Hau Hau!
Kuten jo edellisestäkin julkaisustani kävi ilmi, pojat ovat armottomia Ryhmä Hau -faneja. Päätin siis lopulta ostaa Ryhmä Hau -kangasta, kun sitä sattui olemaan Kankaamon liikkeessä huhtikuun lopussa. Harmaa trikoo on myös Kankaamosta. Oli kyllä niin näppärää, kun oli hyvä kangaskauppa lähellä kotia. Erityisesti näiden yksiväristen kankaiden valinnassa auttoi valtavasti, kun pääsi paikan päälle vertailemaan sävyjä. Nyt Kankaamo on jo sulkenut Raision liikkeensä, valitettavasti. Kaavana t-paidassa on Ottobren Mr. Bear koossa 122. Kaava on pienehköä kokoa ja paita on juuri sopiva 118-senttiselle hoikalle pojalle. Kankaasta puuttuu kokonaan Kaja, joka on Vilhon suosikkihahmo, joten applikoin Kajan tunnuksen paidan etumukseen. Karhea tukikangas hankaa Vilhoa sen verran, että muutaman tunnin käytön jälkeen rinnassa oli pieniä punaisia pilkkuja koko tukikankaan alueella. Koitin repiä tukikangasta irti, mutta nimestään huolimatta tämä repäisytukikangas ei ole revittävää. Onneksi se pehmenee pesussa, joten koitan irrottaa sitä pesun jälkeen. Toivottavasti myös helman puretun tikkauksen jälki häviää pesussa.
Kesä tuli, lumi suli
Ensimmäisen kesäisen viikon kunniaksi viimeistelin jo jonkin aikaa lähes valmiina olleet shortsit ja ompelin pojille lippapipotkin. Housujen kaava on Ottobren 3/2016 Trick. Malli oli todella mukavan kapea ja istui hyvin ihan sellaisenaan. Kivat ja helpot kesähousut! Housujen kangas on ostettu Majapuun avoimista ovista joulukuussa, ja se on joustavaa ohutta collegea. Pala ei riittänyt enää pienempien housujen vyötärökaitaleeseen eikä lahkeensuihin, joten niissä on vihreää resoria. vyötärökaitaleen sisään pujotin kuminauhan. Isommat ovat kokoa 122 ja pienemmät kokoa 98. Ryhmä Hau -kankaan ostin Kankaamon Raision liikkeen viimeisenä aukiolopäivänä. Lippikset syntyivät sillä välin, kun influenssasta toipuvat pojat katsoivat Ryhmä Hau -dvd:tä. Paita tulee jälkitoimituksena. Lippikset on ommeltu Noshin lippapipon kaavalla. Einolle laitoin harmaan lipan, jotta erottaisin lippikset toisistaan. Isompi on nimittäin kokoa M ja pienempi kokoa S.
Lyhyt takki pitkällä kaavalla
Tänään minulla on pitkästä aikaa ollut lähes toimelias päivä. Kaivoin jopa gradunikin esille! Olin jo luopunut toivosta hakemieni opiskelupaikkojen suhteen, koska sain kevään pääsykokeista vain varasijoja, ja tehnyt uudet suunnitelmat viimeiselle opiskeluvuodelleni. Tänään kuitenkin puhelimeen ilmestyi viestyi viesti: Sinulle vapautui paikka varasijalta käsityökasvatuksen perusopintoihin. Ilmoitatko minulle viimeistään 4.5. otatko paikan vastaan. Jos en kuule sinusta tuohon mennessä, oletan, ettet ota paikkaa vastaan. Aloitan siis syksyllä opinnot Raumalla. Tavoitteenani on joskus saada sekä käsityön että äidinkielen opettajan pätevyys. Nähtäväksi jää, saanko ikinä kumpaakaan! Onpahan tämän jälkeen jonkinmoinen pätevyys edes työväenopiston opettajaksi. Tosin ensi lukuvuoden kurssijärjestelyitä täytyy ehkä muuttaa, sillä koulu on Raumalla ja työpaikka Raisiossa. Saattaa tuottaa kohtuuttomasti vaivaa ehtiä Raumalta Raisioon arki-iltana. No sitten näihin käsitöihin: sain tänä keväänä valmiiksi kaksi vuotta sitten aloittamani softshell-takin. Kaava oli todella sopimaton ja olen ommellut ja purkanut tätä moneen kertaan. Ei tämä hyvä ole vieläkään, mutta ihan käyttökelpoinen kuitenkin. Kangas on siis Eurokankaan…
