Kirjoittaja-arkistot: Riinu

Tyhjensin keväällä vaatekaappiani, ja lähdön sieltä sai mm. Noshin trikoosta ompelemani paita, jossa oli liian tiukat hihat. En raaskinut heittää lähes käyttämättömäksi jäänyttä paitaa vaatekeräykseen, joten leikkasin paidasta Paapiin Myyrä-kaavalla pojalle 128-kokoisen paidan. Edes resoreita en purkanut, vaan asettelin kaavat paidalle niin, että resorit tulivat suoraan mukaan. Hihat olivat sopivasti juuri tuon kaavan kokoiset, joten en purkanut niiden sivusaumaa laisinkaan. Myös pääntien resori on purettu omasta paidastani ja siirretty tähän. Sen ompelu tuotti vähän tuskaa, sillä en viitsinyt yrittää tunkea sitä enää kantinkääntäjään. Melko kelvollinen siitä kuitenkin tuli. Paidan kaveriksi ompelin oranssit farkut. Nämä olivat aiemmin äitiysfarkut, mutta kun näille ei lähes neljän vuoden varastoinninkaan jälkeen löytynyt uutta käyttäjää, leikkelin nekin kokoon 128. Vilho on rakastanut yli kaiken oransseja Name Itin farkkujaan ja käyttää niitä yhä, vaikka nilkat vilkkuvat ja vyötärönkin täytyy jo olla vähän ahdas. Hän ottikin ilolla vastaan nämä uudet isommat oranssit – tai onarssit – farkut, vaikkei…

Lue Lisää

Verson Puodilla on satunnaisesti kokoontuva ompelukerho. Verson Puodilta saa siis tilata yllätyspaketissa kamgasta, josta sitten ommellaan tiettynä ajankohtana jotain. Tämän ompelukerhon teemana oli Suomi 100, ja kankaan nimi Kotiinpaluu. Värivaihtoehtoja oli normaalista poiketen kolme: aamurusko, päivä ja mustavalko. Minun kankaani on näistä päivä. Ihastuin kankaaseen ikihyviksi heti, kun avasin paketin. Kaavan keksin eräästä ompeluryhmästä, kun joku kyseli, onko joku ommellut tällä kaavalla. Kaava on siis tämän kevään Suuresta Käsityölehdestä numerosta 3. Ainut muutos, jonka kaavaan tein, oli helman kaventamisella, koska Kangas ei olisi muuten riittänyt. Koska kangasta oli vain metrin pätkä, jouduin lisäämään helmaan leveän pitsin, jotta tämä ei olisi jäänyt liian lyhyeksi minulle. Pituuttahan minulla on 176 cm, joten sain leikata tähän melkein kyntenikin mukaan! Kaava on leikattu koossa 36, joka olikin tosiaan juuri sopiva minulle. Mekko oli super helppo ommella, ja tämä valmistuikin ihan hetkessä 3-vuotiaan Einon leikkiessä työpöydälläni samaan aikaan pikkuautoilla. Kiitokset siis jälleen kerran Verson Puodille…

Lue Lisää

Olen 16-17 vuotta sitten opiskellut vuoden verran sähkö- ja tietokoneasentajan opintoja Turun ammatti-instituutissa ja työskennellyt aikoinaan yhden kesän laivasähköasentajana telakalla, joten osan asioista olisi voinut kuvitella olevan tuttua. Ei kuitenkaan ollut erityisen yllättävää todeta, että olin unohtanut lähes kaiken.  Lasertyöstöä odotin kovasti, mutta sen osuus jäi kurssilla valitettavan laihaksi. Moni muukin oppisisältö olisi kaivannut enemmän käsittelyaikaa, joka jättikin miettimään, olisiko järkevämpää rajata kurssille vähemmän sisältöjä, kun kaikkea ei kuitenkaan ehditä käsitellä kuin nimellisesti. Myös kurssin opintopistemäärä on niin pieni, ettei kurssiin senkään puolesta voi sisällyttää valtavan laajaa oppimäärää. Tällaisenaan kurssin sisältö ja tehtävät vastaavat varsin hyvin opintopistemäärää, toisin kuin monella muulla kurssilla. Oman työn valinnalla pystyy myös vaikuttamaan työmäärään hyvin. Varsinainen oppiminen jää kuitenkin vähäiseksi, jos asioihin ei ole aikaa paneutua kunnolla. Kurssityön oppimis- ja työprosessin kuvaus  Kurssityön tavoitteena oli oppia rakentamaan vahvistin ja ymmärtää sen toimintaperiaate. Elektroninen vahvistin nimensä mukaisesti vahvistaa signaalia. Tässä vahvistimessa tulosignaali tulee aux-liitännän kautta toiselta…

