset. Jotain pientä ongelmaa näidenkin ompelussa oli. En tajunnut, että vuosikausia kaapissa viikattuna lojunut kangas todellakin voi haalistua taitteelta näin paljon. Persikanvärinen – tai siis nude – college on siis kärsinyt säilytyksessä jonkin verran, ja tietysti haalistunut taite on takana epämääräisessä kohdassa. Sinisessä collegetakissa taas nude tähti on applikoitu sinisellä langalla, sillä minulla ei todellakaan ollut persikanväristä ompelulankaa, enkä enää jäänyt odottamaan, koska saisin ostettua sellaista. Ompelin siihen sitten suoralla muutaman koristetikkauksen viemään huomiota pois rumista reunoista! Näin jälkiviisaana voisin todeta, että tähti olisi kannattanut tehdä alikeompeluna. Pöhnäiset aivoni eivät kuitenkaan tahdo enää toimia kunnolla, sillä olen valvonut viime viikkoinen enemmän kuin tarpeeksi. Eino tekee poskihampaita, vitosia, piiiiiitkään…
Tossuja poikineen
Innostuin Einolle tekemieni tossujen jälkeen näiden ompelusta niin, että tein muutamat lisää! Ensin tein pienet mustat nahkaiset, jotka menevät Roosa Nauha -huutokauppaan. Sitten kokeilin farkkukankaisia, joissa vuori on puuvilla ja pohja nahkaa. Tiistaina kerhon jälkeen Vilho sanoi minulle, että hänen tossunsa ovat liian pienet. Lupasin tehdä hänelle uudet tossut, samanlaiset kuin Einollakin. Ihan samanlaisia näistä ei kuitenkaan tullut. Olen kerännyt vaatehuoneeseen mieheni vanhoja farkkuja jatkokäyttöä varten. Ylemmän kuvan ylärivin tossut onkin ommeltu mieheni vanhojen farkkujen lahkeista. Vuorikangas on Marimekon ohutta puuvillaa, jonka sain äidiltäni. Kangas on siis entinen verho, joka on osittain auringon haalistama. Tällaiseen tarkoitukseen haalistunut kangas sopii kuitenkin mainiosti. Kaikkien tossujen pohjat ovat aitoa nahkaa. Aivan ongelmitta koon 24 tossujen suurentaminen ei mennyt. Olin kyllä aiemmin tehnyt jo koon 27 vaaleat farkkutossut (joiden koko nyt hieman epäilyttää minua) ja suurensinkin kaavat vastaamaan mielestäni noin kokoa 30-31. Ensimmäiset tossut olivat kuitenkin vähintään kokoa 32. Ne olivat liian leveät, löysät…
Farkunsinistä
Syksy on nyt virallisesti täällä, sillä opiskelu alkoi viime viikolla. Kaapista löytyi kuitenkin lähinnä riemunkirjavia perhekerhotunikoita, joissa en koe itseäni aikuiseksi yliopistomaailmassa. Tarvitsin ja tarvitsen yhä paljon siistejä yksinkertaisia vaatteita, joissa on mukava istua ja olla. Sellaisia, jotka saa helposti yhdistettyä farkkuihin, leggareihin tai hameeseen. Suunnittelin tämän senmittaiseksi, että pylly peittyy. Tämä menee siis toivottavasti myös leggareiden tai lyhyen hameen kanssa. Taskut ovat ehdottomat, jotta puhelin ja avaimet kulkevat varmasti matkassa. Ne on piilottu sivusaumaan mahdollisimman näkymättömiksi. Yksiväriseen vaatteeseen saa myös kirjavaa helpommin yhdistettyä isoja koruja, joita minulla on paljon. Näin selkävetoketjun luultavasti ensimmäisiä kertoja Noshin vaatteissa. Luultavasti niitä on ollut muillakin merkeillä, mutta en ole viime vuosina juuri käynyt vaatekaupoissa! Pääsin kuitenkin tuossa viikko sitten karkaamaan ostoskeskukseen ilman lapsia, ja bongasin Vilan syksyn uutuuksista löysähköjä tunikoita, joissa oli selässä vetoketju. Päätinkin siltä seisomalta ommella itselleni samanlaisen. Kaavan pohjana on Ottobren Friday Evening. Olen muokannut kaavaa moneen otteeseen ja tämä…
#blogisitarina eli minun blogini tarina
Blogini tarina alkoi jo vuoden 2010 heinäkuussa, kun perustin blogin käyttäen alustana WordPressiä. Aloin tuolloin myös odottaa esikoistani, enkä usko näiden kahden kahden asian olleen täysin toisistaan irrallisia, vaikken raskautta blogin ensimmäisissä postauksissa mainostanutkaan. Vasta marraskuulta 2010 löytyy ensimmäinen vauvan tarvikkeisiin liittyvä kirjoitus. Alkujaan blogini oli kai tarkoitus olla jonkinlainen nettipäiväkirja tai life style -blogi. Ensimmäiset bloggaukseni ovat aiheiltaan sekalaisia. En oikeastaan tiennyt, lukiko kukaan muu kuin omat tuttavani kirjoituksiani. Minulla oli raskausaikana lennokkaita suunnitelmia äitiyslomalle alkaen loistavasta ja aktiivisesta äitiblogista käsityöyrittäjyyteen. Vauvablogia en saanut ikinä aikaseksi, enkä jaksanut äitiyslomalla ommella juuri mitään edes omiin tarpeisiin. Itse asiassa blogin hiljaisin kausi ajoittuu juuri esikoisen syntymän jälkeiseen aikaan. Olin väsynyt ja masentunut, vauva oli vaativa. Kumpikaan meistä ei nukkunut sen enempää päivällä kuin yölläkään. Minulla ei juuri ole muistikuvia ensimmäisistä kuukausista vauvan kanssa, ja ne vähät, joita on, unohtaisin melkein mielummin. Alla oleva kuva kertoo mielestäni enemmän kuin sata sanaa.…