Mau-haalari
Tämä kangas oli pakko saada erityisesti siksi, että edellinen Vilhon haalarinkangas päätyi omaksi mekokseni. Sain kankaan torstaina suoraan töihin toimitettuna (kiitos siitä), perjantaina ehdin pestä sen ja lauantaina ompelin haalarin. Resoria minun ei tarvinnut edes miettiä. Katselin haalarin kappaleita ja yhtäkkiä näin tuon marjapuuronpunaisen resorin haalarin kantteina. Koska punainen resori on rullalla olevaa valmista kanttileveyttä, laitoin lahkeisiin mustat resorit. Neulos on Majapuulta, marjapuuronpunainen resori anopilta ja musta resori omista varastoista. Kaavat on sovellettu Ottobren Mustikka-haalarista kokoon 98. Ainiin, Majapuun ompelukilpailun äänestys alkaa maanantaina 21.1. Voit käydä äänestämässä minua TÄÄLLÄ! Ompelukseni löytyvät B-kategoriasta numeroilla 9 ja 10!
Karamellihaalari
Sain – tai otin, ihan miten vain – vapauden tehdä veljentyttärelleni syyspuvun. Alkujaan tämän piti olla äitini projekti, mutta sitten heikkona hetkenä menin sanomaan, että voinhan minäkin sen tehdä. Niinpä viime keskiviikkona äitini tuli meille ”Vilhoa vahtimaan”, ja minä aloitin tämän tekemisen. Enimmäkseen tämä syntyi Vilhon ollessa nukkumassa, mutta olihan se mukava suunnitella melko erikoisen kokoista haalaria yhdessä kokeneen ompelijan kanssa. Päällinen on Royal-tuotteesta ostettua karamellinväristä superpehmeää ja paksua velouria, ohut tikkivuori ja resorit ovat Eurokankaasta ja hupun tähtikangas Michas Stoffeckelta. En edes kysynyt, millaisen haalarin tytön vanhemmat lapselleen haluavat, vaan tein tämän täysin oman mieleni mukaan. Uskoisin sen kuitenkin kelpaavan. Minulle ainakin kelpaisi, jos minulla olisi tyttö 🙂 Ihastuin yllättäen itse tähän vaaleanpunaiseen velouriin niin, että Vilhokin taitaa saada siitä jotain… odottakaas vain! Pääsin tätä ommellessa myös kokeilemaan ensimmäisen kerran kaksoisneulan käyttöä ompelukoneessa. Saumurini ei suostunut ompelemaan nättiä peitetikkiä paksuun resorisaumaan, joten lähdin kaksoisneulaostoksille. Kiitos tästä kuuluu Ompeluelämää-ryhmälle, jota…
Kelta-ruskea välikausi
Jämäpaloista kootut välikausihaalarihousut valmistuivat vihdoin. Olin inspiraation puutteessa siirtänyt niiden tekoa jo viikkoja. Tein housut jo kertaalleen lähes valmiiksi, mutta totesin niiden olevan rumat ja epäkäytännölliset ja purin ensimmäisen yläosan pois. Alkujaan yläosassa oli taskujen (ja takin) kukkakangasta. Kangas oli kuitenkin ensinnäkin liian levoton ja toiseksi pul-kangasta. Aloinkin miettiä, että kaksi pul-kankaista vaatetta päällekäin taitaa olla turhan hiostava yhdistelmä. Ruskean collegeni oli käyttänyt onnettomaan hupparikokeiluun (joka ei ehkä koskaan valmistu…), mutta laatikosta löytyi jo muutamassa aiemmassa ompeluksessa käyttämääni mangonkeltaista paksua ja pehmeää collegea. Housujen alaosa on kantotakissa ja viimevuotisessa vk-puvussa käyttämääni laminoitua mikrokuitukangasta. Sitä oli jäljellä tasan tuon verran, mutta tulipahan käytettyä loppuun. Taskut ovat takin kukkakangasta, samoin kuin lahkeiden kuvioraidatkin. Toiseen lahkeeseen ompelin mieheni ehdotuksesta heijastintereen. Henkselien klipsit ovat ilmeisesti mummini peruja ja vetoketju löytyi omista kokoelmistani. Myös housujen alaosan tikkikangas oli aiempien ompelusten ylijäämää. Oikeastaan vain yläosan trikoovuori on ennen käyttämätöntä kangasta.