Lue Lisää

Olen tälle sivulle koonnut portfolion puu-, muovi- ja metalliteknologian kurssilla tekemistäni puutöistä. Edelliset kokemukseni puutöistä ovat alakoulusta 80-90-lukujen taitteesta, eli ihan muutaman vuoden takaa. Sen jälkeen olen lähinnä hionut huonekaluista maaleja tai naputellut kasaan jotain linnunpönttöä yksinkertaisempaa. HarjoitustyötAivan ensimmäinen harjoitustyöni oli kasvoreliefi, jonka tein veistämällä. Kyseinen työ on koulun perinne, ja kaikki uudet opiskelijat veistävät oman kuvansa. Kuvat on kiinnitetty koulun seinälle suureksi tauluksi. Toinen harjoitustyöni oli liitostyö, jossa talttasin laatikon nurkkaan kalanpyrstöliitoksen. Koulussa nyhräsin yhtä liitosta loputtoman pitkään kynän ja viivaimen avulla, mutta kotona homma alkoi sujua, kun puuseppämieheni opasti minua elämää helpottavien työkalujen käytössä. Kolmantena harjoituksena leikkasin ja taivutin muovia, ja sain aikaiseksi – noh, jotain… SorvaustyöTodelliseksi murheenkyyniksi osoittautui sorvaustyö. Sorvaustyön lähtökohtana oli tehdä yksinkertainen pienehkö astia, jossa voi säilyttää jotain. Odotukseni eivät olleet alkujaankaan korkealla, mutta työn edetessä rima aleni alenemistaan. Ensimmäinen harjoituksen tein pienestä koivunpalasta, jonka löysin varastosta. Tämän jälkeen sahasin koivulankusta sopivan pätkän, jonka sitten…

Lue Lisää

Avauduin käsityökasvatuksen ompelukurssista jo aiemmassa postauksessani. Sain nyt kuitenkin kuvattua kaikki harjoitukset ja varsinaisen kurssityön, joten en enää enempiä avaudu kurssin hyödyllisyydestä! Tälle viikolle sattui juuri Vaatevallankumous, joten tulostin kuvauksiin itselleni I made my clothes -lapun. Kaikki kuvassa näkyvät vaatteet ovat itse tekemiäni. Sitten niihin käsityökasvatuksen harjoitustöihin. Meille opetetaan teoriakursseilla kokonaisesta käsityöstä, joka tarkoittaa kokonaista käsityöprosessia suunnittelusta valmiiseen lopputuotteeseen. Tämä ideaali toteutuu kurssitöissä heikosti tai ei lainkaan. Harjoitustöitä varten saimme tarkat ohjeet ja niukan valikoiman useimmiten yhteensopimattomia kankaita. Collegehousuja en viitsinyt tehdä koulun kankaista lainkaan, sillä kankaat olivat niin kauheita. Nämä pussukat tein koulun kankaista, sillä olisin joka tapauksessa joutunut maksamaan kurssista parinkympin materiaalimaksun. Ensimmäisenä harjoituksena oli lorupussin ompelu. Tarkoituksena oli harjoitella kanttinauhan käyttämistä, paikkataskun ompelua ja ehkä jotain muutakin – tai sitten ei. Tämä pussi on ohutta puuvillaa ja tasku on mustaa farkkua. Tästä tuli minusta oikein kiva, eikä meidän lapsilla mitään lorupussia ollutkaan ennestään. Kukahan vielä tekisi tämän…

Lue Lisää

Vilhon 6-vuotissynttärit menivät vähän mönkään vesirokon takia. Olimme suunnitelleen juhlivamme synttäreitä pääsiäisenä, mutta pitkänäperjantaina Vilholle ilmestyivät ensimmäiset vesirokkonäppylät. Ensin ajattelimme, että voihan ne synttärit viettää, kun suurin osa vieraista on kuitenkin jo taudin sairastanut. Pian kävi kuitenkin selväksi, että tauti oli sen verran tuskainen superherkälle Vilholle, ettei synttärijuhlat tulleet kuuloonkaan. Oikea syntymäpäivä oli vasta vähän pääsiäisen jälkeen, ja silloin paketista paljastui sateenkaaripaita, johon en kaikessa kiireessä ehtinyt tehdä mitään kuvaa eteen. Mua se jäi vähän harmittamaan, vaikka Vilhon mielestä tämä on ihan hyvä näinkin. Jalassa on tässä kuvassa aiemmin esittelemäni collegehousut. Mummilta Vilho sai synttärilahjaksi karttapaidan, josta tuli välittömästi uusi ykkössuosikki! Kävin maaliskuussa äitini kanssa Turun käsityömessuilla, ja äiti osti tämän Käpysen kankaan messuilta Vilhon syntymäpäivälahjaa varten. Minä siis ompelin paidan, mutta äitini osti kankaan.  Sekä sateenkaari- että karttapaita on tehty Paapiin kaavakirjan Myyry-kaavalla. Vilho on nyt 125 cm pitkä, ja tein paidan koon 128 kaavalla. Uskoisin tämän olevan hyvinkin…

