Pikkuveljen hukkapaita
Pitihän pikkuveljenkin saada oma hukkapaita, jotta pojat voisivat samistella kerhokuvassa. Kyllä. Puin pojilleni lähes samanlaiset paidat kerhokuvaan, vaikka olen viimeiseen asti aina vierastanut mokomaa toimintaa. On heillä aiemminkin ollut samanlaisia vaatteita, vaikkei niitä kovin usein olekaan yhtä aikaa käytetty. On nimittäin kovin kätevää, kun yhdestä pituudesta saa vielä toistaiseksi kaksi paitaa, ison ja pienen. Nämä kuvat on otettu kerhokuvauspäivän aamuna. Saa nähdä, millaisia hymyjä kuvaajalle irtosi! Hiukset jäivät vähän huonosti leikatuiksi, sillä Eino ei ollut järin yhteistyöhaluinen. Niska jäi käytännössä kokonaan leikkaamatta, mutta ei se nyt niin kauhealta näytä. Vilho sai melko onnistuneen isonpojantukan. Leikkasin hänen tukkansa sivuilta ja takaa ihan lyhyeksi. Keskelle ylös ja eteen jätin enemmän mittaa. Yhteiskuva susiveljeksistä onnistui toivottavasti paremmin kerhon kuvaajalta kuin minulta!
Sukat ihan vain itselle
Nämä sukat osoittautuivat lähes mahdottomiksi kuvattaviksi. Väri ei vieläkään toistu täysin luonnollisena, vaikka koitin kuinka säätää valkotasapainoa. Olen värjännyt langan itse pietaryrtillä heinäkuussa 2010, ja sukat ovat luonnossa aavistuksen vihreämmät ja väri on paljon syvempi, vaikka taustalla näkyvä matto onkin kuvassa aivan oikenvärinen. Omituista. Luonnonvärit tuntuvat usein tekevän tepposiaan kuvissa. Hiusten kanssa on sama juttu. Sähkövalossa hennalla värjätty tukka on hailukan punertava, auringossa kirkkaan oranssi. Näissä kuvissa on kyllä luonnonvalo, joten syy ei ole siinä. Lanka: Novita Nalle Väri: pietaryrtin puolikuivat kukinnot, vesiheinä ja aluna (15 g). Puikot: 3 mm Malli: Niina Laitinen Soulmates Olen ollut tänä keväänä työväenopiston Kaunista käsin ja kangaspuilla -kurssilla. Ensisijaisesti tarkoitukseni on oppia kutomaan kangaspuilla, mutta siinä sivussa olen saanut muitakin vinkkejä. Esimerkiksi ylivetokavennus on aina jäänyt minulla rumaksi, aivan erilaiseksi kuin yhteen neuloen kavennetut silmukat. Kurssilla opin kuitenkin uuden tavan tehdä ylivetokavennus, eikä silmukka jää enää lörpöttämään rumasti. En ollut koskaan itse tajunnut enkä…
Perhekerhohuppari
Nimesin tämän hupparin jo ompeluvaiheessa perhekerhohuppariksi. On tämä kyllä kelvannut yliopistollekin mennessä päälle, koska tämä taisi ylittää omat odotukseni hyvinkin reippaasti. Kaavat ovat virolaisesta Käsityö-lehdestä (kesä 2015), koko 38-40. Valitsin pienimmän koon, mutta sekin oli minulle ihan valtava säkki. Jouduinkin pienentämään sitä reilusti joka suuntaan. Rintamuotolaskoksen paikkaa vaihdoin kokonaan, sillä se oli alkujaan aivan pöhkön alhaalla. Nyt korjattuna tämä kuitenkin istuu hyvin ja tuntuu kivalta! Hupussa on Kui designin pupuinterlockia, muuten huppari on Kankaamon peruscollegea, joka ei jousta. Myös resori on Kankaamosta. Tämä huppari on todellakin paluu menneille vuosille. En ole vuosiin käyttänyt huppareita, sillä sain niistä aikoinani yliannostuksen. Minulla on itse asiassa täsmälleen tämänvärinen huppari lukioajoilta – siis pian 20 vuoden takaa – yhä tallessa, vaikken ole sitä vuosiin käyttänytkään (enkä todellakaan aiokaan käyttää).