Juhannusruusuja
Pyörittelin käsissäni tätä Metsolan joustofroteekangasta ties miten pitkään ennen kuin keksin, mitä tästä voisi tehdä.Olin vähän kahden vaiheilla kuosin suhteen. En osannut päättää, olisiko tämän liian ”tyttömäinen” pojalle, lähinnä kukkakuosinsa takia. En oikein osannut nähdä tätä itsellänikään. Ostin kankaan hetken mielijohteesta Metsolan alesta, kun siitä tuli niin vahvasti mieleen oma lapsuus 80-luvun alussa. Ei tarvi varmaan kertoa, että murehdin ihan turhia? Tämähän on aivan syötävän ihana! Malli on yllättäen sama vanha hyväksi havaittu, taas koossa 92. Paita on samaa mallia ja kokoa kuin norsupaita, kankaat siihen ovat Jättirätistä ja löytyivät omista varastoista. Keltainen trikoo on todella yllättävän hyvälaatuista, pehmeää, suoraa ja tukevaa. Täydellisen täsmäävä resori on myös rättikaupasta 🙂 Saumurikuulumisia pitää kirjoittaa sen verran, että katsoin saumurin langoitukseen kuluvan ajan. Normaalista saumurisaumasta vaihto peitetikkiin vei kokonaiset kaksi minuuttia! Että se siitä vaivalloisuudesta! Uskon, että olen huimasti onnellisempi kahden kuin kolmeen erillisen koneen kanssa. Jos olisin tajunnut, että nykysaumureihin pitää ostaa merkkineuloja ja…
Pöllöjä pöksyissä
Kevyet puuvillaiset pöllöpöksyt syntyivät kesäpäiviä ja -iltoja varten juhannuksen alla. Iloinen pöllö-sienikangas on Jättirätistä ja kaavat yhdistelmä kaksista erilaisista housuista. Keksin haluta tällaiset, kun eräässä Facebook-ryhmässä oli kuva Vilhon ikätoverista malliltaan samantyyppisissä kesäpöksyissä. Housuissa on siis yläosa kukkahousujen ja alaosa keltaisten pupuhaalarien kaavoista. Tosin lahkeet ovat leveämmät ja lyhyemmät. Nappeja ei löytynyt neljää – ainakaan riittävän mieleistä – samanlaista, joten ne ovat sitten kaikki erilaisia.
Pupuhaalari
Tiedättekö montako porkkanaamulla on kainalossa?Vatsani lisää odottaaja tämän syön tuokiossa.Turkkini muuttui oranssiksi,enkä ymmärrä miksi.(Irma Hannula, Riinun riimit) Kauhea collegekankainen raskaustelttani muuttui sieväksi haalariksi. Tämä oli odottanut uusiokäyttöä jo ”jonkin aikaa”, missään tapauksessa en aikonut säilyttää mekkoa. Haalarit on tehty aiempien autohaalarien mallilla, mutta suurempana, noin kokoon 92. Applikointi on myös collegea ja sen on lähes suora kopio Vilhon suosikkikirjan suosikkikuvasta. Kirja on siis yllä mainittu Emmi-tuotteen Riinun riimit. Liikuttavin hetki tämänastisestissa ompeluhistoriassani tapahtui ehkä tänään, kun näytin pupuhaalarit Vilholle. Poika tuijotti pupun kuvaa hetken, rutisti haalaria itseään vasten, tuijotti taas kuvaa ja sanoi jotain omalla kielellään lempeällä äänellä 🙂 Näistä tuli suosikit siltä istumalta!
Kukkapöksyt pienelle
Lainassa olleesta Ottobresta (jonka numeron olen onnellisesti unohtanut) löytyi näin kivojen kesäpöksyjen malli. Vaihteeksi koko oli taas vähän liian iso. Nää taitais olla oikean kokoiset ensi kesänä… Tai sitten näistä(kin) pitää noita nappeja siirtää vähän. Kankaan ostin yli vuosi sitten Jättirätistä kaukalopussia varten. Valitsin siihen kuitenkin toisen kankaan, ja tämä jäi ikään kuin ylimääräiseksi. En osannut kuvitella tuosta mitään itselleni, joten päätin, että oranssi kukkakangas sopii mitä mainioimmin pienelle pojalle. Lisäksi nappikokoelmasta löytyi ihanat isot punaiset napit. Kangasta jäi vielä sen verran, että tekisi mieli tehdä oranssi lippislakki. Sellaiselle ois oikeasti tarvettakin. Näitä shortsipukuja on jo …ainakin viisi 🙂
Autoja, autoja, autoja!