Lue Lisää

Vilho rakastaa värejä ja värikkäitä vaatteita. Tämän kankaan hän valitsin Verson puodin valikoimista, kun olin tekemässä sinne ompelukerhotilausta. En ehkä olisikaan osannut valita näin riemukasta kangasta itse, mutta kivahan tästä kuitenkin tuli. Ompelin paidan koulussa ompelutunnilla, kun varsinainen kurssityö alkoi jo olla valmis. Kaavana käytin Ottobren (6/2016) Dalmatian Rabbit -hupparista muokattua kaavaa. Kaulus on kokonaan pussiin ommeltu, eikä siinä ole näkyvissä saumanvaroja. Nauhojen tikkaus oli haastavaa, sillä nauhat on ommeltu pehmestä resorista, joka tykkäsi venyä ja luisua johonkin suuntaan koko ajan. Hihansuissa ja helmassa on samaa resoria. Taskun tähtivetoketju löytyi Jätti-Rätistä. Paidasta tulikin lopulta iloisen värikäs hyvänmielen vaate, joka onkin valmistumisensa jälkeen kiertänyt suoraan pyykkinarulta takaisin päälle 🙂 Sellaisia vaatteita on aina ilo ommella, vaikka ne eivät olisikaan ihan viimeisen päälle äidin mieltymysten mukaisia.

Osallistuin talvella ystävänpäiväsukkien neulontaan. Koska koulu alkoi painaa kovasti päälle, sukat jäivät kuitenkin vähän kesken. Olen tehnyt niitä valmiiksi pikkuhiljaa ja pääsiäisenä viimein silmukoin viimeiset kuviot valmiiksi ja päättelin langanpätkät! Sukat menevät lahjaksi ystävälle, joka on ollut elämässäni 30 vuoden ajan. Päätin tuossa joku aika sitten ex tempore ilmoittautua Niina Laitisen Kuusamat-sukkien koeneulojaksi. En yhtään tullut ajatelleeksi, ettei minulla oikeasti ole aikaa neulomiseen. Muut olivatkin nopeampia neulojia, ja ohje julkaistiin, ennen kuin ehdin laittaa palautetta. Malli oli yllättävän haastava (tai sitten olen vain koko ajan liian väsynyt), enkä oppinut kuviota ulkoa kuin vasta toisen sukan lopussa. Malli on minusta aivan mielettömän kaunis! Sukat on neulottu Novitan Nallesta 3 mm:n bambupuikoilla. Kuusamien ohje löytyy Ravelrysta.

Kevät on mennyt aivan hurjaa vauhtia. Yliopistolla kurssit ovat pakkautuneet tähän loppukevääseen, ja parin kuukauden aikana pitäisi kertyä kirjallisuudesta 9 opintopistettä, ja käsityökasvatuksesta 7 opintopistettä. Lisäksi on pari muuta kurssia, joista osa on alkanut jo aiemmin ja osa jatkuu vielä toukokuulle. Kiirettä on siis pitänyt! Yksi pian loppumassa oleva kurssi on käsityökasvatuksen ompelukurssi, joka on ollut aika ajoin melkoista pakkopulla.  Kurssilla on pitänyt ommella jos jonkinmoista pussukkaa ja nyssäkkää, enkä ole oppinut siellä yhtikäs mitään.  Olen päätynyt ompelemaan demoilla eli harjoitustunneilla omia projektejani, sillä harjoitustyöt ovat valmistuneet vähän etuajassa. Yhdellä demolla ompelin veljentyttärelleni pinkit colleget housut omista kankaistani, sillä koulun tarjoamat kankaat olivat rumia. Seuraavalla demolla jatkoin housuprojektia ja ompelin samanlaiset myös Vilholle. Molemmat housut on ommeltu Ottobren kaavalla Mock Denim. Pinkit ovat koossa 122 ja  mintunvihreät pituudeltaan kokoa 128 ja leveydeltään kokoa 122.  

Virkkasin helmikuussa trikookuteesta maton olohuoneeseen. Malli oli yksinkertainen mutta vaati sen verran laskemista, ettei tästä tullut aivan ohjeen mukainen! En siis koko ajan muistanut laskea lisättäviä pylväitä ja silmukoita, joten paikoitellen niitä tuli liian vähän. Sen verran tämä meinasi kuitenkin tällaisenakin aaltoilla, ettei muutaman pylvään puuttuminen lopulta haitannut yhtään! Ajan kanssa matto on kuitenkin tasaantunut kauniiksi – kauniimmaksi kuin helmikussa otetussa kuvassa. Maton ohje löytyy täältä.

30/460