Pissanpitävät housut
Vannomatta paras? Väitin pitkään, etten koskaan tule tekemään vaippoja, sillä ne ovat tylsiä. Eilen illalla päätin kuitenkin piirtää harkkahousuille kaavat, joilla sitten tein yhdet koepöksyt. Vilhon kommentti housuja sovitettaessa oli: Hyvä! Tänään pääsin töistä hyvissä ajoin ja tehtyäni päivällisen uuniin valmistumaan kiipesin yläkerran ompeluhuoneeseen ja ompelin kolmet harkkarit. Nämä jos jotkut ovat pikasurautuksia. Kolmet housut tunnissa on aika hyvä saldo! Ja hyviä ovat, kuin pikkuhousuja, mutta pitävät pienet pisut sisällään. Sen verran pitää mainostaa, että näiden mallin alkuperä on Haituvan mitä mainioimmista harkkareista! Raitakankaat ovat Jätti-Rätistä, sisäosan luomuhamppucollege Raision kangaskaupasta ja sammakot jostain nettikaupasta aikoja sitten ostettu. Vihreissä raitahousuissa on vyötäröllä tosi hienoa öttiäiskuminauhaa, jonka ostin muistaakseni Haituvalta.
Lintumekossa
Ajattelin, ettei mikään voi olla ihanampaa kuin Majapuun vadelmaneulos. Enää en ole niin varma. Tässä on sille aika kova kilpailija, nimittäin Majapuun lintuneulos. Pehmeä, ihana, joustava, lämmin. Joku juttu tähän vanhalla mallilla tehtyyn mekkoon piti saada. Tein siis hihansuihin koristekanttaukset ja -napit. Jopa nämä onnistuivat lähes täydellisesti. Lopuksi vielä vähän sovinnaisempi sovituskuva, anteeksi hyppelyn aiheuttamat rypyt helmassa. En lähtenyt silittämään vaatetta kesken kuvausten 🙂 Neulos Majapuulta, resori omista varastoista ja napit jo lopettaneesta ompelimo Minttumaariasta Turusta.
Huopahattu ja rannekkeet
Ihastuin lokakuussa 2010 uusimman SK:n (10/2010) huovutettuihin hattuihin ja kävin heti hakemassa kaupasta Wash+filz-it! -lankaa. Syystä tai toisesta – tai oikeastaan raskauden aiheuttaman väsymyksen vuoksi – hattu jäi kuitenkin neulomatta. Seuraavana talvena muistin taas langat, mutta huonosti nukkuva poika esti tämän projektin ajattelemisenkin. Tänä syksynä tartuin puikkoihin ja aloin kutoa. En hetkeäkään uskonut, että tästä syntyisi mitään järkevää tai käyttökelpoista, mutta neulominen on (lähes aina) mukavaa ajanvietettä. Tein hatusta vähän mallia isomman, sillä olen keskimääräistä isopäisempi. Ensimmäisen huovutuspesun jälkeen hattu oli vain puolittain huovuttunut, joten heitin sen uudelleen koneeseen. Toisen kierroksen jälkeen hattu ja rannekkeet kutistuivat onnettoman pieniksi. Rannekkeet venytin väkivalloin ainakin paljaisiin käsiin mahtuviksi, ja hattu pääsi venymään Tupperware-kulhon päälle – mitä mainioin vinkki FB:n Neulonta-ryhmäläiseltä!
Vaatteita pikkupotilaille
Tässä oma työpanokseni Ompeluelämän Turun jaoston hyväntekeväisyyskampanjaan. Saimme siis tarvikkeet lahjoituksena, ja aktiivijäsenet jakoivat ne osallistujille määrämittoihin leikattuina. Näiden vaatteiden määränpää on TYKSin osasto 416 eli lasten syöpä- ja veritautiosasto. Edellisestä vastaavasta hyväntekeväisyyskampanjasta löytyy tietoja täältä.
Jatkopätkät lahkeisiin
Syksyllä ompelemani välikausihaalarit saivat lahkeisiinsa jatkopätkät ihan vain sateisen uudenvuoden kunniaksi. Lahkeet olivat alkujaankin liian lyhyet, eivätkä ne riittäneet enää kuin juuri ja juuri nilkkoihin. Koska ulkovaatteissa olisi kiva voida vaikka istua, kyykkiä tai kulkea selkäreppumatkalaisena, ostin kangashamstereista määrämittaisen palan piparikukkaa ja pidensin housut. Nyt ne on just hyvät 🙂
Kalat frillassa
Olen ihastunut ikihyviksi aiemmin ompelemaani minikukkamekkoon. Päätin jo kylpytakkia leikatessani, että käytän loput ihanasta Laulukala-kankaasta omaan hameeseen. Koska kalakangasta ei ollut käytännössä yhtään tämän enempää, tein ylemmän frillan Metsolan oranssista joustiksesta, jota sitäkään ei ollut juuri tätä enempää. Sopivaa resoria kotoa ei löytynyt, joten se piti tänä aamuna hakea Eurokankaasta. Kyllä nyt kelpaa äidinkin söpöillä 🙂
Pikkuiset kultakalat lammessa ui..
