Välikausihousut yksivuotiaalle
Ostin Einolle syksyllä Name Itin softshell-takin alerekistä. Siihen ei kuitenkaan ollut sopivia housuja, ei siinä kaupassa, eikä oikein muuallakaan. Myöskään sopivaa välikausihaalaria ei sattunut vastaan, vaikka kävin muutamalla kirpputorikierroksella sen takia. Kierrokselta tarttui kuitenkin mukaan alimmassa kuvassa näkyvät Vikingin goretexit, joiden ainut kauneusvirhe on ilmeisesti hiekkalaatikkohiekan värjäämä verkkokangas. Sisältä ja pohjista kengät olivat lähes uutta vastaavassa kunnossa. Koska tossut eivät olleet hinnalla pilattu – maksoin niistä 3,5 euroa – ne tarttuivat mukaan. Tein ensin yhdet tällaiset haalarihousut ruskeasta enstexistä, jota oli jäänyt kaappiin kohtuullisen epäonnisen vaunuverhoiluprojektin jäljiltä. Käytin näiden kaavojen pohjana Ottobren ulkoiluhousuja, joissa ei kuitenkaan ollut vaippavaraa. Ensimmäiset housut olivat siis auttamattoman ahtaat pyllyn kohdalta. Näihin toisiin väljensin kaavoja reippaasti. Housuissa on kaksinkertaiset polvet ja takapuoli. Tosin takapuolen paikkapalat eivät ihan kohdistuneet, kuten kuvasta näkyy. Punainen kangas Jätti-Rätin laarista. Reilut kolme metriä ulkoilukankaita maksoi hurjat 3,5 euroa nekin! Tämä ei ole täysin vettä pitävää, mutta lavuaaritestissä se pärjäsi kuitenkin…
Villaliivi välikauteen
Aloin eräänä päivänä neuloa miehen villatakista ylijääneitä lankoja villaliiviksi. Epäilin, ettei lanka riittäisi, mutta päätin kuitenkin kokeilla. Ja eihän se riittänyt. Onneksi vähintään yli 5 vuotta sitten hankittua lankaa sai vielä muutamasta verkkokaupasta, ja päädyin ostamaan langan Titityystä. Samalla pakettiin tuli langat omaankin neuleeseen, sillä tämän kerä olisi tullut yksin ihan hullunkalliiksi postikulujen kanssa. Tosin nyt se taisi tulla vielä kalliimmaksi 😀 Lanka on siis Istexin Álafoss Lopia. Tein tästä joskus vuosia sitten villatakin miehelleni ja siitä jäi jäljelle neljää eriväristä lankaa epämääräiset kerät. Nyt niistä jämistä (ja yhdestä ekstrakerästä) tuli vielä neuleliivi noin koossa 110-116. Tämä on niin paksu, että se menee keväämmällä helposti välikausitakista 😀 Vilho sai vapaasti valita, miten halusi poseerata kameralle. Meidän puidenhalailija ❤ Puun alle rakensimme tosi tukevan ja turvallisen majan! Mutta eihän majan rakentamisessa se lopputulos niin tärkeä ole, vaan prosessi.
Hirvityshousut
Normaalisti jättäisin tällaisen ompeluksen bloggaamatta. Nyt minua kuitenkin harmittaa niin vietävästi tämän kankaan hankkiminen, että päädyin laittamaan nämä likimain julkaisukelvottomat kuvat tänne. Kyseessä on siis Noshin farkkucollege. Yleensä olen kovasti tykännyt Noshin kankaista, mutta tämä oli kyllä suurensuuri pettymys. Ostin kankaan jo viime syksynä, mutta ompelin sen vasta tänä vuonna. Koitin vältellä kankaasta löytynyttä pitkää kudontavirhettä (anteeksi, kankaaseen kuuluuvaa ominaispiirretta: Neuloksen pinnan struktuuriin kuuluvat satunnaiset pituussuuntaiset vaaleat viirut, kuten aidossa denim-materiaalissa, lainaus Noshin verkkosivuilta), mutta osa siitä päätyi toiseen lahkeeseen (kts. ylin kuva). Kankaassa oli siis pitkä lankasuora valkoinen viiru hyvin hankalassa kohdassa. Nämä kuvat on otettu päivän käytön jälkeen. Polviin tuli kauheat pussit, sillä kangas ei palaudu juurikaan. Se ei myöskään jousta juurikaan, joten erehdyin tekemään näistä aivan liian tiukat. Legginsit eivät enää ole järin mukavat päällä ja ne on epämiellyttävä pukea – puhumattakaan siitä, millaisilta ne näyttävät päällä… Lisäksi polviin tuli vaaleat läikät päivän mittaan. Myös takapuoli muuttui…
