Puuvillaa hellepäiviin
Ostin paitakankaan jo joskus kesäkuussa ensimmäisten helteiden aikaan. Paidat jäi kuitenkin ompelematta, koska gradu. Kaavat on muokattu kesän 2016 Ottobren mallista. Pidensin hihoja jonkin verran ja valitsin koon tällä kertaa mittojen mukaan. Pienemällä on koko 104 ja isommalla 128. Tein yhden kauluspaidan tuossa aiemmin, mutta se oli liian pieni isommalle ja liian suuri pienemmälle. Nyt vahingosta viisastuneena otin tarkat mitat ja pidensin hihoja ainakin neljä senttiä! Kankaat ovat Jätti-Rätistä, ja tarkoitukseni oli tehdä paidat, joissa voi rauhassa rymytä pitkin kotipihaa hellepäivinä ilman vaaraa ihon palamisesta. Pienellä autofanilla on paidassaan auto- ja sieninappeja, jotka ostin joskus muutama vuosi sitten Riemulin kivijalkakaupasta. Isommalla on paidassaan erivärisiä pyöreitä nappeja, luultavasti samasta paikasta hankittuja. Keväällä tai alkukesästä blogeissa pyöri myös haaste, jossa piti tehdä jotain jokaisesta käsityökirjasta, jonka omistaa. No, pääsin nyt ensimmäiseen. Isomman pojan housut on siis tehty Olipa kerran housupuntti -kirjan ohjeella. Aika monta korjauskierrosta jouduin tekemään, mutta kyllä nuo nyt ihan…
Yhdistelmävaunujen verhoilu
Tämä on ollut yksi ikuisuusprojekteista, ja se olisi jäänyt varmasti ikiajoiksi keskeneräiseksi, ellei syysvauvaa odottava ystäväni olisi innostunut näistä vaunuista. Aloitin verhoiluprojektin jo odottaessani Einoa kolme vuotta sitten. Vanhat kankaat haisivat varastolle ja vanhalle talolle. Minua inhotti jo pelkkä ajatuskin siitä, että lapseni mahdollisesti joskus nukkuisi niissä – edes silloin tällöin. Suurimman ongelman aiheutti rungon sininen väri. En halunnut sinisiä vaunuja. Näin jälkiviisaana voisin todeta, että olisi vaan kannattanut valita jotain runkoon sopivaa kangasta. En kuitenkaan valinnut. Tein vaunujen sisäosat Tuokion vihreästä Naapurit-kankaasta, jota minulla oli vähän jäljellä silloisten olohuoneenverhojen jäljiltä. Päälliset tein suklaanruskeasta enstexistä, jota ostain Jätti-Rätistä. Kuomuun ompelin ylös valkoiset tereet ja alimpaan saumaan heijastintereen. Ikäänkuin olisin ikinä oikeasti aikonut käyttää näitä vaunuja. Meillähän oli jo tuolloin vallan mainiot Crescentin yhdistelmät, jotka olimme ostaneet uutena esikoiselle, mutta täytyyhän sitä jokaisen yhdet yhdistelmävaunut verhoilla, eikö?! Purin siis kappaleiksi kaikki osat, joiden käyttötarkoituksen osasin arvata. Kuvissa näkyvien osien lisäksi tein…
Kesämökki takapihalla ja vimmaiset leggarit
Aloitimme takapihan grillikatoksen kunnostamisen jo viime kesänä etsimällä lahjoituspalstojen kautta vanhoja ikkunoita. Mieheni myös laudoitti katoksen seinät ja lisäsi siihen tukirakenteita viime kesänä. Mökki maalattiin vaaleanharmaaksi ja ikkunanpuitteet valkoisiksi. Päädyn pariovet saatiin myös paikoilleen jo viime vuonna, ja takapihan terassilta mökkiin vievät portaat uusittiin. Aiemmin näiden portaiden tilalla oli pitkä korkea ”laituri”, jonka päässä oli jyrkät askelmat. Laudat loppuivat kesken, joten askelmat ovat vielä vähän harvat. Mieheni kyllästyi myös loputtomaan nurinaani kasvihuoneesta, tai