Kun vanhan kylpytakin hihat yltävät enää melkein ranteisiin ja helma melkein pyllyyn, tarvitaan ehdottomasti uusi kylpytakki. Ja tällainen siitä sitten tuli: Joulualeista katselin jo valmistakin kylpytakkia, mutta koska etukappaleessa ei ollut ainuttakaan kokonaista kuviota, eikä kohdistuksista ollut tietoakaan, en voinut ostaa mokomaa. Ostin Selian Laulukalan alkujaan itselleni, mutta en sitten osannutkaan tehdä siitä mitään. Onneksi tajusin leikellä sen kylpytakiksi. Mihin muuhun käyttötarkoitukseen tämä voisikaan paremmin sopia? Kaavat ovat Ottobresta (3/2012) kovasti muokattuina, kankaat Selialta ja Metsolalta, nepparit Jätti-Rätistä.
Lämmintä käsille
Anoppi oli vielä joululahjaa vailla, joten päätin neuloa hänelle pikapikaa kynsikkäät. Langaksi valikoitui Novitan Puron Pakkasyö, sillä sitä sattui löytymään varastoista. Neuloin näitä ensin keltaisesta Nallesta, mutta tajusin käsineen puolessavälissä, että kuvio oli vasemman käden käsineestä, peukalo oikeasta.. Purin siis käsineen ja etsin paksumman langan, jotta ehtisin saada käsineet valmiiksi joulun pyhien aikana. Nämä on sovellettu Moda-lehden (5/2011) mallista Punaiset palmikkoneuleiset kädenlämmittimet. Kämmenpuolen sileä neule unohtui (sielläkin on lettejä), varsi on lyhyempi sekä kuvioita ja silmukoita vähemmän. Peukalon lisäyksetkin aloitin väärässä kohtaa, joten eipä näissä paljoa ole samaa alkuperäisen mallin kanssa 🙂
Pientä jouluista kotiin
Olen jo useamman vuoden ajan tehnyt joulukukka-asetelman itselleni ja äidilleni. Tänä vuonna asetelman teko jäi taas kerran vähän myöhäiseksi, ja tein kukkakorin vasta joulupäivänä. Äiti sai valita ostamistani kukista mieluisat, loput jäivät odottamaan omaa koriani. Kuten yleensäkin, käytin tähänkin koriin aiemmilta vuosilta säästettyjä tarvikkeita. Hakiessani koria äitini varastosta silmiini osui joskus vuosia sitten tekemäni viinipullonkorkkikranssi. Kranssi oli kuitenkin vuosien saatossa hajonnut osittain. Koska en ollut tänäkään vuonna muistanut ajoissa hakea (omasta) metsästä jäkälää, minun piti keksiä jotain sen korvikkeeksi. Näin syntyikin sitten kukkakorin moderni versio, oikein onnistunut sellainen. Pieneen joulupuuhun tein kullanvärisestä kimallepaperista tähden ja oksille huovutin villalangasta pieniä joulupalloja.Kotikuusemme sai tänä vuonna vain muovipalloja ja huopakoristeita innokkaan alle kaksivuotiaan koristelijan vuoksi. Ostin kauniin koristesavikuusen Nousiaisten vanhan aseman joulumyyjäisistä ja kaupanpäälliseksi sain viisi savisydäntä. Leikkasin savisydämien seuraksi punaisesta huovasta sydämiä ja laitoin näille vihreän pellavanarun ripustusnaruksi. Oikein sieviltä ne kuusessa näyttävät varsinkin, kun kaverina on (muistaakseni) Mynämäen käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen…
Lahjat rakkaille
Käpyseni-jersey on odottanut muodonmuutosta kankaasta paidaksi jo pidempään. Tämä oli oikeastaan tilaustyö, sillä äitini toivoi paitaa jo syksyllä. En kuitenkaan ikinä ehtinyt ommella sitä, joten projekti siirtyi ja siirtyi.. Noshin iki-ihanaa kettukangasta himoitsin jo sen tullessa alkujaan myyntiin, mutta saituuksissani en sitä raaskinut ostaa. Myöhemmin kankaan hinta nousi kangashamstereissakin pilviin, ja luovuin koko ajatuksesta. Vähän ennen joulua kangasta ilmeistyi 2-laatuisena Noshin omaan verkkokauppaan, enkä enää harkinnut kankaan ostamista hetkeäkään. Tämä kettu on kuin tehty miehelleni 🙂 En tiedä, mikä tästä tekee 2-laatuisen. En löytänyt mitään vikaa kankaasta – joskaan en sellaista kovasti etsinytkään. Äitini käpypaitaan käytin kaavojen pohjana oman paitani raglankaavaa. En tiedä, voiko tätä enää samoilla kaavoilla piirrettynä, sillä muutokset olivat melkoisia 🙂 Helmaan piirsin ensin oravan jo toisenkin, mutta ne olivat kaikki rumia, joten päädyin lopulta käpyyn, jonka applikoin ruskeasta velourista. Mieheni kettu-t-paita on samalla hyväksi havaitulla SK:n kaavalla tehty kuin aiemmatkin paidat. Nyt noita t-paitoja alkaakin jo…