Saateenkaaren tällä puolen
Vilho rakastaa värejä ja värikkäitä vaatteita. Tämän kankaan hän valitsin Verson puodin valikoimista, kun olin tekemässä sinne ompelukerhotilausta. En ehkä olisikaan osannut valita näin riemukasta kangasta itse, mutta kivahan tästä kuitenkin tuli. Ompelin paidan koulussa ompelutunnilla, kun varsinainen kurssityö alkoi jo olla valmis. Kaavana käytin Ottobren (6/2016) Dalmatian Rabbit -hupparista muokattua kaavaa. Kaulus on kokonaan pussiin ommeltu, eikä siinä ole näkyvissä saumanvaroja. Nauhojen tikkaus oli haastavaa, sillä nauhat on ommeltu pehmestä resorista, joka tykkäsi venyä ja luisua johonkin suuntaan koko ajan. Hihansuissa ja helmassa on samaa resoria. Taskun tähtivetoketju löytyi Jätti-Rätistä. Paidasta tulikin lopulta iloisen värikäs hyvänmielen vaate, joka onkin valmistumisensa jälkeen kiertänyt suoraan pyykkinarulta takaisin päälle 🙂 Sellaisia vaatteita on aina ilo ommella, vaikka ne eivät olisikaan ihan viimeisen päälle äidin mieltymysten mukaisia.
Sukkia, sukkia!
Osallistuin talvella ystävänpäiväsukkien neulontaan. Koska koulu alkoi painaa kovasti päälle, sukat jäivät kuitenkin vähän kesken. Olen tehnyt niitä valmiiksi pikkuhiljaa ja pääsiäisenä viimein silmukoin viimeiset kuviot valmiiksi ja päättelin langanpätkät! Sukat menevät lahjaksi ystävälle, joka on ollut elämässäni 30 vuoden ajan. Päätin tuossa joku aika sitten ex tempore ilmoittautua Niina Laitisen Kuusamat-sukkien koeneulojaksi. En yhtään tullut ajatelleeksi, ettei minulla oikeasti ole aikaa neulomiseen. Muut olivatkin nopeampia neulojia, ja ohje julkaistiin, ennen kuin ehdin laittaa palautetta. Malli oli yllättävän haastava (tai sitten olen vain koko ajan liian väsynyt), enkä oppinut kuviota ulkoa kuin vasta toisen sukan lopussa. Malli on minusta aivan mielettömän kaunis! Sukat on neulottu Novitan Nallesta 3 mm:n bambupuikoilla. Kuusamien ohje löytyy Ravelrysta.
Samisteluhousut serkuksille
Kevät on mennyt aivan hurjaa vauhtia. Yliopistolla kurssit ovat pakkautuneet tähän loppukevääseen, ja parin kuukauden aikana pitäisi kertyä kirjallisuudesta 9 opintopistettä, ja käsityökasvatuksesta 7 opintopistettä. Lisäksi on pari muuta kurssia, joista osa on alkanut jo aiemmin ja osa jatkuu vielä toukokuulle. Kiirettä on siis pitänyt! Yksi pian loppumassa oleva kurssi on käsityökasvatuksen ompelukurssi, joka on ollut aika ajoin melkoista pakkopulla. Kurssilla on pitänyt ommella jos jonkinmoista pussukkaa ja nyssäkkää, enkä ole oppinut siellä yhtikäs mitään. Olen päätynyt ompelemaan demoilla eli harjoitustunneilla omia projektejani, sillä harjoitustyöt ovat valmistuneet vähän etuajassa. Yhdellä demolla ompelin veljentyttärelleni pinkit colleget housut omista kankaistani, sillä koulun tarjoamat kankaat olivat rumia. Seuraavalla demolla jatkoin housuprojektia ja ompelin samanlaiset myös Vilholle. Molemmat housut on ommeltu Ottobren kaavalla Mock Denim. Pinkit ovat koossa 122 ja mintunvihreät pituudeltaan kokoa 128 ja leveydeltään kokoa 122.
Hyrrä-matto
Virkkasin helmikuussa trikookuteesta maton olohuoneeseen. Malli oli yksinkertainen mutta vaati sen verran laskemista, ettei tästä tullut aivan ohjeen mukainen! En siis koko ajan muistanut laskea lisättäviä pylväitä ja silmukoita, joten paikoitellen niitä tuli liian vähän. Sen verran tämä meinasi kuitenkin tällaisenakin aaltoilla, ettei muutaman pylvään puuttuminen lopulta haitannut yhtään! Ajan kanssa matto on kuitenkin tasaantunut kauniiksi – kauniimmaksi kuin helmikussa otetussa kuvassa. Maton ohje löytyy täältä.
Pause!
