Trashion-paita
Olin säästänyt vanhan puuvillapyjamani, joka oli revennyt takapuolesta, sillä ajattelin sen kelpaavan vielä uusiokäyttöön. Eräänä perjantaina ompelinkin sen ompeluryhmän perjantai-illan Trashion-tempauksessa pienempään kokoon. Vilhon paita on siis muokattu omasta vanhasta pyjamanpaidastani. Tämän ei ole tarkoitus olla yöpaita, vaikka itse en pääse siitä mielikuvasta eroon. JOS meille tulisi helteitä vielä tänä kesänä, tämä olisi oivallinen hellepaita. Lähes lähikuultavan ohut puuvilla on yksi kevyimmistä ja viileimmistä materiaaleista kuumalla ilmalla. Tänä kesänä olemme kyllä pärjäilleet hyvin collegetakeilla ja sadevarusteilla! Mutta vielähän tässä on kesää jäljellä.
Keltaista kylmään kesään
Facebookin ompeluryhmässä heitettiin haaste keltaisesta ompeluksesta. Ensin ajattelin, ettei minulla edes ole keltaista kangasta, mutta sitten silmiin osui työpöydällä lojuvat keskeneräiset housut. Nehän olivat keltaiset! Keltaisiin housuihin löytyi kaapista harmaa-keltaraidallista resoria. Aloin miettiä, ettei Einon garderobista ehkä löydy montaa sopivanväristä paitaa näiden housujen kaveriksi, joten päätin tehdä sellaisen. Kangaskaapissa oli juuri sopivaa harmaata trikoota. Yksivärinen paita yksiväristen housujen kanssa tuntui kuitenkin vähän liian peruspertsalta. Koska sopivaa silityskalvoa ei ollut, enkä jaksanut applikoida paitaan mitään, menin lanka-arkulleni. Sieltä löytyi täydellisesti housujen keltaiseen mätsäävä puuvillalanka, josta virkkasin auton ja peräkärryn pienen autopojan paitaan! Valmiit kuviot ompelin sitten koneella kiinni rinnukseen. Blogipäivitykseni ovat nyt vähän jumissa, sillä pöytäkone, jolla yleensä näitä teen, hajosi. Tai ei nyt sentään koko kone, vain se likimain olennaisin eli kiintolevy. Nyyh. Sinne meni uuden ulkoasun vesileimat ja kaikki. Toivottavasti jotain on vielä pelastettavissa. Siellä oli nimittäin myös kaikki koulutyöni, joita olen luonnollisesti varmuuskopioinut… niin en juuri lainkaan.
Maksimittainen mekko karkkiväreissä
Löysin tämän ihanan viskoositrikoon Jätti-Rätin laarista ja ihastuin ikihyviksi. Aika epämiellyttävää tätä oli ommella, kun kangas venyi ja paukkui. Valmiin mekon purin sekä helmasta että poikkisaumasta pari kertaa. Joka kerta lyhensin tätä vähän. Yläosaa pienensin paljon myös sivusuunnassa, sillä kaava ei ollut joustavalle kankaalle vaan batistille tai harsokankaalle (mitä ikinä jälkimmäisellä tarkoitetaankaan). Tästä tuli silti ihana. Sellainen löysä ja rento, kuten halusinkin. Yläosaan olisi pitänyt laittaa tukikangas. Nyt se venyy päällä turhan paljon. Kangasta ei ollut tarpeeksi – ihan kuin näin olisi käynyt joskus aiemminkin – mutta leikkasin helman ristiin, kun huomasin, että raidat menevät ihan siististi. Niin kamalan luirua ja venyvää tämä oli, etten jaksanut olla raitojen kanssa ihan millintarkka. En aio katsella helmaa niin tarkkaan, että se häiritsisi! Malli on Burdasta 5/2014. Sivusaumassa on taskut, mikä on ehdoton jättiplussa tälle mallille!
Onkipojalle
Kuulin tässä päivänä jonain, että Suomalaisessa kirjakaupassa on ollut myytävänä Pentelin kangasliituja. Siispä suuntasin Suomalaiseen, kun kävimme viimeksi kauppakeskuksessa. Sieltä löytyikin paketti liituja. Eilen illalla luin Vilholle iltasaduksi Pupu Tupunaa, jossa sorsan jalkaan oli kiertynyt siima. Yhtäkkiä mieleen tuli tällainen kuosi. Mielikuvassani tämä oli harmaalla pohjalla, mutta koska minulla on tällä hetkellä kovin vähän yksivärisiä kankaita, kuvio päätyi mintunvihreälle collegelle – eikä muuten ole hullumpi tämäkään! Vahaliidun väri on niin paljon kauniimpi kuin tussin! Näillä voisi piirrellä enemmäkin, jos vain kestävät pesua. Olen oikeastaan aivan rakastunut tähän! Vetoketju olisi voinut olla joko punainen tai valkoinen, mutta kumpaakaan ei sattunut kotoa löytymään. Ei tuo harmaakaan nyt ihan hullu ole. Oli muuten aika kätevää, kun sai ilman suurempaa säätöä kuviot kohdistettua!