Päiväpeitot kerrossänkyyn
En edes muista, koska yläsängyn peitto valmistui. Se on ollut sängyssä joka tapauksessa jo monta kuukautta. Tarvikkeet loppuivat kesken, ja eteen tuli pari muutakin ongelmaa, eikä alasänky meinannut saada päiväpeitettä ollenkaan. Molemmissa peitoissa on nyt kuitenkin päällinen Ikean puuvillaa ja kääntöpuolin Finlaysonin pingviinipuuvillaa. Välissä kummassakin on vanua. Totesin, että vähän paksummat päiväpeitot ovat helpommin käsiteltäviä, kun olin taistellut muutaman vuoden kaksinkertaisen lakanapäiväpeiton kanssa. Poikien huoneessa ei ole yhtäkään huonekalua, joka olisi sinne ostettu. Isommista tavaroista vain Brion leikkikeittiö on uutena ostettu lastenhuonetta varten. Sänky on Unipuun kerrossänky 80-luvulta. Olen itse nukkunut pienenä samassa sängyssä. Yläsängyn päädyssä on yhä paikoillaan minun sinne liimaamani perhostarrat. Perhostarroista onkin käyty monet keskustelut, sillä sänky olisi tarkoitus hioa ja maalata tänä vuonna. Vilho on ehdottomasti sitä mieltä, että perhostarrat pitäisi säilyttää. En ole vielä keksinyt, miten ratkaisen asian. Osaisinkohan maalata perhoset sängynpäätyyn? Alasänkyyn pitäisi saada pieni laita. Tällä hetkellä laitana on jumppapatja, joka on päällystetty…
Kukkasukat ja prinsessahousut
Harmaana päivänä ilman lisävaloa kuvatuista kuvista tuli vähän synkeitä, mutta ehkä kukkakuviot vähän edes piristävät? Sukat ovat siis Niina Laitisen Taimitarhan kukkasukat, jotka neuloin alkuvuodesta varsin hitaalla aikataululla. Nämä valmistuivat jo pari viikkoa sitten, mutta päättelyä siirsin huomiseen aika monta päivää. Näistäkin tuli liian isot! Onkohan käsialassani jotain outoa, kun näistä kirjoneulesukista tulee ihan liian pitkiä. Koon pitäisi olla oikea, ja ympärysmitta onkin tällä kertaa ihan hyvä. Jalkaterä on kuitenkin parisen senttiä liian pitkä, samoin sukan varsi. En tykkää siitä, että sukka tulee melkein polven päälle. Se saisi jäädä muutaman sentin polven alapuolelle. Ylhäältä katsottuna kolmas kuvio epäonnistui raitalangan vuoksi. Minun olisi pitänyt leikata langasta vaalea kohta pois. Tein näin nilkan kuviossa, jossa käytössä oli sama lanka. Myös kukkaraitojen välissä oleva pilkkukuvio on neulottu pätkävärjätyllä Nallella. Muutama virhekin näissä on, mutta kaikesta huolimatta näistä tuli paljon kivammat kuin joulukalenterisukista. Virheet eivät vaikuta sukat pituuteen kuin yhdellä kierroksella varren puolella. Lanka:…
Pikkuveljen hukkapaita
Pitihän pikkuveljenkin saada oma hukkapaita, jotta pojat voisivat samistella kerhokuvassa. Kyllä. Puin pojilleni lähes samanlaiset paidat kerhokuvaan, vaikka olen viimeiseen asti aina vierastanut mokomaa toimintaa. On heillä aiemminkin ollut samanlaisia vaatteita, vaikkei niitä kovin usein olekaan yhtä aikaa käytetty. On nimittäin kovin kätevää, kun yhdestä pituudesta saa vielä toistaiseksi kaksi paitaa, ison ja pienen. Nämä kuvat on otettu kerhokuvauspäivän aamuna. Saa nähdä, millaisia hymyjä kuvaajalle irtosi! Hiukset jäivät vähän huonosti leikatuiksi, sillä Eino ei ollut järin yhteistyöhaluinen. Niska jäi käytännössä kokonaan leikkaamatta, mutta ei se nyt niin kauhealta näytä. Vilho sai melko onnistuneen isonpojantukan. Leikkasin hänen tukkansa sivuilta ja takaa ihan lyhyeksi. Keskelle ylös ja eteen jätin enemmän mittaa. Yhteiskuva susiveljeksistä onnistui toivottavasti paremmin kerhon kuvaajalta kuin minulta!