pikemminkin sen puutteesta, ja rakensi minulle pikkuisen kasvihuonekaapin mökin seinustalle. Tämäkin on tehty viime vuonna hankituista vanhoista ikkunoista. Sisältä puuttuu vielä välihylly, jonka olisi tarkoitus roikkua ylhäältä ketjujen varassa. Saa nähdä, muistammeko ostaa ketjua tänä kesänä! Mökki sai myös hienot liukuovet vähän ennen juhannusta, joten naapuruston kissat eivät toivottavasti enää pääse sinne majailemaan – tai tappelemaan. Juhannukseksi pesimme mökin ja maalasimme seinät sisäpuolelta valkoisiksi. Vain yksi päätykolmion puolikas piti jättää maalaamatta, sillä vähän halvemmalla ostetut lisälaudat olivat…
Pikinit päälle
Edelliset ihan kaupasta ostamani bikinit venyivät melkoisesti kahden raskauden jäljiltä, eivätkä ne oikein enää olleet parhaimmillaan. Tykkäsin kuitenkin kovasti niiden mallista, ja koska uima-asujen etsiminen kaupoista on ollut tähän mennessä aina pitkä ja tuskainen taival, päätin ommella itse uudet vanhojen mallilla. Viime talvena – kyllä, luit oikein, viime talvena – ompelin itselleni sitten nämä. Yläosan helmaa pidensin vähän, mutta muuten nämä ovat suora kopio vanhoista. Tykkään keskivartalon peittävästä uimapuvusta, mutta inhoan yksiosaista perinteistä uikkaria. Tässä yhdistyy nyt bikinien ja perinteisen uimapuvun parhaat puolet. Kaksiosainen on minusta helpompi pukea ja mukavampi päällä, mutta toppiyläosa peittää vatsan. Housut näyttävät ja ovatkin kapeammat kuin yläosa, sillä halusin housujen pysyvät päällä, kun taas yläosa saisi mieluiten laskeutua melko vapaasti. Kangasvalinta mietitytti enemmän kuin paljon. Tämä on nimittäin scubaa. Tämänpäiväisen testin perusteella kuivuminen kestää iäisyyden, mutta housut pysyvät jalassa. Liiveissä on vuorina läpikuultavan ohutta trikoota ja kuppeihin saa laitettua pienet muotoonpuristetut toppaukset, jotka purin vanhoista…
Vauvalahja vieraalle ja mintunvihreää omalle murulle
Ompeluryhmässä on tänä vuonna ommeltu vauvalahjoja toisille ryhmäläisille. Itse valitsin lahjan saajaksi vauvan, jonka laskettu aika oli oma syntymäpäiväni 19. toukokuuta. Koitin vähän seurata saajan äidin omia ompeluksia ja instakuvia, jotta saisin jonkulaisen mielikuvan hänen tyylistään ja mieltymyksistään. Toivottavasti onnistuin! En tehtävään lupautuessani tiennyt, olenko tekemässä vaatetta tytölle vai pojalle vai kummalle tahansa. Jos olisin tiennyt etukäteen, olisin ehkä valinnut helpon tien ja valinnut listalta poikavauvan odottajan. Kaapissa on sattuneesta syystä enimmäkseen pojille sopivia kuoseja ja värejä. Tämä tulokas osoittautui kuitenkin tytöksi, joten tein pienen kesäsetin tytölle. Vaatteet näyttävän Ottobren tyyliin valtavan leveiltä, toivottavasti pieni ei ihan huku näihin! Paidan ja housujen kaavat ovat tämän kesän Ottobresta, tossut on tehty omalla kaavalla. Pienensin tossukaavani vauvakokoon. Toivottavasti ne ovat hyvät, lähipiirissä ei ollut sopivan pieniä jalkoja, joten en voinut sovittaa näitä kenelläkään. Housuihin lisäsin säädettävän vyötärön, sillä vauvat voivat olla kovin erikokoisia. Paita on Viljamin jerseytä, shortsit ohutta joustamatonta collegea. Tossut…
Hau Hau!