Perusvaatetta pienelle
Tämä on oikea tilkkusetti. Housukangasta oli jäljellä tasan tuon verran, paitakankaasta ei riittänyt kahta täysmittaista hihaa, joten toisen jatkoksi piti keksiä jotain muuta. Koska minulla ei ollut samanväristä turkoosia resoria, myös kaulus on tehty joustocollegesta. Kaikki harmaat ovat eri sävyä, mutta näin yhdessä ne silti sopivat minusta hyvin yhteen! Paita on tehty vanhalla luottokaavalla, housut on muokattu versio Ottobren Tiikeristä. Koko on 86. Erityisen tyytyväinen olen etukappaleiden onnistuneisiin kohdistuksiin. Pilvikangasta jäi tämän jälkeen yksi kämmenenkokoinen pala, joten kaavoja sai hetken pyöritellä palasilla ennen kuin sopivat kohdat löytyivät! Sivusamoissa pilvet saivatkin sitten jo mennä, miten menivät. Kuvat on otettu aamulla seitsemän jälkeen, ja malli näyttääkin ihan vastaheränneeltä 🙂 Epäilen myös, että kamerassa saattoi olla manuaalitarkennus päällä, sillä kuvat ovat vähän liian pehmeitä. Tarkennus ei siis ole ihan kohdillaan, mutta Lightroomissa sain kuvia terävöitettyä sen verran, etten viitsi enää ottaa uusia. Mun pieni punapääni ❤
Raitapaita perheen pienimmälle
En enää tiedä, onko helpompaa neuloa villapaita ohjeen mukaan vai ilman ohjetta. Aina joutuu kuitenkin purkamaan! Tämä on neulottu täysin ilman ohjetta. Laskin silmukat vanhasta villatakista, mutta tietysti pintakuvio veti odottamaani enemmän kasaan ja ensimmäisestä paidasta tuli pari kokoa liian pieni. Purin koko paidan, jota ei sentään ollut kuin reilut 6 senttiä neulottuna, ja lisäsin reilusti silmukoita. Tämäkin näytti pieneltä, joten resorin jälkeen lisäsin vielä silmukoita. Ja tulihan siitä sopiva! Raglania en joutunut neulomaan kuin osittain kahteen kertaan. Olin juuri aloittamassa päättelykierrosta pääntieltä, kun tajusin, että pääntie oli yhtä korkea edestä ja takaa. Purin siis viimeisen raidan pois ja neuloin selkäpuolen korkeammaksi keskeytetyillä kierroksilla. Lanka on Novitan Wool. Neuleet ovat minulle ikuisuusprojekteja, ja tätäkin tein lähes koko talven aina silloin tällöin. Ostin lankoja ihan liikaa, joten tämä saa kavereikseen ainakin pipon ja lapaset – kunhan kerkiän neuloa ne 😉
Black is for Boys
Kummipojalle toivottiin synttärilahjaksi mustia collegehousuja. Koska liikkumavaraa jäi näinkin vähän työn suunnittelulle, tein mitäs muutakaan kuin mustat collegehousut! Vähän niissä on piristeenä neonvihreää, samaa kuin joululahjaksi tekemässäni collegepaidassa. Näistä taskuista tuli niin makeat, että haluaisin tuollaiset omiinkin housuihini! Kaava on Ottobren Ooby Dooby (4/2012) koossa 134. Omalle pikkuvintiölleni tein lopusta mustasta tähticollegesta ja mustasta joustocollegesta tähtipaidan. Tähden mallin ja ompeluohjeen katsoin Made for Apes -blogista, kiitos siitä! Tämä on tehty jollain nimeämättömällä paitakaavalla reiluun 110-kokoon. Hartiaan leveyttä tuli liikaakin, mutta onneksi myös helmassa ja hihoissa on pituutta, joten tämä menee vielä jonkin aikaa. Yleensä en kelpuuta kännykkäkuvia tänne missään koossa tai muodossa, mutta menkööt tämän kerran. Tässä siis sovituskuvaa:
Luppakorvainen pupu