Ostin tämän kankaan Käpysen joulunjälkeisestä alesta, ja kuosi on enemmän kuin täydellinen Vilholle. Musiikkijutut ovat olleet entistäkin kovempi juttu joulun jälkeen, sillä Vilho sai omat stereot joululahjaksi. Musiikki soi meillä siis nykyään lähes lakkaamatta. Kuosin kuvion lisäksi väri on täysi kymppi punaista rakastavalle pojalle. Kaikki punaiset vaatteet nimittäin kiertävät tällä hetkellä pesusta suoraan käyttöön. Osa ei ehdi edes kaappiin asti! Eräässä ompeluryhmässä oli viikko sitten pikahaaste, jossa piti ottaa kuva omista ompelutarvikkeista. Nappasin kuvan ja sain haasteeksi käyttää tarvikekuvassa näkyvää U-leimasinta ompeluksessa. Tämä paita oli jo suunnitelmissa muutenkin, ja U-kirjain sopi tähän kuin nenä päähän. Kevään ompelukurssien peruunnuttua päätin järjestää oman paikkakuntani MLL:n nimissä Äitien käsityökerhon, joka kokoontuu nyt kerran kuussa lauantaina viideksi tunniksi palvelutalon tiloissa. Ompelinkin tämän paidan ensimmäisessa käsityökerhossamme. En viitsinyt raahata koko konearsenaaliani mukaan, joten otin mukaan vain yhdistelmä- ja ompelukoneeni. Ompelin paidan taskun kiinnitystä lukuun ottamatta kokonaan yhdistelmäkoneellani. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun sain yhdistelmäkoneeni ompelemaan…
Lahjoja isoille ja pienille
Tuntuu, etteivät vuorokauden tunnit riitä mihinkään. Kirjallisuuden opinnot vievät kaiken vapaa-ajan, kun luettavaa on paljon ja lukemisen lisäksi pitää vielä kirjoittaakin paljon. Onneksi alkuvuonna ei ole vielä ollut juurikaan opintoja Raumalla. Sen sijaan flunssa on pyörinyt perheessämme nyt kolmatta viikkoa, joista kaksi olen ollut sairaiden lasten kanssa kotona saamatta yhtään mitään aikaseksi. Lopulta päivät tuntuvat kuluvan vain somen selailuun ilman mitään tuottavaa toimintaa. Keittiön sain maalattua lasten sairastelun aikana, ja siitä tulee jotain materiaalia, kunhan saan hankittua yhden avohyllyn ja laitettua kaikki tavarat paikoilleen. Neuloin Kotiliesi Käsityön 1/2017 mallilla pienen villatakin kummipojalleni – ja todella pieni siitä tulikin. Koko olisi pitänyt sittenkin olla 6-12 kk, sillä 0-6 kk:n koko oli heti kättelyssä pienehkö kolmen kuukauden ikäselle. Noh, onpahan söpö kuitenkin ja menee edes jonkun kerran päälle. Lanka on omien poikien villatakeista ylijääneitä jämiä, joista suurin osa on Novitan Woolia. Mallissa hihat ovat sileää neulosta, mutta innostuksissani unohdin taas kerran lukea…
Okraa ja oranssia
Verson puodin ompelukerhon yllätyspaketista paljastui tällä kertaa hopeanhohtoinen Sielulintu-joustocollege. Arvailuja kankaasta heiteltiin ompeluryhmissä heti. Erikoispainatus ja korkea metrihinta viittasivat monien mielestä hopeapainatettuun Sielulintuun. Näistä vinkeistä rohkaistuneena päätin viime tipassa tilata paketin itselleni. Yllätys ei siis ollut suurikaan, kun paketista sitten tosiaan paljastui hopeanhohtoista Sielulintua. En ole tilannut tätä kuosia aiemmin, enkä ole edes ollut siihen erityisen ihastunut, mutta hopeanhohtoisena se on kyllä aivan huikea! Päätin heti, että ompelen tästä jotain erityistä. Olen jo jonkin aikaa haaveillut collogejakusta, joka olisi samaan aikaan sekä siisti että mukava päällä. Tästä tuli nyt ehkä astetta hienostuneempi kuin suunnitelmana oli ollut, mutta kaapistani puuttui musta jakku kokonaan, joten siinä mielessä tämä oli perusteltu valinta malliksi. Jakku on ommeltu 2000-luvun Burdan kaavalla, jolla olen ommellut liki 17 vuotta sitten suosikkivillakangasjakkuni. Alkuperäisessä kaavassa ei ole kauluksia, joten muokkasin kaavaa kaulukselliseksi. Koska Sielulintua oli vain 60 cm, jouduin pidentämään hihoja mustalla joustocollegella. Tein hihoihin myös valenappilistat koristeeksi. Jakku…
Tunika pienellä jujulla
Tällä kertaa mietin useampana iltana, millaisen tunikan haluaisin itselleni tehdä. Olen käyttänyt himmelitunikaani niin paljon, että se alkaa jo nukkaantua. Se siis kiertää pesusta päälle ja päältä pesuun aivan kuin Vilhon Ryhmä hau -paita! Ihan yhtälaista suosikkia tästä ei varmastikaan tule, sillä kangas ei jousta yhtä paljon kuin aiemmat joustocolleget, joista olen tällä kaavalla tehnyt vaatteita. Tunika jäi siis aavistuksen verran ahtaaksi. Suunnittelu lähti liikkeelle noista lörppötaskuista, joita on minunkin tehnyt jo pidempään mieli kokeilla. Yhdistin ne kuitenkin luottokaavaani, vaikka näistä on joku valmiskin kaava jossain lehdessä ollut. Lisäksi tein raglansaumaan valenappilistan ja alavaraan valitsin kuviollisen kankaan. Kaavan pohjana on Ottobren Friday Evening, ja kankaat ovat Noshin ja Kangaskapinan. Tosin Noshin kankaan sain ompeluryhmän joululahjavaihdossa. Jätin tämän tunikamittaiseksi, sillä en juuri ole käyttänyt mekkoja viime aikoina. Tämä käy nyt kuitenkin leggarien ja farkkujen kanssa. Voisi olla myös aika hauska, jos tämän kaveriksi tekisi minihameen tuosta kuviollisesta kankaasta. Tämä olikin viimeinen…