Kuten jo edellisestäkin julkaisustani kävi ilmi, pojat ovat armottomia Ryhmä Hau -faneja. Päätin siis lopulta ostaa Ryhmä Hau -kangasta, kun sitä sattui olemaan Kankaamon liikkeessä huhtikuun lopussa. Harmaa trikoo on myös Kankaamosta. Oli kyllä niin näppärää, kun oli hyvä kangaskauppa lähellä kotia. Erityisesti näiden yksiväristen kankaiden valinnassa auttoi valtavasti, kun pääsi paikan päälle vertailemaan sävyjä. Nyt Kankaamo on jo sulkenut Raision liikkeensä, valitettavasti. Kaavana t-paidassa on Ottobren Mr. Bear koossa 122. Kaava on pienehköä kokoa ja paita on juuri sopiva 118-senttiselle hoikalle pojalle. Kankaasta puuttuu kokonaan Kaja, joka on Vilhon suosikkihahmo, joten applikoin Kajan tunnuksen paidan etumukseen. Karhea tukikangas hankaa Vilhoa sen verran, että muutaman tunnin käytön jälkeen rinnassa oli pieniä punaisia pilkkuja koko tukikankaan alueella. Koitin repiä tukikangasta irti, mutta nimestään huolimatta tämä repäisytukikangas ei ole revittävää. Onneksi se pehmenee pesussa, joten koitan irrottaa sitä pesun jälkeen. Toivottavasti myös helman puretun tikkauksen jälki häviää pesussa.
Kesä tuli, lumi suli
Ensimmäisen kesäisen viikon kunniaksi viimeistelin jo jonkin aikaa lähes valmiina olleet shortsit ja ompelin pojille lippapipotkin. Housujen kaava on Ottobren 3/2016 Trick. Malli oli todella mukavan kapea ja istui hyvin ihan sellaisenaan. Kivat ja helpot kesähousut! Housujen kangas on ostettu Majapuun avoimista ovista joulukuussa, ja se on joustavaa ohutta collegea. Pala ei riittänyt enää pienempien housujen vyötärökaitaleeseen eikä lahkeensuihin, joten niissä on vihreää resoria. vyötärökaitaleen sisään pujotin kuminauhan. Isommat ovat kokoa 122 ja pienemmät kokoa 98. Ryhmä Hau -kankaan ostin Kankaamon Raision liikkeen viimeisenä aukiolopäivänä. Lippikset syntyivät sillä välin, kun influenssasta toipuvat pojat katsoivat Ryhmä Hau -dvd:tä. Paita tulee jälkitoimituksena. Lippikset on ommeltu Noshin lippapipon kaavalla. Einolle laitoin harmaan lipan, jotta erottaisin lippikset toisistaan. Isompi on nimittäin kokoa M ja pienempi kokoa S.