Ihan jokaiseen hyväntekeväisyystempaukseen en ole ehtinyt osallistua, mutta nämä eri syöpäjärjestöjen keräykset ovat sen verran lähellä sydäntä, että niihin koitan mahdollisuuksien mukaan tehdä jotain. Tällä kertaa tein Sylva ry:n hyväksi järjestettyyn huutokauppaan tällaisen karvakorvapipon. Mallin pipoon piirsin itse. Päällisen karvan sain kaupanpäällisenä ostaessani yhden toisen kankaan ja vuorin college löytyi omista (lähes loputtomiksi toteamistani) varastoista. Korvien kohdalle ompelin tilkut PUL-kangasta tuulensuojaksi. Ihanan pupupipo lähtee lähipäivinä postitse uudelle omistajalle. Toivottavasti se on mieluinen ja sopiva 🙂
Aika monta yöpukua
Pojat olivat yllättäen kasvaneet ulos lähes kaikista yöpuvuistaan. Ihmekös tuo toisaalta, sillä Vilholle tein pyjamia viimeksi vuosi sitten. Jos pituutta on tullut vähintään 6 senttiä lisää, alkavat varmasti vuoden vanhat vaatteetkin käydä pieniksi. Vilho sai siis kaksi pyjamaa koossa 110, joka taisi olla liian pieni koko, sillä mun pieni (vielä jonkin aikaa) 3-vuotiaani oli neuvolan pituusmitan mukaan jo 109,5 senttiä pitkä. Kasvunvaraa noissa ei siis ole. Einolle tein jo alkukuusta (tai kenties jo joulukuun puolella) pari yöhaalaria. Sininen onkin jo haalistunut pesuissa, mutta otin sen tähän kimppakuvaan silti mukaan. Joitain viikkoja sitten valmistui myös oranssi unipussi. Siinä on ohut tikkivuori, joten se toimii makuupussina. Pyjamat ompelin samalla, kun tein Vilhonkin pyjamat. Mitään edustusvaatteita nämä eivät ole, mutta tulivat tarpeeseen! Enin osa yöpuvuista on tehty Jätti-Rätin trikoista, joita oli kerääntynyt kaappiin hyvä kasa. Nyt sitä kasaa ei enää ole! Kaiken kaikkiaan olen ommellut kaapista kangasta melkein 14 metriä tammikuun aikana, enkä…
Pehmeää ja vihreää
Eino sai ikuisuuksia (eli noin 3 vuotta) jemmatusta kankaasta ihanan pehmeän velourasun. Isoveli oli tämänikäinen keskellä kesää, joten sopivankokoisia lämpöisempiä sisävaatteita olikin yllättävän vähän tallessa. Housut on Ottobren Tiikerin madalletulla kaavalla koossa 86 ja takki on Stardust myös koossa 86. Velour on tosiaan tilattu Saksasta ja hupun vuori on Viljamin puodista. Täydellinen vetoketju löytyi Jätti-Rätistä. Sekä housuissa että hupparissa on yksi pallomainen tasku.
Kierrätystä ja samistelua
Olen pitänyt sisarusten pukemista samanlaisiin vaatteisiin mielikuvituksettomuutena. Noh. Tässä sitä TAAS ollaan. Pojilla on nyt sitten lähes samanlaiset takit kevääksi. Molemmissa on sisällä oranssia tikkikangasta, välissä vatiinia ja päällä farkkua. Näihinkin kaikki tarvikkeet löytyivät ilmeisen loputtomista varastoistani. Olen ommellut tammikuussa jo lähes 10 metriä kangasta, eikä kaappi yhtään tyhjemmältä! Miten paljon sitä voikaan jemmata kangasta kotiinsa?! Tässä on vielä pitkä matka siihen, että kaikki kankaat mahtuisivat tuohon yhteen isoon vaatekaappiin. Molemmat takit on tehty Ottobren Against the wind -kaavalla. Isompi on kokoa 116 ja pienempi 92. Molemmissa on kasvuvaraa, mutta ovat hyvin käytettäviä jo nyt. Pienemmän takin farkkukangas on kokonaisuudessaan vanhoista Vero Modan bootcut-farkuista ommeltu. Kangas oli vielä todella siistiä, sillä farkkuihin repesi reikä melkein uusina, enkä sitten paljoa käyttänyt niitä paikattuina. Toisesta lahkeesta tuli etu- ja takakappale, toisesta hihat ja huppu. Tuulilista tuli vyötärökaitaleesta ja takataskut oli tarkoitus käyttää sellaisinaan, mutta ne olivat liian isot. Isompi takki on ommeltu…