Murunen sai tänään ihanaisen autohaalarin! Piti äkkiä kurttailla tämä kokoon ennen muskaria, sillä viime kerralla Vilholla oli tyttöjenpunaiset vakosamettihousut ja me&I-syysmetsäbody.. No ei sentään siksi 🙂 Sain kankaan leikattua viikonlopulla, mutta ompelu jäi tähän aamuun, sillä minulla ei ollut sopivaa vetoketjua haalariin. Äitin varastoista löytyi kuitenkin juuri (ohjeen mukaan) oikeanmittainen vetoketju, joten minun ei tarvinnut lähteä vetoketjuostoksille. Mielestäni tuo vetoketju on aavistuksen lyhyt.. Jos olisin jättänyt kaula-aukon resorin vetoketjun ”ulkopuolelle”, ketju olisi ollut ihan sopiva. Se olisi minusta näyttänyt kuitenkin ihan hassulta. Tämäkin kangas on lojunut kangaslaatikossani ties montako kuukautta.. Minulle alkoikin jo tulla hätä, että pian kangasta on liian vähän haalareihin. Onneksi tuota oli juuri riittävästi, ja kangasta jäi vielä puolet jäljellekin. En taida kuitenkaan tehdä toisia samanmoisia 🙂 Testaamaan ei olla vielä päästy, sillä murunen nukkuu vielä päikkäreitään 🙂 Nämä syntyivät siis yksien päikkärien aikana, joten ei ollut mikään valtava urakka!
Välikausihaalarit takkikankaanjämistä
Olen etsinyt sopivan näköistä ja sopivan hintaista välikausihaalaria Vilholle jo jonkin aikaa. Yksi Reiman ihanuus tuli Pikkusiili-kirppiksellä vastaan, mutta se oli hintalaputon ja väärän myyjän paikalla, joten haalaria ei voitu myydä. Prismassa tuijottelin Cirafin kolmenkympin haalareita, mutta niistä taas ei ollut tarpeeksi isoa kokoa jäljellä.. Jossain vaiheessa ajattelin jättää koko välikauden huomioimatta ja odotella Talvea. Ja mitäs vielä! Nyt on marraskuu ja ulkona kymmenen astetta plussaa! On aivan turha kuvitella pukevansa tuolle pienelle hikipallolle minkäänlaista toppahaalaria näillä lämpötiloilla. Lopulta luovutin, piirsin Ottobresta (4/2009) kaavat ja leikkelin kappaleiksi kantotakista ylijääneen kankaan. Taskut eivät ihan onnistuneet mallinmukaisiksi, mutta se ei haittaa ainakaan minua 🙂 Haalarit ovat kokoa 86, joten kaiken järjen mukaan niiden pitäisi mahtua Vilholle vielä keväälläkin. Ruskea kangas on siis laminoitua mikrokuitukangasta ja vuori osittain tikkikangasta, osittain (bambu)interlocktrikoota. Tikkikangasta on vyötäröleikkauksesta vähän polvien alapuolelle asti. Vilholla on ennestään yksi tuulitakki, jota voi sitten pitää näiden haalareiden kanssa. Sitä paitsi takin…
Vakosamettia!
Tämä iloisen oranssi kevyt kevät-kesähaalari valmistui jatkona siniselle fleecetakille. Kaavatkin ovat osittain samat. Päällyskankaana haalarissa on siis oranssi vakosametti ja vuorikankaana punainen melko paksu ja jämäkkä trikoo. Molempia kankaita jäi jonkin verran yli. En tiedä miten nuo Ottobren ohjeiden kangasmitoitukset on tehty, mutta ainakin minulle melkein puolet vähemmän kangasta olisi riittänyt. Toisaalta, nyt ainakin tuosta punaisesta ökkömönkiäiskankaasta saa vielä ommeltua pikkuisen bodynkin. Haalarissa on sievät kukkanapit, samettinauhakoriste taskussa ja nepparit haarasaumassa. Puvun saa siis avattua vaipan vaihtoa varten myös alakautta. Pukuun kuuluisi vielä ”tuttinauhalintu”. Ajattelin kyllä tehdä senkin vielä jossain vaiheessa, mutta nyt tärkeämmät projektit saavat mennä sen edelle. Haalarin rintamukseen tulee siis kiinni pieni vanutäytteinen lintu, johon saa vaikkapa tutin kiinni.