Aurinkoa kevätaamuihin
Olen viime aikoina päivittänyt laiskasti blogia, sillä aika ei vain tunnu riittävän mihinkään. Yöpaita on ollutkin käytössä jo hyvän aikaa. Se onkin aivan ihana! Olin säilönyt tätä kangasta pitkään, sillä en kokenutkaan tätä omakseni. En edes muista, koska ostin tämän. Vaaleanpunaisen yöpaidan kangas on Viljamin puodin ihanan pehmeä ja ohut trikoo. Leikkelin kankaan ilman kaavoja käyttäen mallina äitini minulle (ilman kaavoja) ompelemaa iankaikkisen vanhaa yöpaitaa. Helman pidensin lattiaan asti pitkäksi. Aamutakki on puolestaan leikelty vanhan jo läpikuultavaksi kuluneen aamutakkini mallilla. Ostin vanhan aamutakkini joskus vuosituhannen vaihteessa Lindexin alesta 19 eurolla. Sitä tuli siis varmasti käytettyä koko rahan edestä. Aloin pohtia uuden aamutakin hankitaa tai ompelua viime syksynä, kun 4-vuotias Vilho huomautti minulle, että aamutakistani näkyy läpi. Sopiva kangas tuli sattumalta vastaan Majapuun avoimissa ennen joulua, kun joku vieressäni seisova katseli tätä kangasta ja totesi, että siitä voisi tehdä aamutakin. Hän ei kangasta kuitenkaan ottanut, joten minä nappasin sen mukaani, vaikkei…
Pipo miehelle
Ihanaa neuloa tällaisia pieniä ja nopeita juttuja taas todella pitkästä aikaa! Tämän pipon ohjeen löysin Suuri Käsityö -lehdestä jo viime vuoden lopulla. Ostin jossain vaiheessa jo langatkin valmiiksi, mutta tämä siirtyi aina muiden neuleiden takia myöhempään. Lopulta sain pipon aloitettua, kun mieheni murehti kadonnutta pipoaan. Toivottavasti tämä kelpaa, vaikkei olekaan musta! Lanka on Novitan langaksi yllättävän pehmeää Suomivillaa. Onneksi sitä jäi vielä reilut kaksi kerää, joten saan sitä jotain itsellenikin. Pipo oli haastava kuvattava, kun tiesin, etten saa siitä kuvaa mieheni päässä. Instaan päätyi jo kuva, jossa pipo on imurinvarressa. Nyt tuolla alla on sopivankokoinen vispauskulho! Ohjeesta kannattaa huomioida sen verran, että siinä on muutama hassu virhe. Tuossa kohokuviossa EI neulota 30 oikein ja nosteta sitten vasta silmukkaa vaan neulotaan 3 ja nostetaan sitten yksi. Sama kymmenlukuvirhe toistuu muissakin kohdissa. Ja tuolla lasipurkissa on muuten Kloritella valkaisemani kävyt, joista ei todellakaan tullut edes kovinkaan vaaleita, valkoisesta nyt puhumattakaan!
Jäävuoria kolmessa koossa
Suunnittelin tämän kankaan syksyllä Vakka-Suomen työväenopiston kurssilla ja tilasin sitä kolmessa eri värissä villaneuloksena. Kuosin suunnittelu oli juuri niin vaikeaa, kuin olin ajatellutkin. Viimeisenä iltana ennen kurssin alkamista istuin keittiön pöydän ääressä epätoivoisena. Silloin 4-vuotias Vilho ilmoitti, että hän piirtää kankaaseensa jäävuoria. Luonnollisesti nappasin Vilhon idean, ja siinä me sitten istuimme vieretysten piirtämässä jäävuoria. Kurssilla muutin luonnokseni ruutupiirrokseksi ja kotona tarkastin vielä kuvankäsittelyohjelmalla, että kuviot asettuvat tasaisesti kankaalle. Kuvio onnistui yli odotusteni, ja olen enemmän kuin tyytyväinen siihen! Poikien villapaidat ompelin Ottobren Mr Bear trikoopaidan kaavalla, jota väljensin vähän. Isompi on koossa 122 ja pienempi koossa 98. Pääntielle laitoin tavallisen resorin, koska se ei kutita. Hihansuissa ja helmassa on joustoneuletta, joka tehtiin samasta langasta kankaan alkuun neulomisvaiheessa. Tikkasin käänteet peitetikkikoneen ketjutikillä. Turkoosissa paidassa siepparilankana on sininen kreppilanka, näkyviin jäävä lanka on turkoosi. Laitoin siepparilangaksi kreppilangan, sillä se on paljon tavallista lankaa pehmeämpi. Itselleni tein villamekon omalla kaavalla. Kaavan piirtäminen vaati…
Ystävänpäiväsukat
Neuloin ystävälleni lahjaksi sukat Hjertegarnin Basic-langasta. Malli on Niina Laitisen Emiliat, joiden ohje löytyy ilmaiseksi Ravelrysta. Sukat olivat helpot ja nopeat neuloa. Muutama virhe näihin jäi, mutta ne eivät haittaa käyttöä. Nämä ovat niin sievät, että minun on ehkä pakko tehdä tällaiset itsellenikin! Sukkien saajalla on vähän pienemmät jalat kuin minulla, joten hänelle nämä ovat toivottavasti sopivat. Minulle nämä ovat hiukan pienet, kuten kuvista näkyy. En ole kovin monia sukkia neulonut, mutta alan nyt ymmärtää, miksi näiden neulominen voi olla niin koukuttavaa. Sukat valmistuvatkin joskus toisin kuin neulepaidat, joiden tekeminen on yleensä kestänyt muutamasta kuukaudesta vuoteen! Näitä sukkia neuloessa tuli mietittyä kaikenlaista, ja tajusinkin, että sukkien saaja on ollut ystäväni jo 29 vuotta! Sehän on melkoisen pitkä aika!