Sukat ihan vain itselle
Nämä sukat osoittautuivat lähes mahdottomiksi kuvattaviksi. Väri ei vieläkään toistu täysin luonnollisena, vaikka koitin kuinka säätää valkotasapainoa. Olen värjännyt langan itse pietaryrtillä heinäkuussa 2010, ja sukat ovat luonnossa aavistuksen vihreämmät ja väri on paljon syvempi, vaikka taustalla näkyvä matto onkin kuvassa aivan oikenvärinen. Omituista. Luonnonvärit tuntuvat usein tekevän tepposiaan kuvissa. Hiusten kanssa on sama juttu. Sähkövalossa hennalla värjätty tukka on hailukan punertava, auringossa kirkkaan oranssi. Näissä kuvissa on kyllä luonnonvalo, joten syy ei ole siinä. Lanka: Novita Nalle Väri: pietaryrtin puolikuivat kukinnot, vesiheinä ja aluna (15 g). Puikot: 3 mm Malli: Niina Laitinen Soulmates Olen ollut tänä keväänä työväenopiston Kaunista käsin ja kangaspuilla -kurssilla. Ensisijaisesti tarkoitukseni on oppia kutomaan kangaspuilla, mutta siinä sivussa olen saanut muitakin vinkkejä. Esimerkiksi ylivetokavennus on aina jäänyt minulla rumaksi, aivan erilaiseksi kuin yhteen neuloen kavennetut silmukat. Kurssilla opin kuitenkin uuden tavan tehdä ylivetokavennus, eikä silmukka jää enää lörpöttämään rumasti. En ollut koskaan itse tajunnut enkä…
Perhekerhohuppari
Nimesin tämän hupparin jo ompeluvaiheessa perhekerhohuppariksi. On tämä kyllä kelvannut yliopistollekin mennessä päälle, koska tämä taisi ylittää omat odotukseni hyvinkin reippaasti. Kaavat ovat virolaisesta Käsityö-lehdestä (kesä 2015), koko 38-40. Valitsin pienimmän koon, mutta sekin oli minulle ihan valtava säkki. Jouduinkin pienentämään sitä reilusti joka suuntaan. Rintamuotolaskoksen paikkaa vaihdoin kokonaan, sillä se oli alkujaan aivan pöhkön alhaalla. Nyt korjattuna tämä kuitenkin istuu hyvin ja tuntuu kivalta! Hupussa on Kui designin pupuinterlockia, muuten huppari on Kankaamon peruscollegea, joka ei jousta. Myös resori on Kankaamosta. Tämä huppari on todellakin paluu menneille vuosille. En ole vuosiin käyttänyt huppareita, sillä sain niistä aikoinani yliannostuksen. Minulla on itse asiassa täsmälleen tämänvärinen huppari lukioajoilta – siis pian 20 vuoden takaa – yhä tallessa, vaikken ole sitä vuosiin käyttänytkään (enkä todellakaan aiokaan käyttää).
Aurinkoa kevätaamuihin
Olen viime aikoina päivittänyt laiskasti blogia, sillä aika ei vain tunnu riittävän mihinkään. Yöpaita on ollutkin käytössä jo hyvän aikaa. Se onkin aivan ihana! Olin säilönyt tätä kangasta pitkään, sillä en kokenutkaan tätä omakseni. En edes muista, koska ostin tämän. Vaaleanpunaisen yöpaidan kangas on Viljamin puodin ihanan pehmeä ja ohut trikoo. Leikkelin kankaan ilman kaavoja käyttäen mallina äitini minulle (ilman kaavoja) ompelemaa iankaikkisen vanhaa yöpaitaa. Helman pidensin lattiaan asti pitkäksi. Aamutakki on puolestaan leikelty vanhan jo läpikuultavaksi kuluneen aamutakkini mallilla. Ostin vanhan aamutakkini joskus vuosituhannen vaihteessa Lindexin alesta 19 eurolla. Sitä tuli siis varmasti käytettyä koko rahan edestä. Aloin pohtia uuden aamutakin hankitaa tai ompelua viime syksynä, kun 4-vuotias Vilho huomautti minulle, että aamutakistani näkyy läpi. Sopiva kangas tuli sattumalta vastaan Majapuun avoimissa ennen joulua, kun joku vieressäni seisova katseli tätä kangasta ja totesi, että siitä voisi tehdä aamutakin. Hän ei kangasta kuitenkaan ottanut, joten minä nappasin sen mukaani, vaikkei…
Pipo miehelle
Ihanaa neuloa tällaisia pieniä ja nopeita juttuja taas todella pitkästä aikaa! Tämän pipon ohjeen löysin Suuri Käsityö -lehdestä jo viime vuoden lopulla. Ostin jossain vaiheessa jo langatkin valmiiksi, mutta tämä siirtyi aina muiden neuleiden takia myöhempään. Lopulta sain pipon aloitettua, kun mieheni murehti kadonnutta pipoaan. Toivottavasti tämä kelpaa, vaikkei olekaan musta! Lanka on Novitan langaksi yllättävän pehmeää Suomivillaa. Onneksi sitä jäi vielä reilut kaksi kerää, joten saan sitä jotain itsellenikin. Pipo oli haastava kuvattava, kun tiesin, etten saa siitä kuvaa mieheni päässä. Instaan päätyi jo kuva, jossa pipo on imurinvarressa. Nyt tuolla alla on sopivankokoinen vispauskulho! Ohjeesta kannattaa huomioida sen verran, että siinä on muutama hassu virhe. Tuossa kohokuviossa EI neulota 30 oikein ja nosteta sitten vasta silmukkaa vaan neulotaan 3 ja nostetaan sitten yksi. Sama kymmenlukuvirhe toistuu muissakin kohdissa. Ja tuolla lasipurkissa on muuten Kloritella valkaisemani kävyt, joista ei todellakaan tullut edes kovinkaan vaaleita, valkoisesta nyt puhumattakaan!