Lyhyt takki pitkällä kaavalla
Tänään minulla on pitkästä aikaa ollut lähes toimelias päivä. Kaivoin jopa gradunikin esille! Olin jo luopunut toivosta hakemieni opiskelupaikkojen suhteen, koska sain kevään pääsykokeista vain varasijoja, ja tehnyt uudet suunnitelmat viimeiselle opiskeluvuodelleni. Tänään kuitenkin puhelimeen ilmestyi viestyi viesti: Sinulle vapautui paikka varasijalta käsityökasvatuksen perusopintoihin. Ilmoitatko minulle viimeistään 4.5. otatko paikan vastaan. Jos en kuule sinusta tuohon mennessä, oletan, ettet ota paikkaa vastaan. Aloitan siis syksyllä opinnot Raumalla. Tavoitteenani on joskus saada sekä käsityön että äidinkielen opettajan pätevyys. Nähtäväksi jää, saanko ikinä kumpaakaan! Onpahan tämän jälkeen jonkinmoinen pätevyys edes työväenopiston opettajaksi. Tosin ensi lukuvuoden kurssijärjestelyitä täytyy ehkä muuttaa, sillä koulu on Raumalla ja työpaikka Raisiossa. Saattaa tuottaa kohtuuttomasti vaivaa ehtiä Raumalta Raisioon arki-iltana. No sitten näihin käsitöihin: sain tänä keväänä valmiiksi kaksi vuotta sitten aloittamani softshell-takin. Kaava oli todella sopimaton ja olen ommellut ja purkanut tätä moneen kertaan. Ei tämä hyvä ole vieläkään, mutta ihan käyttökelpoinen kuitenkin. Kangas on siis Eurokankaan…
Päiväpeitot kerrossänkyyn
En edes muista, koska yläsängyn peitto valmistui. Se on ollut sängyssä joka tapauksessa jo monta kuukautta. Tarvikkeet loppuivat kesken, ja eteen tuli pari muutakin ongelmaa, eikä alasänky meinannut saada päiväpeitettä ollenkaan. Molemmissa peitoissa on nyt kuitenkin päällinen Ikean puuvillaa ja kääntöpuolin Finlaysonin pingviinipuuvillaa. Välissä kummassakin on vanua. Totesin, että vähän paksummat päiväpeitot ovat helpommin käsiteltäviä, kun olin taistellut muutaman vuoden kaksinkertaisen lakanapäiväpeiton kanssa. Poikien huoneessa ei ole yhtäkään huonekalua, joka olisi sinne ostettu. Isommista tavaroista vain Brion leikkikeittiö on uutena ostettu lastenhuonetta varten. Sänky on Unipuun kerrossänky 80-luvulta. Olen itse nukkunut pienenä samassa sängyssä. Yläsängyn päädyssä on yhä paikoillaan minun sinne liimaamani perhostarrat. Perhostarroista onkin käyty monet keskustelut, sillä sänky olisi tarkoitus hioa ja maalata tänä vuonna. Vilho on ehdottomasti sitä mieltä, että perhostarrat pitäisi säilyttää. En ole vielä keksinyt, miten ratkaisen asian. Osaisinkohan maalata perhoset sängynpäätyyn? Alasänkyyn pitäisi saada pieni laita. Tällä hetkellä laitana on jumppapatja, joka on päällystetty…
Kukkasukat ja prinsessahousut
Harmaana päivänä ilman lisävaloa kuvatuista kuvista tuli vähän synkeitä, mutta ehkä kukkakuviot vähän edes piristävät? Sukat ovat siis Niina Laitisen Taimitarhan kukkasukat, jotka neuloin alkuvuodesta varsin hitaalla aikataululla. Nämä valmistuivat jo pari viikkoa sitten, mutta päättelyä siirsin huomiseen aika monta päivää. Näistäkin tuli liian isot! Onkohan käsialassani jotain outoa, kun näistä kirjoneulesukista tulee ihan liian pitkiä. Koon pitäisi olla oikea, ja ympärysmitta onkin tällä kertaa ihan hyvä. Jalkaterä on kuitenkin parisen senttiä liian pitkä, samoin sukan varsi. En tykkää siitä, että sukka tulee melkein polven päälle. Se saisi jäädä muutaman sentin polven alapuolelle. Ylhäältä katsottuna kolmas kuvio epäonnistui raitalangan vuoksi. Minun olisi pitänyt leikata langasta vaalea kohta pois. Tein näin nilkan kuviossa, jossa käytössä oli sama lanka. Myös kukkaraitojen välissä oleva pilkkukuvio on neulottu pätkävärjätyllä Nallella. Muutama virhekin näissä on, mutta kaikesta huolimatta näistä tuli paljon kivammat kuin joulukalenterisukista. Virheet eivät vaikuta sukat pituuteen kuin yhdellä kierroksella varren puolella. Lanka:…