Brum brum, sanoo auto matolla!
En edes muista, koska aloitin tämän automattoprojektin. Se jämähti alkutekijöihinsä ja hautautui kangaslaatikkoon. Tässä joitan päiviä sitten löysin sen ja päätin ommella sen valmiiksi. Matto on ommeltu (taas kerran) jämäkankaista. Ruskeaa puuvillaa oli suunnilleen tuon verran, sininen pilkkupuuvilla kului kokonaan, eikä raitakangastakaan paljoa jäänyt. Talot, puut sun muut olen leikellyt Majapuun Autokorjaamo-puuvillasta, josta ompelin joskus Vilholle kauluspaidan ja Einolle sitterinpäällisen. Kangasta on vieläkin jäljellä iso pala! Tämä on koottu periaattena mennä sieltä, missä aita on matalin. Ei kikkailuja, eikä ihmeellisyyksiä. Pari siltaa tein joen yli. Pohjana on paksu markiisi (90-luvulta) ja kankaiden välissä on vanulevyä, jota jäi yli sohvan verhoilusta. Kooltaan tämä mätsää yhteen aiemmin tekemäni autorullan kanssa, joten nämä voi rullata vaikka sisäkkäin, mikä onkin aika kätevää. Tämä tuntuu kelpaavan mainiosti poikien leikkeihin, vaikka onkin kooltaan pienehkö.
Tehotuotettuja t-paitoja
Tein tänä viikonloppuna jotain, mitä en yleensä tee ikinä: ompelin ison kasan vaatteita samoilla kaavoilla. Eino sai kaksi kesäsettiä ja pari t-paitaa, Vilho sai kaksi pyjamaa ja t-paidan. Kaikki tarvikkeet löytyivät kotoa ennestään, ja suurin osa oli jämäkankaita, joista olen jo joskus aiemminkin ommellut jotain. Ensimmäisenä on Aarrekidin kankaasta tehty paita. Hihat ovat Noshin raitaa. Kaavan Einon paidoissa on Ottobren Papana koossa 92. Sovituskuvassa Einolla Me&I:n shortsit kokoa 98/104. Sopivat kätevästi jo pienemmälle säädettävän vyötärön ansiosta. Nämä ovat vanhaa ilmeisesti paljon nykyistä kapeampaa mallistoa, sillä uusista shortseista mitkään eivät ole enää sopineet meidän pojille. Lakit ostin PoPin Outletista. Vilho valitsee jo itse vaatteitaan, joten hänellä on puna-vaaleanpunainen hattu, pikkuveli sai tyytyä äidin valintaan, turkoosi-vihreään. Lakit ovat käännettäviä. Tässä loput sarjan t-paidat Einolle. Vasemmalta ensimmäinen on Noshin raitaa yhdistettynä Sari Ahokaisen satenkaaripupuihin, toinen on Kesämies Kekkosta Ikean kangastusseilla väritettynä ja kolmas on Noshin raidoista koottu. Kaikki on ommeltu Papanan kaavalla koossa…
Pitsiä kesäpäiviin!
Ostin tämän kankaan Ikasyrilta jo aikoja sitten, mutta en jotenkin osannut tehdä siitä mitään. Osasyynä oli se, että pihiyksissäni tilasin sitä vain 60 senttiä. Eihän se tuntunut riittävän mihinkään. Eilen lapset nukkuivat pitkästä aikaa yhtä aikaa pitkät päiväunet, ja aloin tuijotella kankaitani. Mallasin tätä ensin paidaksi, mutta totesin, etten halua tästä paitaa. Kangas oli jo lähdössä myyntikasaan, kun yhtäkkiä keksin kokeilla sitä hameeksi. 60-senttiä oli juuri sopivasti, kun vyötärön laski lantiolle ja helma oli kääntämättä. Eipä siis kuin ompelemaan. En jaksanut alkaa selata mallilehtiä, enkä viitsinyt ihan vapaalla kädellä saksia tätä, joten kaivoin kaapista kaavakassin, joka sisältää iänkaikkisenvanhat kaavani. Vanhimmat ovat 90-luvulta. Rulla päällä luki ”suora hame”. Otin kaavan, leikkasin sen suikaleiksi ja kellotin helman. Ompelin hameen kasaan ja lisäsin helmaan alkuviikolla Jätti-Rätistä ostamani pitsin. Kankaasta jäi jäljelle muutama pikkupala. Ne suorastaan huusivat pääsyä yläosaksi. Kaapista löytyi kaveriksi kaksi palaa mustaa jerseytä ja paria erilaista pitsiä. Yläosan leikkasin käyttäen mallina…