Peruspaitoja pojalle
Ajattelin näitä kankaita ostaessani ehkä enemmän pikkuveljeä, mutta ne päätyivät isoveljelle käytännön syistä. Majapuun avoimista avoimista löysin vitosella palan tätä ihana ilmapallokangasta, josta tein pari vuotta sitten pojille vaatteita. Tämä on niin kaunis ja pehmeä! Olen jättänyt viime aikoina monet Majapuun avoimet väliin, vaikka matkaa varastolle ei ole paljoakaan. Ennen joulua siellä tyhjennettiin vanhoja varastoja, ja myyntiin tuli näitä ikivanhoja paloja. Tämän kankaan takia sain itseni liikkeelle ja onnistuin jopa saamaan sitä itselleni oikein sopivankokoisen palan. Molemmat paidat on tehty samalla kaavalla koossa 122. Näiden myöhästyneiden postauksien ongelma tuntuu olevan se, etten enää muista, mitä kaavoja käytin. Olen myös niin epäjärjestelmällinen ihminen, etten kovin lyhyellä varoitusajalla löydä käyttämiäni kaavoja mistään.. En tiedä, johtuuko se kankaasta vai mistä, mutta tuo Aarrekidin collegesta ommeltu huppari istuu paremmin kuin Majapuun joustocollegesta ommeltu paita! Mitään muuta eroa kuin huppu näissä ei pitäisi olla. Hupparin hupun vuori on leikattu isäni vanhasta Finnwearin trikoopaidasta. Se on…
Huppari miehelle
Ompelin tämän hupparin jo joskus syys-lokakuussa, kun mieheni sai uuden työpaikan. Huppari jäi kuitenkin lojumaan vaatehuoneeseen, enkä saanut sitä edes kuvattua. Tein tämän kaveriksi myös harmaan t-paidan Jätti-Rätin palalaaritrikoosta, mutta siitä en saanut otettua järkevää kuvaa. Tämä oli syksyllä sopivamman kokoinen, mutta kyllä tuo vieläkin päälle meni… Kaava on jostain vanhasta Suuri Käsityö -lehdestä, mahdollisesti 8/2008. En edes muista enää. Toivottavasti olen laittanut kaavat talteen, sillä tämä on yllättävän hyvä malli. Valitsin koon ja mallin vanhan paidan mitoilla. Taskuun piirsin kangasliiduilla tähden, jonka päälle tikkasin vapaasti koneella. Kangas on Jätti-Rätin eläväpintaista mustanharmaata collegea. Kuvattava sai itse valita kuvista mieleisensä ja se on tämä. Kuvastaa kuulemma hyvin sitä, miten mielellään hän on kameran edessä.
Joulukalenterisukat ja räsymattotunika
Sain tämän pitkään himoitsemani Verson Puodin Mummolan tuntu -joustocollegekankaan joululahjaksi. Olin jostain syystä aina aiemmin jättänyt kankaan aina ostamatta, kun sitä oli ollut myynnissä, ja harmitellut asiaa sitten jälkikäteen. Yhtenä joulukuisena aamuna kangas kuitenkin tupsahti Verson Puodin joulukalenterista alennukseen. Satuin juuri silloin olemaan äitini luona viemässä poikia hoitoon, eikä minulla ollut pankkitunnuksia mukanani. Hätä oli suuri, ja äiti lupautui ostamaan kankaan minulle – joululahjaksi. Koska gradun ensimmäinen osa (20 sivua) piti palauttaa tammikuun alussa, en ehtinyt joulukuun lopussa juuri ommella. Tämä onkin valmistunut tänään! Käsittämättömän nopeaa bloggausta tällä kertaa! Tämä on tehty samalla kaavalla kuin jättihapsutunika. Ensimmäisestä versiosta tuli kuitenkin kauhea makkarankuori massiivisella kauluksella. Siis kertakaikkisen hirvittävä. Muokkasin kaavoihin levennysosan sivuun ja leikkelin valmiin paidan alaosan uusiksi. Kyljissä on mustaa joustocollegea, helmassa edessä ja takana on mustaa resoria, kauluksessa on mustaa trikoota. Joskus kannattaa tehdä virheitä! Tämä on nyt ainakin sata kertaa parempi kuin alkuperäisessä mallissaan! Kaverina tunikalla on Niina…